Mentiin Emmin kanssa keskiviikkona sitten illalla asuntonäyttöön erääseen taloyhtiöön Eerikinkadulla. Homma alkoi epämääräisellä hakemisella jonka jälkeen huomattiin rapun ikkunassa epämääräinen puolikas a4-paperi sarjakuvapiirroksella ja alla luki jotakin “VUOKRATAAN 44M2 ASUNTO 2H +++–…” kaltaista, maalarinteippi siinä summerissa jota piti painaa. Ja näinhän me tehtiin, hetken kuluttua päästiin sitten rappuun sisälle ja todettiin että kyseisen rapun valot eivät syty palamaan napistakaan, interesting… ensimmäiset kammokuvat pään sisällä siitä miten taloyhtiötä hoidetaan. Sen jälkeen sitten saavuttiin ylös ja tämä kyseinen ilmeisestikin pääasiallinen välittäjä toivotti meidät tervetulleeksi. Kummasta sitä lähtiskään kirjottamaan, siitä miten törtösti em. välittäjä toimi vai kuinka loppupeleissä karmea kyseinen asunto olikaan. Aloitetaan asunnosta, miellyttäviä ratkaisuja löyty kyllä, kaapistot oli semikivasti ideoitu, eteisessä kivilattia = nice sekä tilava makuuhuone. Miinuksiin kun siirryttiin niin äkkiseltäänhän se olikin sitten siinä: makuuhuoneen muovimatto repeili useammasta kohtaa, vessa oli niin pieni että suihkussakäynti olisi onnistunut ainoastaan hengittämättä ja keittokomero oli mitä mielettömämmin toteutettu, pieni vaikka olikin läpikeittiö. Sitten tää kyseinen välittäjä jokaiseen esittämään kysymykseeni kertoi asian löytyvän paperista jonka hän jakoi, sitten kuitenkin puolen minuutin hakemisen jälkeen joutui toteamaan ettei sieltä sitäKÄÄN löytynyt. Täytyy rehellisesti tunnustaa että en tule kyseisen kaverin nimen esiintultaessa tekemään tikkuakaan ristiin, sen verran peruspaskalla asenteella oli miehen suhtautuminen meihin kahteen. Myöskin kuvat jäivät ottamatta suuresta uhkailusta huolimatta, jätin meinaan kameran kotiin jonka muistin ulos astuessani, laiskuuttani en jaksanut sitten enää hakeakaan sitä mukaan. Haku kuitenkin asunnon suhteen jatkuu.

Eilen sitten tuli oltua about ykstoista tuntia duunissa joten aika grindin’ on-meininki. Käytiin tossa äsken Punavuoressa Ludden kanssa kääntymässä joten tuli suhteellisen pitkä lenkki tehtyä ja molemmat on nyt about yhtä rätteinä valmiina tähän päivään. Perjantai-ilta ja Emmi lähtee koulukavereittensa kanssa viettämään tyttöjen iltaa ilmeisesti pohjois-Helsinkiin joten meille tuli Ludden kanssa miesten ilta kotona, enköhän mä saa aikaiseksi aloitettua jonkin sortin avautumisen tossa illan mittaan myös nykyisistä kiinnostuksenkohteista. Jatketaan sitten.

Herätyskello soi aamulla 6:10 ja suomalaisittain motivoituneina torkutettiin sitä Emmin kanssa 6:35 asti jonka jälkeen totesin että pakko se on nousta avaamaan verhot ja valoja päälle. Suihkun kautta Ludde ulos ja sen jälkeen sitten jo kohti Hesaria. Nappasin juoksukasin ja istahdin persiilleni matkustamaan kohti suden suuta. Perillä avasin Helsingin työväenopiston ovet jonka jälkeen ensimmäinen “kurkkis” (suomalaisittain kurkkusalaatti) seisoi vakavasti paikallaan ilmeisestikin ohjaamassa kaikkia KAO – KOP sukunimen omaavia kohti oikeaa auditoriota. Sinne siis, täyttäen paikat ilman välejä ja odottelemaan loput 10 minuuttia niitä jotka eivät olleet päässeet vielä 7:52 perille asti. Siitähän se lähti, isänmaapropagandaa hetken matkaa, suomen isämmaan edustaja sekä Helsingin kaupungilta jonkin sortin sosiaaliviranomainen, ts. edustaja, toivotti mitä mielenkiintoisimmilla puheilla meidät kaikki “nuoret toivot” tervetulleeksi paikan päälle jonka jälkeen joku alempiarvoinen upseeri otti meidät haltuunsa Powerpoint-esityksellään. Puoli tuntia liibalaabaa, tunti toista liibalaabaa ja sen jälkeen päästiinkin nimenhuudon sekä henkilöllisyyden tarkastamisen jälkeen kohti lääkärintarkastusta. 30 min rivissä täyttäen ne sata kappaletta tuoleja yksi kerrallaan saatiin istua jonka jälkeen tuli vuoro lääkärintarkastuksen, siellä sitten lääkäri yksinkertaistetusti kysyi mikä vaivaa ja allekirjoittanuthan lateli, antoi palaa niin sanotusti. Paperit käteen ja sitten odottamaan 40 minuuttia kutsuntalautakunnan pakeille pääsyä. Anoin palvelukseenastumiseräksi Tammikuu/2012, joskin herrasmiehet pöydän toisella puolella antoivat Heinäkuu/2011 johtuen siitä ettei pelkästään työnantajan puolesta oleva ammattiin valmistuminen ole laskettavissa opiskeluksi. Hommahan etenee nyt niin että teen normaalisti töitä keväälle -11 jolloin sitten laitan vetämään siviilipalveluspaperit ja alan tsiigailee mestaa missä “palvella valtiota“. Niillä siis, ihan tyytyväinen täytyy olla. Ainut mikä jäi harmittamaan oli se etten käynyt kanttiinissa syömässä sitä “mielenkiintoisen” näköistä pöydän antia. Nyt himassa nauttien vapaapäivästä, tai illasta edes. Tarkoitus varmaankin lähteä Emmin kanssa kiertelemään vähän kaupungille kunhan pääsee vain koulusta ja sitten illalla asuntonäyttö. All good.

