Olen kateellinen koiralleni, saamarin eläin kun saa jäädä nukkumaan niinä päivinä kun ulkona sataa vettä ja motivaatiotaso on itsellä niin pohjilla kun voi ollakaan. Onneksi nyt kuitenkin kevättä kohti on ollut paljon positiivisempaa tasoa, erityisesti nyt kun aamuisin on auringonpaistetta taikka yleisesti edes valoisaa. Ahdistavinta on kuitenkin herätä kylmään maailmaan jossa sataa räntää, vielä sen jälkeen kun ulko-ovi pamahtaa selän takana kiinni ja olet yksin taistelemassa sitä säätä vastaan, jotta pääset vain kahdeksaksi tunniksi töihin, lauantaina vielä. En tiedä teistä, mutta mun mielestä lumi on kivaa talvella, kevääseen taas vuorostaan kuuluu auringonpaisteet, pikkupakkaset ja kuivat kadut.

Tänään mukava taas kävelyn jälkeen siistiä ensiksi omat kurat jaloista ja sen jälkeen lievästi kanihepuloivan koiran kuivaamiseen jonka jälkeen todeta, että täytyyhän se nyt tietenkin huuhdella vielä ennen kuivausta. Ja tämä kaikki umpiväsyneenä, onneks sentään on vapaapäivä. Ollaan kuitenkin menossa poistattamaan Luddelta tikit yhdeksän pintaan, sitten takaisin kotiin ja tunti-pari unta palloon jotta saa nukuttua “pitkään“.

Onneks tätä ei kestä enää kauaa, perjantaina ~10 celsiusta luvassa ja kuukauden päästä nautitaan jo terassikeleistä.

Mä olen aikoinani kirjastosta lainannut Josh Groganin Marley & Minä nimisen kirjan jota luin ja nauroin vedet silmissä. Kirja oli juuri sitä mitä oli hauska lukea ja samalla pelätä tulevana koiranomistajana. Muutama hetki sitten löysin tiedon, että kyseisestä kirjasta tulee elokuva, ja jälkikäteen vielä kävi ilmi että leffaan oli pääosiin valittu ehkä surullisimman huonot perusvarmat valinnat Owen Wilson ja Jennifer Aniston. Kuitenkin skeptisyydestä huolimatta pysyin neutraalilla kannalla ja pidin mielen yllä siihen asti, että täytyy tsekata ennenkuin dumaa.

Katottiin sitten eilen Emmin kanssa kyseinen elokuvatuotos. Verrattuna kirjaan oli kohtauksia skippailtu aika raisulla kädellä, samaten myöskin koko elokuvan ajan tuntui sen keskittyvän enemmän itse parisuhteeseen kuin koiraan, kirjan tarina meinaan eteni täysin koiran ehdoilla ja parisuhde oli toissijainen. Mutta kieltäminen ei käy asioista, että elokuvassa oli komediaa, hyviä kohtauksia sekä se oli äärettömän peruspositiivinen miltei loppuun asti. Lopussa Wilson pääsi vauhtiinsa ja esitti itse näkemäni parhaan roolisuorituksen draamassa, vähän samaan malliin kuin kukaan ei olisi odottanut Adam Sandlerin onnistuvan Click!:issä. Aniston nyt ei vain pääse Frendit -suorituksistaan suuntaan eikä toiseen, joten niin täysin ei-mitään-lisättävää-rooli.

Tää leffa kuitenkin toimii oman aikansa, ei ole maailman parhaimmasta päästä, mutta katselee mielellään. Se, että onko se leffalipun ostamisen arvoinen on toinen juttu.

Laitoin viime vuoden puolella muutaman irtonumeron ostajana sisustuslehdistä innostuneena niitä tulemaan kaksin kappalein, nyt postiluukusta lappaa Plaza Kotia ja Oma koti kullan kallista. Eikä siinä siis, ihan siistiä lukea minkälaista kämppää missäkin on ja onhan tuolla nyt rehellisesti hienoja juttuja, mutta pääasiallisesti ne kaikki tuntuu kuitenkin tuottavan sen fiiliksen että miten paljon pitäis voittaa lotossa, että ne sais toteutettua. Sisustusdesignin suhteen oon luvannut itselleni kuitenkin ostaa tulevaan kämppään nämä kaksi tuotetta:

Onneks kuitenkin saan kamat sisäänoston hinnalla niin ei tarvitse köyhtyä AIVAN käsittämättömiä. Näiden jälkeen sitten se rahankäyttö panostuu todennäköisesti elektroniikkaan ja koiraan, jonka jälkeen sitten jos saisi ennen tulevaa vuotta vaikka uusia vaatteitakin parit kappaleet. Lomamatkaakin pitäis – toivotonta tää. Aina on onneks kuitenkin nettipankki palauttamassa takaisin maanpinnalle.

Mä jätin tulevan kämpän lamppupuolen pääasiallisesti Emmin harteille, sillä oli tietynlainen fetissi kristallikruunuihin yms valaisimiin joten senpä vuoksi meidän pöydällä nyt kököttää Kodin Anttilan Heidi riippuvalaisin, joka näyttää tältä:

Pikkuhiljaa se uus kämppä siitä rakentuu, kunhan vielä päästäisiin vappuun ja muuttamaan.

Mulla vaihtui nyt ajankohtaiseksi puhelinliittymän vaihto. Aikaisempi liittymä oli erään yrityksen nimissä jonka myötä nyt tuli ajankohtaiseksi vaihtaa se yksityisliittymäksi itselleni. Ensiksi numeronsiirto piti mahdollistaa kirjallisella valtuutuspaperilla jonka jälkeen menin yritykselle uskollisena Elisan Kampin Shopit:iin vaihtamaan aikaisemman liittymän inhimilliseksi.

Koin itselleni sopivaksi paketiksi tämänkaltaisen:

Palvelu liikkeessä sopivaa, eikä viiden minuutin jonotus vapaapäivänä kuolemaksi ollut. Kaveri vaihto kaiken tarpeellisen ja kertoi kyseisen päivän aikana tulevan ilmoitukset liittymän käyttöönotosta. Odottelin sitten perjantain niitä viestejä, että missä vaiheessa pääsee läiskäsemään irkin päälle kännykkään ja “baanalle“. Ei viestejä kuulunut. Eilisen tein vielä samoissa tunnelmissa ja tänään sitten pääsin jonottamaan onneksi vain 45 minuuttia kahdessa väärässä palvelussa asioiden (saman asiakaspalvelunumeron alla kuitenkin). Kiitos Elisa! Upeaa toimintaa… Viimeisenä asioina yrityspuolen aspassa jossa kyseinen työntekijä sitten huomattavasti oli what-the-fuck -fiiliksillä ihmettelemässä homman nimeä, olivat todennäköisesti sössineet koko touhun niin että asia ei ollut lähtenyt missään määrin etenemään. Lupasi sentää soitella takaisinpäin kun asiat ovat kondiksessa. Heräsi kuitenkin vahva tunne siitä kuinka asioita ei tulisi hoitaa. Ja pahempaakin varmasti löytyy.

Mä olen tässä nyt viime aikoina taistellut tiukkaa kuuria vastaan. En rehellisesti tiedä mihin rahat katoo itestään, tai no tiedän – mutta itselle on aina niin vaikee tunnustaa. Menin ostamaan sitten intuitiolla 75 euron kaiutinsetin tietokoneelle, ihan vaan entisen tilalle kun “se tuntu tarpeelliselta“. No, kajarit on ja soi hyvin mut massille olis tarvista. Liksa tulee kyllä, mutta sieltä puuttuu viikon palkka kun käytiin lomailemassa, vähän ahdistaa. Oon tässä kans manaillu sitä kun ei oo tullu uusia vaatteita kunnolla ostettua sitten marraskuun, haluais muutamat farkut ja hupparit nyt tähän kevätkeleihin, mutta taitaa massit kadota täysin sisustamiseen.

Ollaan joo muuttamassa Vallilaan 1.5, vielä sopivasti vappuna. Vähän jännittää toisaalta, Etu-Töölössä oli sellasta stadi-tunnelmaa mitä oli hyvä fiilistellä ja nyt pitäis sit lähteä Kallion taakse katsomaan maisemia, mutta mikäs siinä. Nyt vihdoin saadaan Emmin kanssa yhteinen kämppä ja päästään muodostaan siitä sit sellanen mikä on molemmille hyvä, asetelmalla minä -90 luvun poikamiesboksi vastaan Emmi moderni ja älykäs parisuhdesisustus. Käytiin lauantaina katsomassa tulevaa sohvaa joka ostettiin Huuto.net:in kautta 200 eurolla (ovh 425e). Saatiin myöskin diilattua, että noudetaan sohva vasta kun muutetaan kun tähän nykyiseen kopperoon ei yhtä sohvaa saa mahdutettua mitenkään.

Onneks Töölöön pääsee muuttamaan aina takaisin. Nykyinen suunnitelma on jotakuinkin sellainen, että teen tämän vuoden loppuun nykyisessä duunimestassa jonka jälkeen sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä alkaa vuoden siviilipalveluspesti, toivottavasti vielä jossain mukavassa mestassa. Vähän kuumottaa koko idea, but what’s ya gonna do, vuosi se vaan on.

Ollaan menossa pääsiäisenä (10.4) Valtterille myymään, taas kerran – siellä jos pääsis nyt eroon kaikista lopuista tavaroista, kirpparitavaraa kun tuppaa kertymään yllättävän paljon yllättävän useasti. Koitan tässä yleisestikin hustlailla mun vaatteita poispäin kaapista kun ei tule käytettyä ja rahasta ei olis haittaa. Mutta kyllä sitä kaappiinkin on tullut keräiltyä jotain aina välillä, Emmi teki löydön mulle tossa ja löysi Tiger Of Swedenin neuleen kympillä viime lauantaina, joka passasi minulle vallan hyvin – maltoin jopa pihiyksissäni ostaa sen.

Kuten eilen mainitsin vietiin meidän Ludde -ranskanbulldoggi urokselta alapään pallot roikkumaan ihan toisille laitumille ja eiliset jälkifiilarit oli kyllä aika kuolettavat näin omistajan sitä seuratessa. Hommahan meni vielä niin että olin itse allekirjoittaneena syönyt hieman heikosti ja siinä ohessa jännittänyt paljon paljon enemmän kuin ilmeisesti olisi ollut tarve. Lähdettiin kuitenkin kävelemään Vallilassa lähimmälle sporapysäkille niin enkö ala pikkuhiljaa tekemään pyörtymistä pysäkillä kun jännitys alkoi laukeamaan ja verensokerit huomauttamaan olemassaolostaan. Tultiin sitten taksilla kotiin.

Meininki siis tätä:

Vertasin itse leikkausta kuitenkin miltei samankaltaiseen tilanteeseen kuin, että koira olisi loukkaantunut/loukannut itsensä tilanteeseen jossa siltä löytyisi avohaava paikasta x, ilman traumoja vain.

Kaikenlaista sitä tekeekin koiran hyvinvoinnin hyväksi .

Okei. Tunnustan syyllisyyteni, edellisestä kirjoituksesta vierähti huomaamatta ja ohimennen vain puolisentoista kuukautta. Syy siihen lähinnä täydellinen motivaationpuute, edellinen ulkoasu alkoi ahdistamaan ja fiilis oli lähinnä sellainen et minkä takia sitä jaksaa edes omia ajatuksiaan purkaa. Itsesääli ja kirjoituskrapula vaivasi kovinkin. Lähdettiin onneksi lomailemaan ja sai fiiliksiä keräiltyä, tehtyä duunia ja masennella aivan muita asioita niin sain nyt aikaiseksi laittaa ulkoasun uusiksi ja jopa kirjoittaakin jotain – ilman paineita tottakai.

Lomareportaasia tulee tai ei.

Nyt keissi on kuitenkin se että allekirjottanut viettää ensimmäistä vapaapäiväänsä ja oon menossa takasin duuniin vasta maanantaina joten mulla on hyvinkin syytä olla tyytyväinen tän päivän aikaansaannoksiin. Mentiin aamulla Ludden kanssa eläinlääkärille ja tänään oli siis nuoren miehen nipsnaps-pallilekuri jossa siitä tehtiin nyt munaton mies. Täytyy sanoo, että sääliks käy kun kaveri joutuu ufolautasen kanssa vielä riehumaan tässä yksiössä. Toivotaan ny et huomenna se rupee jo elämään normaalia elämäänsä.

Muutama hetki sitten tuli myös yhden isosti fanilistalle merkatun artistin tuorein levy: The-Dream – Love vs Money, joka kieltämättä tuotti pienen pettymyksen verrattuna ensimmäiseen plättyyn mutta kun kuitenkin kierrättää väkiseltäänkin levyä viikon aikana vähintään vajaan kymmenen kertaa niin äkkiäkös alkaakin uppoomaan. Yammayamma siis: