Istun tällä hetkellä itsekseni kämpässä ja mun ympäriltä löytyy vajaa parikytä pahvilaatikkoa sekä satunnaisia jätesäkkejä täynnä vaatteita. Kamaa on kuitenkin vielä pöydän pinnalla ja matot lattialla niin äänet ei (onneksi) kaiu niin, että täälä olis outo olla. Luvassa huomenna on vielä lisää pakkausta, pakkausta ja pakkausta. Tein pakuvuokran pari vklp sitten torstaille kello 11-19, mutta tän viikon maanantaina kävi sitten ilmi ettei tuleva vuokranantajani pääse muuttamaan asunnostaan ennen iltaa johtuen taas omasta vuokranantajastaan, joten meillä on vappuna siis luvassa iloista muuttamista illasta yöhön – mikä ei ole kovinkaan hurrauksen arvoinen juttu. Saatiin kuitenkin paku+kuski hoidettua siihen jamaan, ettei tarvitse sentään ajallisesti juosta pakun vuokra-ajan tai muunkaan senkaltaisen asian kanssa. Emmi lähti pari tuntia sitten Skattalle porukoidensa luokse, sielä kun on tässä nyt viimeinen 9 kuukautta odoteltu kuinka “äitipuolen” vatsa kasvaa ja kehittyy – joten nyt, tänään oli se päivä kun vauva päätti syntyä. Peukut pystyssä odottaen naperoa meidän kaikkien elämiin.

Kesä on tehnyt säiden puolesta kovinkin tuloaan ja se saa itelle aina hyvän haippipään aikaiseksi, tekee mieli kuunnella hyvää sekä sopivaa musiikkia joka kulmassa ja hetkessä. Sen vuoksi mä hommasin duunista itelleni matkakaiuttimet iPodille ja aion sen myötä mahdollistaa kesän fiilistelyt musan kera. Toinen kova juttu tälle kesälle tulee olemaan Rick Ross uuden Deeper Than Rap -levyn myötä. Hype is on Officer Ricky – and please, believe the hype.

Sekä mun kesälomatoiveet osu ja uppos, luvassa kaikki antoista kaks viikkoa, mutta ei siinä – alunperin asennoiduin yhteen niin kyllä tää kolisee hyvin, ei sitä nuori mies enempää kaipaakkaan.

Tänään oli virallinen poismuuttotarkistus, hommahan kuitenkin meni niin että jo kiitettävässä iässä oleva vuokraemäntäni ihasteli vain ruttuturpaista koiraa jonka vuoksi niinkään ei keskitytty lomakkeen täydelliseen täyttöön, toisin kuin olisi ollut jos Ludde ei olisi ollut mukana. Hirveissä paiseissa kuitenkin otin eilen uunin sekä keittolevyjen pesun ja tänään imurointi, roskat pois ja roskiskaapit puhtaaksi. Tulipahan siivottua. Ensi viikon ohjelmassa luvassa:

- Pakkausta
- Sängyn purkaminen paloihin
- Sähkösopimuksen solmiminen
- Avainten luovutuksia Hesus Hesus -heikille
- Muuttamista
- Ehkä vähän stressiäkin?

Käsittääkseni muuton stressitason nosto on verrattavissa samaan kuin läheisen poismeno. Itsessään tämän viikon kiteytys voidaan käsitellä mallilla, perjantaina tatuoitiin jalka loppuun. Olo hieman jopa haikea kun ei tarvitse enää Punavuoressa x-aikavälein juosta sen takia. Olisin muuten samantien laittanut jatkoaikaa varaukseen ellen tietäisi, että nyt säästetään muihin juttuihin ja keskitytään asennoitumaan siviilipalvelukseen joka mitä suuremmalla todennäköisyydellä on alkamassa sitten tulevassa vuodenvaihteessa. Lupasin kuitenkin pojille siellä, että parin syksyn päästä oon jo ennakoivasti jonossa hakemassa omaa aikaani! (Laitan jonkinlaista kuvaa tosta jalasta kunhan toi verenpunaisuus katoo häiritsemästä itse lopputulosta).

Lupaan myöskin, että tämän kevään/kesän kovin hittibiisi tulee olemaan tämä:

Nyt pikkuhiljaa countdown laskee lähemmäs nollaa. Tarkkaanottaen viikon päästä huomenna kello 11 alkaa rundi siihen kuinka vihdoinkin muutetaan, luvassa 8 kerrosta rappusia sohvan kanssa, itseasiassa kahdessa osassa, samaten myös neljäkerrosta ylös-alas pakettiautoa tyhjäksi. Luvassa siis pesukoneen, hyllyn, kaapin ja pöytien kantoa. Siihen lisäksi toki mukaan tulee ~20 pahvilaatikkoa täynnä tavaraa, ajatusmalli joka laittaa melkein hymyilemään jännityksestä. Ja kaikenlisäksi muuttopäivähän on vappuaatto, eli kaikki menee mallilleen. Noh, kamojen jälkeen saattaa olla että elämästä voisi lähteä nauttimaankin jos kelit vaan sattuvat kohdalleen. Kaikki mitä tähän asti on kävellyt eteen povailee hyvää säätä vapuksi, mutta Suomen säät ovat sitä mitä ovat. Otin kyllä muuton takia töistä vapaaksi viisi päivää, joten aikaa pitäisi riittää sen suhteen.

Oon myös vihdoinkin saanut aikaseks saada autokoulun siihen malliin, että odotellaan Poliisin hyväksyntää papereille. Enhän mä onneksi aloittanut koko koulua kuin viime syyskuun alusta. Jos nyt toukokuun loppuun mennessä olis kortti ja pääsis heinäkuun lomilla sitten nauttimaan ajamisesta ja Suomen maisemista. Ehkä – jos inssi vaan menee läpi.

Ulkona tuulta vasten pyristelee pieni bulldoggi. Ylpeyttä itsestään, ylpeällä ilmeellään juoksee kohti uusia haasteita. Kaulassa vain painaa jotakin hihnankaltaista ja sen toisessa päässä jotain vielä painavampaa, se vielä kehtaa nykiä hihnaa takaisinpäin vaikka bulldoggi on nyt maastossaan. Sillä eläin on luonnossa vapaa, mieleltään ja keholtaan – siellä ei haittaa jos anturat kastuu tai vatsanalus on kuivaneen mudan vallassa. Koira käy taistoon nurmikentällä ja havaitsee puunkäppyrän, ne onkin niitä suurimpia vihollisia sillä ne hajoaa mukavasti hampaiden välissä ja kaupanpäälle bulldoggi selviytyy niistä voittajana kantaen ylpeänä omaa saalistaan. Matkankulku lähentyy toista kilometriä ja pieni uljas koira raahaa edelleen samaa puunkäppyrää onnesta soikeana, suuntavaisto kertoo nenän osoittavan jo kohti kotia joten rekan ohiajaessa, vieden koiran ajatukset mukana hän unohtaa keppinsä tien varteen. Nyt jo kotiovella kurkkien ja miettien kotona odottavaa nappulapalkintoa, sitä kuinka hienoa on olla koira. Etenkin keväisin.

Joo, okei – mun miehisyys kokee kolauksen tän myötä mut ehkä se sieltä vielä joku päivä palautuukin.

Okei. Lähdetään siitä, että voin syyttää Emmiä minkä vuoksi mä olen tätä seurannut, vaikka todellisuudessa varmaan laitan yhtä todennäkösesti Nelosen päälle kaukosäätimellä jos vaan mahdollista. Ohjelma itsessään on ollut sellasta peruspuuroa, mukateräviä puncheja julkkiksille ja vähän ristiriitaisia ihmisiä yhtäaikaa vierekkäisiin tuoleihin – siihen vielä kaupan päälle varmaankin muutama terävä seinän toisella puolella niin avot, on kasassa ajankohtainen ja pistävä keskusteluohjelma. Itse Maria juontajana vuotaa valitettavan paljon rivien välistä meininkiä: “halu oppia hyväksi“, vaikka kaippa ne loppujenlopuksi hyvin narut pysyvätkin käsissä.

Ohjelmaan on tottakai lopullisen kokonaisuuden muodostamiseksi lisäilty kaikenlaista ympättyä täytettä kuten “Mä en oo enää pikkutyttö” ja Hannele Laurin “röökinäätä” joka toki katkaisee tylsän pölötyksen niille joiden keskittymiskyky ei siihen riitä, loppujenlopuksi kuitenkin täysin mitäänsanomattomia minuutteja elämästä hukkaan näiden kahden täytehetken verran.

Se miksi nyt otin tän ajankohtaiseksi on se kuinka mind-rapea ohjelman aikana on päässyt todistamaan. Tukiaisen siskokset, eilen ohjelmassa esiintynyt Elina Nurmi aiheutti niin totaalisia myötähäpeän ja pyhän naamaan sylkemisen tunteita, että en voi sitä edes sanoin kuvailla. Toisaalta taas Reino Nordinin (humalaiset?) keskisormi-pystyssä vittuilut taas olivat jossain määrin sopivan kärjistävääkin Jyrki Kataiselle. Katson kevään viimeisen jakson, mutta en jää kaipaamaan tulevan kauden alkua.

Pääsiäisen aika on yllättävän raskasta, jo vain tieto vapaista syö energiatasoa kumman alas. Itse kuitenkin tietoisesti vaihdoin torstain vuoron aamuun ja tämän päivän aamuvuoron illaksi, jotta saadaan irroitettua 8h lisää pääsiäisaikaa, tämäkin aamu tosin piti nauttia sängyn pohjalla, mutta meni valvomiseksi. Lähdettiin torstaina pääsiäisenviettoon siirtymällä ostoksille Citymarkettiin, sitä kaikkea tarpeellista että viiden ihmisen lauma selviää pyhien ylitse – kaikkea “tarpeellista” 250 eurolla eli kärryllinen täynnä elintarvikkeita. Perjantaina oltiin Emmin kanssa oltu ovelia ja varattiin Valtterin kirpputorille pöytä, jotta päästään eroon ylimääräisistä ennen muuttoa, mutta mitenkäs kävikään? En ole koskaan nähnyt kyseistä hallia niin tyhjänä kun se perjantaina oli, ja jos ihmisiä käytävillä käveli niin keski-ikä lähenteli kuudenkymmenen +- puolia. 15 euron pöytävuokra puoliin ja eipä taidettu vuokran kulujakaan kattaa tuolla käynnillä. Harvinaisen ikävää.

Lauantaina juhlistettiin rakkaan tyttöystäväni, tai avopuolisonkin (kai jo?) syntymäpäiviä. Itse otettiin Ludden kanssa aikaisin aamulla erittäin hyvästä säästä nauttien koirapuistoreissu Katajanokalla ja sieltä sitten Emmin perheen kanssa herättelemään päivänsankaritarta. Myöhemmin päivällä lähdettiin käymään pehmiksellä Eiranrannassa ja ihmettelemässä kuinka merisumu nousee puolessa tunnissa ympäröiväksi kaavuksi, kummallinen luonnonilmiö. Lauantai kuitenkin päivänä oli erittäin kaunis ja yllättävän lämmin, mutta meren läheisyys kylmensi keliä huomattavan paljon. Sunnuntaina oli sitten official pääsiäisjuhla jolloin em. tyttöystävän sukua tuli lisää käymään heidän luonaan nauttimassa ruokaa, ja juomaa – sitä itseään. Mukava ilta historiaan.

Maanantai oltiin pyhitetty Emmin kanssa reissulla Malminkartanon ranskiskävelylle, ja siellähän sitten käytiinkin. Suhteellisen kylmää kyytiä sään puolesta, mutta jokainen tuhiseva ranskanbulldoggi nostattaa mielialaa kyllä tarpeeksi korkealle ettei tarvitse surra keliä. Tänään joskin arkeen on eri mukava palata vesisateen saattelemana, luvassa työviikko jossa tällä hetkellä perjantai näyttää vapaata ja lauantai töitä, katsottakoon mihin se muuttuu siitä…

Meidän kämpässä alkaa pikkuhiljaa muurit murtumaan ja seinät kaatumaan päälle kun ollaan menty viimeinen kaksikuukautinen niin hälläväliä-asenteella, tavaraa on tullut odottamaan vain pääsyä uuteen asuntoon ja muutenkin mielenkiinto tän nykyisen kämpän hoivaamiseen on laskenu aivan nolliin. Mutten voi kieltää etteikö varmasti mun ja Emmin päässä pyöri pelkästään poispääsy tästä ja muutto uuteen, uudet sisustukset, enemmän tilaa ja muutenkin aivan eri ympäristö. Lähinnä voi vain sanoa, että on oikeutettuakin antaa nykyisen asunnon arvon laskea (silmissä ainoastaan) sillä poishan tästä kuitenkin ollaan lähdössä.

Nyt kuitenkin tietoisena muutosta meillä on useampikin ongelma kotona tällä hetkellä. Yksi suurimmista on todennäköisesti tietokonepöytä joka on täysin ylimitoitettu jo nykyiseenkin kämppään ja pysyy hyvinkin paljon liian suurena tulevassakin. (Eli nyt jos joku kaipaa puunväristä l160xs80cm pöytää niin täältä lähtee pilkkahintaan!). Kuitenkin ratkaisuja kalusteidenkin suhteen on tehtävä, kuten aikaisemmin postasin niin sohva meillä on jo kuosissa, mutta muita elintärkeitä huonekaluja kuten tv-taso ei vielä ole, oikein loistavana Huuto.net -vahtina toiminut Emmi on nyt jo löytänyt montakin potentiaalista, se vaan että mihin päädytään (ja mihin hintaan) on toinen juttu. Kuitenkin tuoltakin tasolta täytyy edellyttää sinne mahtuvan tuon uuden h(ome)t(heatre)pc-koneen mahtumista, televisio kuitenkin sijoitetaan seinälle. Ja se telkkari vois näyttää vaikka tältä:

Täytynee kuitenkin vielä tutkailla tuon hifistelyn suhteen, että mikä on lopullinen ratkaisu. Valkoinen kun ei välttämättä ole kuitenkaan se paras…

Hauskaa pääsiäistä niille jotka sen hauskasti aikovat viettää!

Taas kovalla duuniputkella ollut tukka tiukasti takana ja grindissa, että saa jotain massia käteenkin taas palkkapäivänä. Vaihdoin sitten viikolla myöskin oman käyttöjärjestelmän Windows XP:stä Ubuntu 8.10:neen ja nyt hakee muotoaan koko käyttöliittymä, kaikki tarpeellinen pitäis olla jo kohdallaan mutta ei tää rehellisesti vielä oikein jaksa tuntua siltä tutulta ja omalta tietokoneelta mihin on mukava tulla aina käymään. Enemmänkin meininki on vähän ku toisen miehen housuja koittaisi. Ongelmia ei sikäli erityisemmin ollut, mitä nyt äänikortti lopetti eilen toimintansa johtuen rajoittuneista ajureista jne. Nyt kuitenkin homma toimii perustavanlaatuisesti. Toinen mikä ei jaksa taipua suoraksi mutkalta on puhelimeni Nokia E71, joku softa ilmeisesti ajaa koko kännykän aivan totaalijumiin ja nyt kun on Ubuntu koneella niin koko kännyn ohjelmistoversion päivittäminen ei tapahdukaan heittämällä. Vähän päänhajoamisia luvassa mitä suuremmalla todennäköisyydellä. Täytyy nyt kokeilla Nokian omalla Ovi.com -palvelulla, että saako tästä tolkkua.

Sitten yks asia josta huomaa olevansa tarpeeksi väsynyt on se, että löytää itsensä katsomasta Japanilaista Youtube-channelia jossa on kuvattu minsan ympärillä pyöriviä pikkuklippejä ranskanbulldogista, what the fuck?

Tässä teillekin hieman Fukuchannelia, lol: Youtube – Fukuchannel

Eilinen meni nauttiessa vapaasta, arkivapaissa on jotain mielenkiintoista tunnelmaa – iltaisin vain useinmiten harmittaa, kun kyse on kuitenkin vain yhdestä vapaasta ja fiilis seuraavana aamuna tietäen, että jäljellä vielä 4 työntäyteistä päivää tälle viikolle. Mentiin eilen kuitenkin iltapäivän puolella Emmin ja sen porukoiden kanssa käymään Arabiakeskuksessa, katselemassa vähän Iittalaa, Finlaysonia ja Pentikkiä yms yms. Kieltämäti, mielenkiintonen paikka ja vaihtoehtoinen tapa viettää vapaapäiväänsä myöskin. Saatiin me sieltä muutama astiakin ostettua matkaan…

Tänään onkin aivan toisenlaisen näköistä kuin parina aikaisempana aamuna. Kevät tuntuu jo keväältä, vuoronperään hyvää ja huonoa siis. On ollu kellojensiirron myötä aivan pirun vaikea saada silmiä auki aamuisin, tekee tiukkaa kun pitää skarpata tunti vähemmän yöunta alla.

Facebook palveli siinä määrin, että Fintelligensin groupmessage löysi tiensä munkin inboxiin, josta löytyi sitten sivusto Fincapita ja siinä ohessa myös Miljoona biisin video.

Ihan mukavan kotikutoinen meininki videossa, yksinkertasesti toteutettu mutta tuottaa kuitenkin tarvittavat lisäfiilikset biisille. Biisihän itsessään toki kolisee lujaa.