Oltiin Emmin ja Ludden kanssa Siuntiossa mun porukoitten luona viikonloppuna ja vietettiin rauhallista maalaiseloa. Perjantaina mentiin sinnepäin sen verran myöhään että _jouduttiin_ ottamaan Nummelassa sijaitsevasta pizzeria-kebab-ravintolasta pizzat mukaan. Ite joutuu kyl hehkuttamaan sitä että pääs saunaan heti, se on meinaan sellanen juttu jota kaipaa nykyään täällä eläessä. Julkiset saunat kun kuitenkin on aina just sitä mitä on, ettei niissä viitti erityisemmin itteensä käydä “pesemässä“, mutta tollasessa todellisessa ja siistissä yksityissaunassa mikä jottei. Toinen syy sille etten myöskään saunavuoroa oo ottanu tänne on 6e / kk maksu joka todennäköisesti mun motivaatiotasoilla ja duuniajoilla menis näin etten jaksais sit vaivautua ylös asti saunomaan. Tho tässä yhtiössä on kyllä lasitettu parveke saunaosastolla josta näkee merelle, eli näkymät on kyllä mielenkiintoset.

Anycase, lauantaina sitten lähdettiin käymään vähän kaupoilla ja pörräämässä Nummelan suuressa keskustassa. Käytiin Emmin kanssa ostamassa Luddelle Mustista ja Mirristä mielettömän kokonen jumboluu, 75cm pelkkää vuohea = suhteellisen nice. Siisti päästä näkemään kuinka pähkinöiks toi hurtta siitä menee. Sitten vähän Citymarketin elintarviketarjontaa ja ostettiin kaikenmaailman joululahjoja jo valmiiks niin ei tarvii stressata joulukuussa enää pahemmin. Kun päästiin takasin niin jonkun verran ulkohommia, halkoja pinkkaan jonka jälkeen me lähdettiin Emmin kanssa sit käymään “snadilla” autorundilla (kyseinen asuinalue on siitä yks parhaimmista etten itse ole aikoinani 8 vuoden aikana nähnyt kuin kerran poliisit siellä). Sit kaupanpäällisiks naapurissa olevat koirat tuli väkisin viemään meidät ja Ludden lenkille joten käytiin vielä muutaman kilometrin lenkki. Illalla oli luvassa vähän simpukoita, pastaa ja viimeisenä kaupan päälle lehtitaikinan sisään laitettua brie -juustoa uunissa + päälle kinuskikastiketta ja vei kielen mennessään.

Sunnuntaina sitten olikin sään puolesta jo aivan toisenlaista, vettä tuli kuin aisaa ja joutu toteamaan että tää päivä menee sisällä jos aikoo säilyttää henkisen motivaation ens viikkoon. Ei kummempia puuhia, oltiin, syötiin, hengailtiin ja kuuden pintaan takaisin kotiin. Sitten se alkokin viikko jo. Alla kuitenkin kuvia viikonlopusta.





Kaikki kuvat näpsin tottakai uudella linssillä (Zenitar 16mm) mutta täytyy rehellisesti sanoa että automaation puuttuessa meni allekirjoittanut aivan kädettömäksi, todennäköisesti taitaa olla ohjekirja händyyn ja opiskelemaan hieman että pääsee irroittamaan lasista parhaimpiaan. Värikorjailuja oli tarvis tehdä vähän enemmänkin näissä kuvissa mutta kyllä ne saatiin nyt ihan miellyttävään kuntoon. Harmittaa vaan, tulee vahvasti EOS (Canon vaiko Et vain osaa?) mieleen. Mutta toisaalta, harjottelulla oppii vaikkei tarvis oliskaan mestariks asti.

Huomenna on sitten luvassa ne kauan penkkiä polttavat kutsunnat. Kattelin tossa äsken paperit läpi, nyt löytyy palvelukseenastumisen siirtoa, työtodistusta, todistusta ammattiin valmistumisesta yms. Kaippa se sillä sit menee läpi, ketuttaa kieltämättä helvetisti lähteä sinne mutta toisaalta yks ilta vapaata niin siinä määrin jees. Illalla onkin sit yksi asuntonäyttö Eerikinkadulla (jonka aion kuvata em. Zenitarilla), täytyy vaan toivoa ettei tuola kutsunnoissa mee mitenkään mielettömiä aikoja, ois kuitenkin siisti kerkee vähän nauttiakin “vapaasta“. Näillä, hauskaa tiistaipäivää jengille.



Kävin eilen hakemassa Postista huutopaketin jossa saapui eilen kirjoitettu Zenitar 16mm f/2.8. Koitin tyyppailla jonkun verran vielä illalla mutten sit tosissani saanu aikaseks kun oli muuta hommaa mutta yleinen linja tosta linssistä on se että vaatii vähän vääntöjä saada todella onnistunu otos mut kuitenkin helppo lasi kuvaamiseen. Ja laadukas. Täytyy vielä toi viikonloppu hyödyntää tosissaan ja kattoa mitä jää käteen kun lähtee luontokuvaamaan sekä pörräilee muihin maisemiin. Eikä toi kuitenkaan älyttömästi croppaa Canonin rungolla tota kuvaamista, mut kuuleman mukaan silti lieventää kalansilmä -efektiä. Tässä tän aamun räpsy, antaa vähän kuvaa siitä mitä tolla saadaan muodostettua.

Etu-Töölö herää ikkunankin välityksellä. Kello 8

Tästä ois about tunnin sisään tarkotus lähteä kohti teoriatuntia Taka-Töölöön ja saada väännettyä yks tunti lisää hereillä. Mulla on ollu hieman ongelmia pitää silmät auki noilla tunneilla meinaan, ei vaan pysty maustamaan sitä asiaa jota siellä jauhetaan kun se on vähän liian tutusti koulunpulpetti -tyylillä esiintuotu ja mullei oo mitenkää liian kiire takaisin sille penkille. Jotenkin myös aikaansaanti ton suhteen on ihan mahdotonta, tarkotus alustavasti oli ollu et kortti ennen joulua mut nyt joutuu kyl skarppaa aika roimasti että sen ennen joulua sais kun kuitenkin kattelin kalenterista että teorioita menee vielä viikolle 51, et-tä… No – ens vuodeks sit, rasittaa vaan siinä määrin koska hommaa on ilmeisesti liikaa kun ei saa yhtä autokoulua pois alta. Mutta joo. Näillä taas tähän hetkeen, todennäköisesti viikonloppuja!

Viikonloppu alkaa häämöttää jo silmissä, tää päivä pulkkaan ja lusii pari lisää niin pääsee taas vapaalle. Lievästi kuumottelee kyllä toi ens viikko kun luvassa on keskiviikkona noi kutsunnat ja pitäis mennä koiranpentusilmillä hakemaan lykkäystä, tarkotus ois yrittää kolmea mutten uskalla mennä toivomaan että natsaa ees. Kyllähän toi palveluseräkin kuitenkin pomppaa parin vuoden päähän mut kuitenkin, kattoo ny. Lähetään koko perhe (minä, Emmi ja Ludde) käymään Siuntiossa taas porukoitten luona, faijan mutsikin tuli käymään niin saadaan sellanen “lämmin yhteisnäkeminen” kasaan ja sit toisaalta päästä taas hetkellisesti eroon kaikesta niin mikä jottei. Täytyy perjantaina napata duunista mukaan kilo sinisimpukoita tuoreeltaan että pääsee herkuttelemaan.

Ostin Huuto.netistä myös viime torstaina uuden linssin kameraan. Zenitar 16mm f/2.8 tulee palvelemaan toivottavasti pitkään ja hartaasti. Mitä etukäteen selvittelin lasista niin on venäläisvalmisteinen ja toimii junan vessan varmuudella. Ainut mikä puuttuu on automatiikka joka vaatii käsityötä jokaisella kuvalla muttei siinä. Ainut mikä mietityttää on toi että Canoneihin ilmeisesti toi fisheye -efekti ei tuu niin voimakkaasti et toivon et kuvat ei croppaile liian helposti vaan sais sitä nimenomaista kalansilmäjälkeäkin aikaiseks. Linssistä kuitenkin lisää kunhan saan sen käteen ja kokeilun alle, varmaankin tossa ens viikolla sitten.

Laitetaan myös nyt ikuisesti soittolistalla muttei koskaan totaalihaipissa olevalta Traelta -06 vuonna julkaistu No Help (feat. Z-Ro). Vielä kovempi hittihän allekirjoittaneelle oli Swang (feat. Pimp C, Big Hawk & Fat Pat), mutta sen video oli Youtubessa niin epäsyncissä äänen kanssa etten viittiny sitä sit laittaa.






Ollaan Emmin kanssa nyt aina sillon tällön pätkän verran kateltu suomen Big Brotheria, oikeestaan pääasiallisesti noi sunnuntailähetykset on kiteyttäny sen kaikkein “tärkeimmän” koko ohjelmasta. Mä meinasin eka etten avaa suutani tän suhteen ollenkaan kun se on kuitenkin ympäri-ämpäri yks niistä kolutuimmista aiheista mutta patoutunut realisti pukkaa esiin ja täytyy läimiä mielipiteet esille. Edellisvuonna kattelin about saman verran mutta täytyy sanoa että talon yleinen meininki ja asukasvalinnat oli paljon parempia, jotenkin sitä jakso kattookkin kun kaverit osas kehittää oikeasti tekemistä ja puuhattavaa ilman että tuotannon tarvii puuttua tapahtumakulkuun.

Tällä kaudella onko ne tuonu nyt mitä 1-3 kertaan lisää jengiä taloon? Kertoo hieman mahdollisesti siitä että ensiks jossain ylempänä on ajateltu että “valitaan nyt provosoivia tyyppejä mahdollisimman monta ja katotaan kuka selviää hengissä?” ja sittenkun tajutaankin että sielä täytyy olla niitä muitakin kuin näitä em. luonteita niin aletaankin läiskimään koko ajan lisää uusia naamoja kehiin. Mutta tää viimesin juonenkäänne oli kieltämättä jo aika iso peukalonnosto, vaihdattaa nyt Afrikan ja Suomen BB -taloja, rehellisesti sanottuna ite totesin tän idean mahtavaks, jo se että joku hakee kokemuksia BB:stä niin siihen päälle se että pääsee näkemään täysin toisenlaisen kulttuurin ja ihmiset on varmasti Johanille ja Munyalle yks parhaiten mieleenjäävistä muistoista.





Yleisesti kuitenkin koko meininki on ollu aika peruslöysää eikä tosta jaksa oikeen hakee mitään maustoa kun ei se vaan viihdytä missään todellisissa määrin. Kuitenkin onhan se ihan hauska kattoo kun näkee sen mikä rehellisesti on todellinen yleissivistys näillä ihmisillä – rehellisesti en oo hetkeen tajunnutkaan että ihmiset osaa olla tyhmiä. Esimerkiksi Anniinasta kirjoitettua: “Äidinkielestä vieraita termejä ovat olleet mm. demokratia, kommunismi, fetissi, problemaattinen, pessimismi, desilitra, sosialismi, kaviaari ja mäti.” OK? Mites nyt kun on yks Zimbabwelainen englantia puhuva tumma mies paikan päällä ja pitäis puhua ihan perustavanlaatuista keskustelua englanniksi niin em. Anniina ei pysy normaalissa keskustelussa mukana vaan kaipaa tulkkausta. Hoh.

Olin melkoisen varma vielä siinä vaiheessa kun Niko oli talossa että henkilö kuka tulee voittamaan koko ohjelman on kyseinen kaveri, mutta meni sitten mokaamaan leikkimällä drama queenia viinilasin heittämisen kanssa ja mokas mahdollisuutensa siinä. Kyseinen tyyppi aiheutti rehellisesti varmaan kovimpia hauskuudenaiheita koko ohjelman aikana – se miten joku kykenee provosoitumaan, valittamaan ja keittämään hellalla riisit yli niin helposti on suurimman myötähäpeän ja naurun aihe. Plus tämä (“se on niin väärin“):





Lähinnä siinä koko sonta on kiteytettynä, tulee sitä varmasti vielä kateltua ja seurailtua mutta on se rehellisesti kyllä yks paskan hailee että kuka ton potin tulee kuittaamaan.

Vika saikkupäivä menossa ja täytyy sanoo että pääsi taas hetkellisesti eroon kaikesta siitä mitä duunissa odottaa. Ei se vielä joulukiirettä ole mutta siinä vaiheessa kun koko henkilöstön harteille tulee tehtäväks tehdä työnkuvaohjeistukset ja oot yksi henkilöistä jotka vetää sitä niin äkkiseltään tuntuukin nopeesti harteilla. Mutta, no stress, ei siitä liikaa kannata kuumottaa, menee omalla painollaan kuitenkin. Ollu kyl tänään taas todellinen suomen syyspäivä, vettä ja keltasta lehteä vaan. Ollu kyl siinä määrin siistiä että saanu viettää aikaa Emmin kanssa ja pystynyt vaan lööbaa. Tän ansiosta saanu aikaseks että on tullu kateltua Prison Breakin neloskautta, ja kieltämättä on toi touhu edelleen yhtä koukuttavaa ja pitää messissä aivan tajuttoman hyvin. Episodi viisi kutsunee tämän postauksen jälkeen, welcome to the Scofield’s world…

Hieman patistettuna siirryin tiskien pariin tossa äsken ja totesin että nyt jos ei koskaan käyttää kaikki loput elintarvikkeet jääkaapista ja hyväkskäyttää myös pakkaseen aikoinaan duunista tuodut kebabliha-suikaleet. Sain myös maanantaina duunista sinä päivänä vanhaks menneitä pitaleipiä jotka sopi suunnitelmaan erittäin hyvin. Ihan iisillä reseptillä laitoin kebablihat pannulle ja siinä ohessa leikkailin sitten jääkaapista löytyneitä kurkunloppua ja ruukkusalaattia pieneksi. Pitaleivät paahtimeen muutamaks minuutiks että saatiin vähän pehmeyttä niihin ja sitten leipäveitsellä keskeltä kahtia. Pohjalle ihan nopeesti vaan Felixin ketsuppia ja joukkoon Citymarketin maustehyllystä ostettua viherpippurikastiketta. Päälle kebabit ja lopuks kurkut sekä salaatit ja luukku kiinni, that’s that. Helppoo, nopeeta ja kieltämättä yllättävän maukasta.

Pitakebab suomalaisittain

Pitakebab suomalaisittain:
4 kpl pitaleipiä
2 pss kebablihasuikaleita (Itsellä napattu pakasteista melkoisen suuresta myyntikappaleesta)
½ kurkku
Ruukkusalaatin jämät
Ketsuppia
Viherpippurikastiketta
+ sekalaiset mausteet

Taas kerran ruokaa laittaessa joutu patoamaan mielialan negatiivisuudet pään sisään. Mua rehellisesti vituttaa toi keittiö, tai keittokomero, sanotaanko suoraan lämmityskaappi oikeastaan. Surullisen pieni, mahdut lattialla ollaa puoli askelta ja toimitila käsillä on sellanen et saat händyt palamaan suht äkkiseltään, ei tossa meinaan mitään kolmen aterian menua lähdetä rakentelemaan. Surullista siinä on vaan se et mä diggaan kokata paljon, tulee lueskeltua ruokablogeja ja masennuttua kun ei ite pääse kokkailee tosissaan. Mieli meinaan tekis. Josko asia nyt kuitenkin sais muutoksen tosta alkuvuodesta kun on muutto edessä… Todetkaa itse.

Sad. Keittokomero.

Nyt viime päivinä on tullut suhteellisen kovia tsibaleita yleisesti esiin (eilen Fintelligens) ja tänään bongailin sitten Syvällä Pelissä.comin julkaiseman Tuomo & TK remixin Mari-Leenin 1987 -tsibaleesta. Tuomon ja TK:n matkaa tullut seurailtua oikeastaan siitä lähtien kun nokka joskus törmäsi netissä niihin, kaverit tekee mitä vahvimmalla karismalla biisejä ja hieman haistattaen kaikille, mitään fyysistä kun tuntuu ettei tule mutta silti biisejä tippuu aina silloin tällön. Levyä odottaessa. Käy kuuntelee tsibale: www.syvallapelissa.com / Tuomo & TK remixaa Mari-Leeniä

Toinen mielenkiinnon herättänyt kappale on Kanye West – Heartless josta laitoinkin muutama postaus sitten snippettiä esiin, kieltämättä en osaa oikeen suhtautua tähän sillä toi biitti on suht munaton ja verset aika syvältä mutta toi kertsi on mielettömän kova. En ymmärrä miten hookki voi kolahtaa noin kovin mut onhan tää ny herranjumala ihan tajuton. Tsekkaa:

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Eilisestä tähän päivään. Lähdin sitten aamulla ihan normaaliin tapaan liikkeelle kohti autokoulua ja pääsinkin perille – fiilis oli kauppakorkean kulmalla venatessa dösää vähän kummallinen ku tuntu että vatsaa vääns ja oli muutenkin hieman epämieluinen olo, mutta siitä välittämättä raavaana miehenä kohti teoriatuntia ja siitä alkokin kärsimys. 6 kertaa taisin rehellisesti miettiä että juoksenko ovesta karkuun mitään sanomatta, joskin kestin sen niinkuin nuori mies olonsa voi kestää. Siitä sitten jumalatonta ravia Etu-Töölöön. Varasin lääkärille sitten ajan ja sain kuudeks, siellä sit ilmoitti että perjantai on vasta seuraava työpäivä. Fiilis ihan jees, saikku ei ny sillee oikee houkuttanu mutta on toisaalta siisti olla himassa Emmin ja Ludden kanssa.

Laitoin myös eilen kun Emmi sai kynsiasiakkaan niin läppärin vihdoin kondikseen, totesin ettei se Ubuntu nyt oikeen ollu mun vaihtoehto. Sain sen kyllä toimimaan, ei siinä, mutta se langaton netti oli ongelma tässä 6715s:ssä ja Ubuntussa. Asensin XP:n ja täytyy rehellisesti tunnustaa että on se jumalattoman helppo, vrt Vista tai jopa Ubuntu on XP tuttu ja turvallinen.

Sitten suomiräppiin. Fintelligens julkaisi eilen uusimman singlensä Määränpää jossa on vierailemassa Pohjanmaalainen Lauri Tähkä. Sanotaanko mielenkiintoiseksi kollaboksi, mutta nyt biisiä kuunnellessa täytyy tunnustaa että on se kyllä erittäin toimivakin, hämmennys kulki about selkärankaa ylösalas ja sai aikaan kylmät väreet. Ehkä tää on niitä juttuja vaan on oikeesti odotettu muttei koskaan uskallettu todella ajatella että jotain rehellistä tulostakin tulis. Hype is on. Genssit comin’ back vaikkei missää ollukkaan. Kuunnelkaa itse (Fintelligens feat. Lauri Tähkä – Määränpää)

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.

Ja takaisin arkeen, tänään ei saanukkaan nukkua. Tottakai sitä kelaa kun sulla on kaks tuntia aikaa ennen liikkeellelähtöä, että nyt koisaa toisen tunnin niistä mutta oon valitettavasti todennut sen pahemmaks vaihtoehdoks kun sen että lähtee suorilta päivään. Tunnin päästä kova grindi autokoulussa, jos pysyis tällä tunnilla edes hereillä kun noi edelliset on menny vähä liian vahvasti pilkkimiseks, opettajat esittää asiat aivan väärillä ja mielenkiinnottomilla tavoilla. Siitä duuniin ja illalla ois tarkoitus lähteä istahtamaan frendin kanssa pitkästä aikaa, täytyy tsiigaa vaan että mihin mennään, safkahan kuitenkin maistuu aina.


Viime aikoina on paljon keskusteltu siitä kuinka nykyään ne “aidoimmat westside” -räppärit rupee siirtymään vahvemmin ja vahvemmin popahtavampaan sekä melodisempaan räppiin, kun katoaa ne vanhat kasitahtibiitit jotka potki basaria kuin Litmanen palloa. Viimesin josta oon kuullu tätä mielipidettä on ollu T.I. – Paper Trail -levy joka kieltämättä on alkanu puhtaasti lähentelemään poppipitoisempia huukkeja sekä äänenkäytöllisesti enemmän laulamista, vaikka onhan se nyt väärin kuitenkaan lähteä sanomaan etteikö siellä olis räppiäkin messissä. Toinen tekijä on Kanye West jonka tuorein levy ilmeisesti onkin sitten puhtaasti vocoder/autotune -settiä, ainakin tuoreimman Heartless snippetin perusteella. Kuitenkin puhutaan pari levyä taaksepäin Kanyeezystä ja oliko se puhtaammin RÄPPIÄ silloin? Oli. Eikä sillä, mä oon messissä jokatapauksessa – tää on nyt vaan tyylisuunta ja nää hommat todennäkösesti kiertää sykleissä että päästään joskus takaisin siihen alkuasetelmaan taas.



Kanye West – Heartless (snippet)



Oon ite kuitenkin kehitelly taitoja kuunnella poppipitoisempaa musaa ja R&B:tä erityisesti viimeisen vuoden sisällä keräilly listalle ja alkanu keskittyä tosissaan. Diggaan vaan siitä että siinä hommassa on ne pienet viitteet jotka mahdollistaa samoihin taustoihin laulamisen tai räppäämisen, kaverit kun osaa vielä käyttää ääntä mielettömän hyvin – oli se sitten autotunella tai ei. Laitetaan siis maistiaista siitä mistä puhun, ekaks yks vanhempi lemppari.


Joe – If I Was Your Man

Joe – If I Was Your Man
Uploaded by kevinb1984



Ja nyt viime päivinä löysin Sean Garrett:in tosissaan, onhan tää tsibale nyt aivan mieletön ja Ludacris messissä tekee siitä timanttisen. Sean Garrett feat. Ludacris – Grippin (On The Bed).



Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.




Huhhuh, se on maanantai. Mielettömän mahtava maanantai, siis aivan absoluuttisen upeaa, haha, ei hemmetti soikoon että voikin työpäivä mennä hitaasti ja mielenkiinnottomasti, oli kyllä motivaatio aivan hukassa ja kello tuntu seisovan vain paikallaan – niitä päiviä kun täytyy tunnustaa ettei työ tunnu missään määrin mieluisalta eikä varsinkaan tuottavalta, mutta kaippa sitä kuitenkin tuli taas pätkän verran paycheckkiin varmistettua omaa palkkaansa. Oltiin todellakin lauantaina Emmin kanssa Valtterin suurkirpputorilla myymässä ja vaikka siihen nähden, että Stokkan Hullut Päivät oli yhtäaikaisesti ja keli oli sellanen semiharmaa, muttei kuitenkaan liian sateinen kerätäkseen jengin kirpparille niin saatiin ihan hyvät tulokset. Mä keräsin ~80e ja Emmi nappaili jotakin ylitse sadan eugenin, ihan hyvin siihen nähden että pöytävuokra vain 12,5e per silmäpari. Vielä kuitenkin jäi aika hyvin kamaa ja mulla suurin osa kuteista oli sellasia etten viittiny ees ottaa niitä mukaan kun ei sielä ois ollu kukaan ollu valmis kustantaa niitä hintoja.

Mentiin sit vähän illemmalla safkaamaan. Raflana toimi Asema-aukiolla toimiva Memphis jossa oon ite käynyt pari kertaa aikaisemmin syömässä ja safka on ollu aina vakuuttavaa, joten tiesin jossain määrin missä liikkua menulta valittaessa. Otettiin kumpikin samantien ruoka koska oltiin aikamoisessa hevosen kokoisessa nälässä, Emmi söi Chicken Burgerin (Pariloitua broilerin rintafileetä, hampurilaissämpylä, friteerattuja olutmarinoituja sipulirenkaita, mozzarellaa, salaattia, tomaattia, maustemajoneesia, BBQ-kastiketta, maustekurkkua ja ranskanperunoita) ja mä ite otin aikaisemman kokemuksen perusteella Pork & Bacon (Porsaan sisäfileetä, pekonia, colakastiketta, friteerattuja olutmarinoituja sipulirenkaita, tuoretta ananasta ja Dipping Strips -perunoita). Kieltämättä safkat oli kyllä erittäin jees, söi mielellään ja varsinkin siinä nälässä. Oon aikasemminkin valitellut Memphisin tiloja jotka on siinä määrin kädestä että äänentoistollisesti musiikki soi snadisti liian lujalla sekä toiseks kaikki puheensorina kaikuu isossa tilassa epämieluisan äänekkäästi jolloin “rauhallinen seurustelu” jää mahdottomaks kun täytyy korottaa ääntä. Myös asiakaspalvelijana toiminut metroseksuaali epäonnistu tehtävässään aika hyvin, ei mitään suurempia valittamisia mutta petraamista sen kanssa mun mielestä ois että kokisin saaneeni hyvää palvelua, nimimerkillä haluan pihvini mediumina – kaverille kun ei tullut ilmeisesti mieleen esittää sitä kysymystä. No, niin tai näin, syötiin nälkäämme ja otettiin jälkiruoat vielä, Emmi otti älyttömän hyvänmakuisen Mascarpone Cookien (Suklaakeksejä, mustikoita, mascarponevaahtoa ja vadelmacoulista) ja mä otin jonkun drinkin jonka piti maistua mansikalle mutta maistelin sit enemmänkin esanssisia makuja, join toki mutta emmä toiste mene enää maksamaan 6,50e tollasesta. Pikaruokaa jos kaipaa niin mikä jottei, rauhallisessa ympäristössä nauttien ruoasta ei Memphis aja asiaa.

Memphis (Asema-aukio)
Asema-aukio 2
00100 Helsinki

+
Ruoka goooood!
Menu tapas/snacks/jenkki = yes.
S-etukortin alennukset
2 hlö, 2 ateriaa, jälkiruoat = 52e
-
Tilan äänentoisto
Menu tapas/snacks/jenkki = no?
Asiakaspalvelu
Esanssinen maku drinkissä
2 hlö, 2 ateriaa, jälkiruoat = 52e

Katukuvaan on nyt viimeisen viikon aikana kivunnut kaikki kunnallisvaalimainokset joissa “tartu taas tatuun“-Tatut ja kaikenmaailman MirjaPirjot himoitsee siitä nimeellisestä munanjatkeesta omiin curriculum vitaeihin, niin tai näin niin ei, en jaksa äänestää eikä rehellisyyden nimissä ole missään määrin kiinnostavaa edes. En jaksa uskoa todelliseen vaikuttamiseen kunnallisvaltuuston – tai mikä se oikea fyysinen nimike onkaan – penkiltä. Siksi siis ajankohtaisohjelmat ajakoon asiansa (niin vanha mutta onhan se nyt saatana aivan loistava pätkä!):

Friiiiday, niiiice! Viikko menny taas suhteellisen nopealla juoksulla, ollu puuhaa duunissa ja arkena ettei oo pahemmin päässy miettimään rauhassa elämän menoa. Totesin myös että nyt alkaa olee niitä viimesiä hetkiä ottaa stressiä noista kutsunnoista jotka on parin viikon päästä, täytynee nyt laittaa paperit valmiiks että pääsee näyttämään koiranpentusilmiä sitten sielä, että “…kun nyt ei oikeen vaa onnistu, valmistun kattokaas ammattiin…“. Huomennahan on sitten aikainen aamuherätys, täytyy tänään käydä läpi noi kaikki kamat mitkä on lähdössä mukaan Valtterille. On kyl siisti päästä tsekkaamaan toi lauantaipäivän meininki, yleensä kun Emmin kanssa käydään siellä vaan se sunnuntaikiertely ja sekin useinmiten venähtää yli kahdentoista ennenkun saadaan aikaiseks päästä paikan päälle.

Asunnosta sen verran että haku on päällä koko ajan aktiivisesti, mutta noi kämpät mitä joku oikotie/suomi24 ja muut vuokralaispalvelut tarjoaa on vielä tota “alkaen 1.11.08″ joten siellä nyt oo pahemmin mitään meille. Tsekkaillen kuitenkin. Myös suvun kontakteilla ilmenee tässä lähiaikoina että onnistuuko VVO:n kautta saada kämppää mahdollisesti nopeammin ja (toivottavasti) myös halvemmin. Oikotiestä kun puhuttiin niin pitää kyllä mainita, että vuoden alusta Oikotien ja Igglon yhdistyessä täytyy mielenkiinnolla odottaa mitä se tulee tarjoomaan vuokranantajille, välittäjille ja vuokralaisille. Igglossa kuitenkin pääasiallinen toimintatapa on juuri sitä mitä sen asunto- sekä vuokra-asioissa pitääkin olla, ongelmana vain sivuston raskaus ja se ettei se tavoita ainakaan vuokrapuolella milteinpä ollenkaan kohteita. Pilaako tammikuussa tapahtuva päivitys sitten koko Oikotien vai mahdollistaako se kaiken paljon paremmin? Täytynee pähkäillä.

Nyt kutsuu ty̦t ja henkinen valmistautuminen vapaisiin Рmahtavaa!

Kun kävin viikonloppuna porukoilla niin sain päivitetyn Finnair Plus -korttini jossa oletin olevan ihan kiitettävästi plus-pisteitäkin kun on aikoinaan tullu porukoiden mukana matkusteltua useammin kuin nyt viimeiseen pariin vuoteen. Sain eilen sitten kortin sisään ja pääsin hakemaan saldoa, 31500 pistettä, whoooa. Harmi vain että noilla pisteillä ei kuitenkaan kokonaista matkaa saa, mutta jos vähän panostais rahallisesti ja vääntäis alea noilla pointseilla niin eiköhän me Emmin kanssa päästäis johonkin lämpimään. Nizza esimerkiks vois olla suhteellisen jees, jos vielä saatais perhetutuilta loma-asunto lainaan niin all good, täytyy katsella.

Julkisuus on omansalainen leima jokaisessa siellä olevassa ihmisessä. Kuitenkin lähtökohtaisesti jokainen joka tietää julkisuuden henkilön jonkun median kautta muodostaa siitä omansalaisen mielipiteen jolla reagoi. En kuitenkaan tähänkään päivään asti ole onnistunut ymmärtämään sitä suhteellisen länsimaailmallista (ts. amerikkalaista) julkkishuorausta, että lähdetään tekemään omasta ongelmasta iso juttu esim. johonkin keskusteluohjelmaan. Dr. Phil on jo ihan hyvä malliesimerkki siitä miten retardilta koko touhu vaikuttaa vaikka ongelmat olisikin oikeita, kuitenkin terapeutti joka tekee omasta terapiastaan ohjelmaa ja tienaa mainostuloilla palkkansa ei välttämättä ole täysin objektiivinen tekemäänsä terapiatyöhön. Tähän aiheeseen nyt relevantti videopätkä, priceless.