Eilen oli siis vapaapäivä duunista ja aika varattuna leimalle jonne nokka sitten suuntasikin heti puoli kahdentoista pintaan. Tikattiin taas ja täytyy sanoa että tähän astisista kerroista pirusti kipein, ehkä johtu snadisti siitäkin että mulla oli viime viikolta vielä haavaa tossa jalan etuosassa johon/jonka ympärille sitten tietty tatskattiin, toiste en erehdy menemään tatuoitavaks jos on haava alueella, ainakaan ilman paikallispuudutusta. Mutta saatiin kuitenkin homma nyt siihen malliin että vielä kutsuu vika kerta jonka jälkeen jalan pitäis olla valmis, laitan kuvaa jossakin vaiheessa kunhan nyt vähä turvotus ja punotus laskee sekä musta väri alkaa tasaantumaan.

Lähdin sieltä sitten kuuden pintaan ja oltiin sovittu Emmin kanssa että mennään katsomaan SolarFilmsin uusinta tuotosta Rööperiä. Olin aluks äärettömän skeptinen jo tietäen Pahat Pojat ja yleisen Markus Helin / Aleksi Mäkelä -kombinaation joka tuottaa laadukkaita elokuvia mutta kuitenkin niin tyhjänpäiväisiä ettei niistä jää mitään käteen lopputeksteissä. Mutta nyt, 150 000 suomalaista käynyt katsomassa 20 päivän sisään ja tässä oli jotain potinräjäyttämisen makua.

Niin surullisesta kuin se usein tuntuukin, on aina Samuli Edelmannia, Kari Hietalahtea, Peter Franzénia, Juha Veijosta ja lukemattomat samat pärstät toistuu suomielokuvissa niin nyt kuitenkin oltiin kasattu yhteislinja ja kaikki kaverit veti oman roolinsa ammattimaisesti purkkiin. Täytyy nyt myös mainostaa, että Franzenia kun todellakin on tuntunut näkyvän jok-ikisessä suomielokuvassa niin tämän leffan suorituksen jälkeen JOS joku sanoo että kaveri ei osaa näytellä niin hypätköön junasta, kaveri onnistui tässä niin mielettömän hyvin omassa osassaan että voin rehellisesti myöntää Peterin ansainneen paikkansa siinä missä nyt on. Lisään itseni fanilistalle.

Yleisesti elokuva tasapainotteli onnen ja surun välillä ja vielä hyvin. Myöskään Solarfilmsille tyypillisiä one-linereita joilla saada yleisö hymähtelemään (vrt Vares / Vares 2 – Jäätynyt Enkeli) ei onneksi ollut viljelty liikaa vain ne muutamat tarvittavat. Pystyn sanomaan, että ellet ole vielä elokuvaa nähnyt niin käy katsomassa – kyllä se suomielokuvan parhaimmistoon hyppää yhdellä kertaa.

Tässä nyt kun on taloustilannetta seurannut jo tämän julkisen mediatoitotuksen ajan ja siinä ohessa itse lähtenyt vakituisesta työpaikasta jossa ei varmasti ollut epäilystäkään etteikö paikka olisi pitänyt taantuma/lama-kautta. Vaihdoin työhön jossa palasin täysin tuntityöläiseksi, yritys joka palkkasi minut teettää kaksi määräaikaista sopparia ennenkuin muodostaa vakituisen, nykyisessä mestassa toki kokopäiväistä hommaa ihan hyvällä meiningillä. Rahallisesti ratkaisu kuitenkin söi tilipussista varmuuden siitä tietystä summasta tilille joka palkkapäivä, nyt se riippuu siitä että miten paljon lyö tunteja kelloon ja minkälaisia tunteja, muutama satanen netollisesti katosi siinä. Mutta kun mietitään henkistä hyvinvointia niin se onkin aivan eri käsitteissä, se tässä oli juuri idea – että itse voi hyvin ja siirtyy uusiin tuuliin. Oli kummallinen tunne kun pääsi aamuviikkona jo viiden jälkeen kotiin, aikaisemmin kun tottui siihen että joka ilta kotona patsasteli vasta yhdeksän pintaan.

Mun nykyinen soppari loppuu 1.4 joten luvassa on todennäköisesti tulevan kuun aikana CV:n puhtaaksikirjoittamista ja uusimista. Kuitenkin loppujenlopuksi tulen varmasti huomaamaan että eletään jo maaliskuuta eikä jatko ole varma – laittaa miettimään mutta oon kyllä huomannut yhden elämänohjeen, että useinmiten kaikki järjestyy jotenkinpäin. On vaan mielenkiintoista seurata sitä kuinka uutismediat lyö lietsoen tulta lomautuksille ja yt-neuvotteluille, sitten ne lafkat jotka palkkaa koko ajan jää niin pienelle huomiolle tai huomiotta, että ihmekkään kun ollaan maailman negatiivisinta kansaa.

Onneks ens kuussa kuitenkin on viikon vapaa tästä kaikesta arkisesta. Loppujenlopuksi lennot Alicanteen ja majoitus lähimaastossa perhetuttavan mökillä kustansi 850e meno-paluilla sekä viikon majoituksella asunnossa. Päästiin halvalla. Nyt vaan täytyy toivoa että säät suosii, meinaan viime aikaiset myrskyt ei ole sitä mitä välttämättä lomallaan haluais “nauttia“, mutta eiköhän pääasiallinen tarkoitus – päästä eroon arjesta – tule kuitenkin täytettyä.

Ja hyvää viikon alkua taas. Oltiin lauantaina sitten Valtterilla myymässä ja nyt kattelin et lopputulos kassaan oli 215e pöytävuokran jälkeen, mulla lähenteli jotakin yhdeksääkymppiä lopputulemassa joka on ihan mukava lisä lompakkoon. Torstaina meinaan palaa ainakin se kolmesataa eugenia kun jatketaan jalan tatuointia Blue Dragon Tattoo:ssa. Lähdettiin Valtterilta kuitenkin jatkamaan sitten samalla vauhdilla kohti Siuntiota mun porukoiden luokse, oli meinaan nyt viimeinen vapaa hetki käydä siellä ennen Helmikuun Espanjan matkaa, ja napattiin sieltä nyt sit jo matkalaukku matkaan että pääsee valikoimaan mitä mukaan ja mitä ei.

Meidän kämppäasiat on ihan seis-ständissä nyt kun aikaisemmin mainittu Etu-Töölön kämppä kusi allensa, välittäjänä ollut akka päätti sitten ottaa jonkun joka pääsi 14 päivää ennemmin, thank you very much… Yks näyttö ollaan sen jälkeen käyty katsomassa mutta kyseinen mesta Meilahdessa muistutti lähinnä tunkiota joten käännyttiin melkeinpä samoilla jaloilla poispäin kun astuttiin sisään, koko kämppä oli tyyliin remontoimatonta alkuperäisjälkeä 1950-luvulta, kuinka kivaa? Vessa oli ainut jossa oli pinnat laitettu uusiksi ja yhtiö muutenkin oli mielenkiintoinen kun kyseisessä talossa sijaitsi ilmeisesti 200-300 asuntoa ja muistutti pääasiallisesti vanhan ajan sairaalaa. Vuokrapyyntökin oli onneks halvat 750e / kk, 38m2 kaksio keittiöllä, buahaha!

Joutuu harmittelemaan. Onneksi musiikki on edelleen hyvää, kunhan sen vain valikoi oikein, jonka vuoksi voidaankin laittaa Eminemin comeback-biisi, mukana Dr. Dre sekä 50 Cent. Suhteellisen hittikamaa mutta kyllä tää biisi hyvin toimii myös:

Siinä kun ihmiset ovat tehneet elämänremonttia vähän joka suunnalla tartuin itekin samaan ryhtiliikkeeseen ja menin läheiselle kuntosalille aivan totaaliummikkona. Oon ollu koko elämäni ihan käsittämättömän huono liikkumaan ja yleisesti jotkut ylä-asteen punttisalitunnit on ollu sellasta tappoa mun nörttirungolle ettei mitään järkeä. Nyt päätin kuitenkin että käyn, vaikka väkisin, tekemässä jotain että tästä touhusta voi jotain tullakin, ostin “halvalla” 74 eurolla 10x kortin tohon alle kilsan päässä sijaitsevalla kuntosalille ja nyt toista kertaa tänään käynti alla. Oon vähä hapoilla, en päättömästi mut vähän kuitenkin.

Hehkutin edellisessä postissa Young Jeezyn – My President biisiä, kyseinen kipale sai hieman remix-jatkoa kun haippipäissään olevien tonttujen (minäkin!) odottama Blueprint 3:n tekijä Jay-Z loikkasi vetämään aloitusversen remixiin. Kylmät väreet juoksien:

Ja tässä vielä kunnon laadulla

Huomenna, 20. tammikuuta klo 11:55
Bush’s Last Day In Office

Sanoo mun Facebookin tapahtumakalenteri. Erehdyksissä vielä laitoin kyllän, mutta huomennahan on se päivä kun Amerikan presidentin ihonväri vaihtuu ensimmäistä kertaa joksikin muuksi kuin punaniskaksi. Se on merkittävää jo sen suhteen miten kansainvälinen vaikutus tuolla “pikkumaalla” meihin kaikkiin onkaan, joten sitä suuremmallakin syyllä sopii toivoa että tuleva Barack Obama hoitaa homman kotiin ainakin jossain määrin kunniallisesti. Ja toivoa sopii myöskin että homma jatkuu myös onnistuneesti yhden kauden jälkeen, eikä niinpäin kuten New York Timesin journalisti uhkaili Obaman olevan yhden kauden mies. Se kuitenkin minkälaisen hype-määrän kyseinen, ensiksi presidenttiehdokas ja jälkeenpäin tuleva presidentti (sekä vielä nykyinenkin kohta) on saanut on milteinpä käsittämätöntä, kuinka moni tummaihoinen räppäri jätti mainoskappalettaan tekemättä, ainakin mixtapelle jossei muualle. Mutta itse odotan mielenkiinnolla mitä tulee tapahtumaan saaka “Obby” aikaiseksi jotain todellista muutosta.

Mulla itselläni on ollut fondue-visio silmissäni melkeinpä puolisen vuotta nyt. Löydettiin ennen joulua 4 eurolla Jäähallin kirpparilta ihan bränikkä fondue-setti ja nyt vihdoin, 18.1 sunnuntaina saatiin pata porisemaan, vain siihen asti se otti. Homma lusi mielissä puolisentoista viikkoa ennenkuin nyt saatiin aikaiseksi, eikä ollut ihan halvinta lystiä käydä hankkimassa metanolia, fonduejuustoja sekä kaikenlaisia tarveaineita, mutta kyllä se pitkästä aikaa oli hyvääkin – kannatti odottaa. Seuraavan kerran vain kun tehdään niin täytyy varmistua, että tekee itse tuoreesta juustosta eikä käytä teollisesti valmiiksi väännettyjä aineksia.

Me käytiin Emmin kanssa muutama lauantai sitten katsomassa Etu-Töölössä yhtä kämppää ja nyt tilanne on se, että odotetaan yhteydenottoa kyseisestä kämpästä. Homma jäi auki siitä että kyetäänkö muuttamaan kalenterikuukauden puolessa välissä, luvattiin pystyvämme ja ollaan nyt sitten odoteltu (tänään) viikon verran yhteydenottoa, että saadaanko se. Oli miellyttävä 47m2 yksiö + keittiö, pinnat rempattu yleisesti ja keittiössä -05 joten kondis on jees. Sijaintihan tossa ois loistava ja vuokrakaan ei mikään mieletön. Odotellessa…

Ens lauantai-aamuna käy matka kohti Valtterin kirpputoria, myyjän muodossa vielä. Täytynee tällä viikolla ny käydä kaapit läpi ja ottaa kaikki mahdollinen matkaan sinne sitten, sieltä olis ajatus lähteä sitten Siuntioon mun porukoitten luokse viettämään viikonlopun loppua, rupee käymään viikonloput vähiin ennen meidän Espanjan hiihtolomaa. Mutta nyt skarppina kohti duunia ja tälleen.

En tiedä kuinka moni mahtoi erehtyä katsomaan sunnuntaina Subilta tullutta Jugistyleä, allekirjoittanut nauhoitti sen ja katsoi suurissa myötähäpeissä tyttöystävänsä kanssa maanantai-iltana. Yhden käden sormilla laskettavissa hymähdykset koko jakson aikana, pääasiallisesti ainut toimiva sketsi oli Touko-Pouko ja sekin pääasiallisesti vain sen takia, että tiesi mitä odottaa. Joutuu huokaisemaan suomalaisen nykykomedian tasoa kun Kari Hietalahdenkin vitseissä tuli pääasiallisesti vain Vintiöistä karannut sooloilija. Veikkaanpa etten jaksa edes seuraavaa katsoa, flipflopfloppi.

Mutta toisin on taas Discovery Channelilta tuleva Dirty Jobs with Mike Rowe, joka antaa loistavaa merkkiä siitä kuinka tosi-tv:stä tehdään mielenkiintoista, vaikkakin se koskeekin ammatteja tai työnharjoittajia jotka tekevät työtään mitä epämiellyttävimmissä olosuhteissa. Mike Rowe on kaveri, joka kiertää jaksossaan pari kohdetta lävitse ja niissä tehdään kaikkea mahdollista viemärinpuhdistajista, auton sukeltamiseen jäistä ja juustonteosta sikalanhoitoon.

Tämä mainos antaa hieman viitettä ohjelman sisällöstä.

Ohjelman vesi ja suola on Mike Rowe, joka juontaa sekä hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin, sopivia kommentteja pokalla naamalla saa herättämään nauruhermoja jo tarpeeksi, että ohjelmaa jaksaa seurata. Siihen päälle vielä todella likaisia töitä, what else can we say?

Ja maanantai sekä silmät apposellaan taas. Kaikkihan meistä on alottamassa viikkoa taas iloisin mielin hyvin nukutun ja rauhoitetun viikonlopun jälkeen. Käytiin perjantaina Emmin kanssa syömässä Amarillossa jonka jälkeen mentiin sitten kattoo Kinopalatsiin Jim Carreyn uusin elokuvasuoritus Yes Man. Kyseisen leffan synopsis menee näin:

Jim Carrey on Carl Allen – mies, joka löytää elämänhallintakurssilta uuden periaatteen elämälleen: on yksinkertaisesti sanottava “kyllä” kaikelle… ihan kaikelle. Alkuun näyttääkin siltä, että maailma aukeaa, eikä mikään ole mahdotonta. Mutta totta kai täysin ehdottomalla yes-asenteella on myös kääntöpuolensa.

Mun täytyy sanoa että siihen aikakauteen syttyneenä kun Jim Carrey oli vielä Ace Ventura niin on ollut vaikea ottaa kaveria mitenkään uskottavasti enää missään muussa. Bruce Taivaanlahja oli omansalainen lopputulos, mutta kuitenkin niin peruslöyhää että lähinnä ärsyttää ajatus sen uudelleennäkemisestä. Tähän Brucen ja Yes Manin väliin on mahtunut neljä enemmän tai vähemmän pahemmin flopannutta leffaa ja pääasiallisesti niistä ei taideta muistaa kuin Numero 23 joka on “psykologinen trilleri” – allekirjoittanut ei kuitenkaan voi laittaa kyseistä leffaa nähtyjen saldoihin.

Yes Man oli kuitenkin mun mielestä onnistuneesti toteutettu, ilman ylimääräistä naamanvääntelyä ja sellasta omansalaista pakottamista, että tehdään asenteella “tän täytyy naurattaa“. Carrey onnistui omassa roolissaan hyvin, osas tehdä omat maneerinsa muutamaan kertaan ja samalla myös olemaan kuitenkin inhimillinen (verraten mielikuvaan Ace Venturasta). Uskaltaisin itse mennä sanomaan tän leffan olevan jopa paras mitä kyseisen näyttelijän curriculum vitaeen on tähän mennessä tullut.

Hauskaa viikonalkua vaan kaikille.

Jeps, eka duunipäivä takana ja täytyy sanoo että tietämättä mitä odottaa niin joutuu suhtautumaan positiivisesti. Mut ei siitä sen enempää. Oli outoa päästä viideltä jo duunista ja huomata että illassahan on vielä aikaa tehdä kaikenlaista eikä tarvii mennä paris tunnissa koisimaan. Käytiin Emmin kanssa myös eilen VVO:n asuntonäytössä jossa oli 47m2 1h+k alkovilla. Asunto oli siistikuntoinen, lattia- ja seinäpinnat erittäin siistit sekä muutenkin tilankäytöllisesti neliöt oli ihan oikein isketty aikoinaan, mutta se ei kuitenkaan ollut meidän pala kakkua, joku siinä vaan oli se juttu joka tökki. En sit tiedä et keittiön komeromaisuus ja omansalainen mitättömyys koko kämpässä sai ehkä aikaan sen ettei jaksettu syttyä niin paljon että oltaisiin valmiita maksamaan muutamaa sataa enemmän kuin nykyisestä. Haku jatkuu, sovin eilen lauantaiksi yhden näytön tästä Etu-Töölöstä.

Bongailin T-Painin uusimmalta levyltä olleen Freezen videon jossa mukana “tykittää” Chris Brown. Täytyy sanoa että onpa vedetty pitkän linjan grafiikkasäätöjä messiin, vois sanoa että jopa liiaksi asti – noi tanssiaskeleet on siisti juttu ja yleisesti meininki on ihan onnistunu mutta mulle tulee devianART:in ylitsevuotavat taiteilijaluonteet mieleen:

Nyt taaskin yhtä päivää eteenpäin.

Kiitos lyttynaamainen koirakaverini. Eilen illalla joululoman viimeinen päivä (kun en vanhassa duunissa enää tammikuun tunteja tehnyt) ja nukkumaan kahdentoista pintaan. Ainut ongelma unensaannissa vain oli se, että meidän rakas koiramme harrastaa kuorsaamista ja ihan rehellisesti se kuorsaaminen ei ole mitenkään miellyttävää tuhinaa vaan lähinnä keski-ikäisen kaljuuntuvan alkoholisoituneen miehen kuorsausta. Sanotaan nyt näin, että tänä aamuna kello 6:45 allekirjoittanutta myös väsytti. Tänään tho ensimmäinen duunipäivä uudessa mestassa tänään, ysiltä torppana paikan päällä ja valmiina kuin lukkari sotaan, snadisti kutkuttaa vatsanpohjassa mutta lähinnä sen takia ettei tiedä yhtään mennä sanomaan et mitä toi duuni sit loppujenlopuksi on. Kummaa on myös päästä duunista kello 17 kun kuitenkin viimeisen päälle vuoden ajan oon ollu 98% iltavuorossa niin että pääsen kahdeksalta pois duunista, nyt kerkee tehdäkin iltasin jotain. On myös diilattu asuntonäyttö tälle päivälle, 47m2 1h+k VVO:lta, ihan mielenkiinnon vuoksi lähdetään tsekkaamaan vaikka yksi huone ei ole juuri se meidän ajatus tulevasta kämpästä. Positiviista tässä mestassa ois myös sijainti kun on puoli korttelia tästä nykyisestä. Nyt kuitenkin jännittäjä alkaa starttailee itseään ja lähtee tsekkaa et mitä on luvassa. Hauskaa arkea!

Joulu tuli, oli ja meni. Kaikki hyvin, vietettiin tosissaan rauhallista jouluaikaa Emmin ja mun porukoilla. Tunnelma oli just sellanen ku jouluna pitääkin olla ja hyvin taas syöty ens jouluun asti ittensä ylitse kinkuista, laatikoista ja muista jouluruoista, onneks se on vaan kerran vuodessa. Uusi vuosi vietettiin kahdestaan, mahdollisuuksia olis ollu tehdä vaikka mitä, pitää pippaloa ja pämppää pää täyteen mut otettiin iisisti himassa. Kasin pintaan hyvää safkaa, possun ulkofilettä, lohkoperunaa ja salaattia ála meikä, jaksoin kokata aikoihin sekä vähän myös viimesen duunipäivän kunniaks niin syötiin siis hyvin. Sen jälkeen lähdettiin sit ulos ampuu hieman rahaa taivaalle, piti allekirjottaneen sen verran kuitenkin hakea sitä lapsuuttaan takasinpäin – tälläsinä juhlapyhinä ku se on vielä mahdollista ja sitten juhlistettiin uus vuos sisällä avaten ehkä kuivin skumppa mitä oon ikinä eteeni saanu, ei me tiputettu ku puol lasillista per naama, oli sellasta sylki ja suolavettä että oksat pois. Kello 12 jälkeen ulos ampumaan loput raketit jonka jälkeen sit sisälle lämmitelemään ja yhen pintaan koisattiinkin jo unimailla.

Eilen siis oli allekirjoittaneen vika duunipäivä tossa mestassa jossa palvelin asiakkaita vuoden ja kolme kuukautta, mutta ny tuli se aika vaihtaa paikkaa. Jännittää toki hieman lähteä takaisin tuntityöläiseks ja uuteen mestaan (varsinkin näissä taloustilanteissa) muttei auta valittaa, tultiin vaan tilanteeseen jossa piti tehdä elämässä jotain ratkaisuja duunin suhteen ja tää oli paras vaihtoehto. Nyt pieni uudenvuoden loma kun uudet hommat alkaa 7.1 – eli meininki loistava. Huomenna kutsuu Hämeenlinna, mennään Ludden kanssa vähä perästä moikkailemaan Emmin äitiä ja katsomaan miltä Suomi näyttää vähän eri kohtaa kartasta taas.

Oon saattanu snadisti nukkua tän kaverin mutta törmäsin OnSmashissa Charles Hamilton nimiseen räppäriin. Piti ottaa alustavankaltaiset perehdytykset itelle tästä kaverista, The Pink Lavalamp -albumi on julkaistu ja tämä kurkkuäänellä räppäävä kaveri josta ei oikeen tiedä sanoa että onko se ässä vai lähinnä ärsyttävä. Sinkku Brooklyn Girls on kuitenkin sopivan letkeä siihen että postaan sen, miinuksia ropisee lähinnä kertosäkeen liikatäytöltä: