Kävin tänään suorittamassa autokoulua taas pätkän verran eteenpäin, nyt on sitten kirjalliset läpi. Henkilöauton osalta viimeiset ajotunnit + inssiajo on varattu juhannusta edeltävälle viikolle, siitä kun pääsis läpi niin ois sitten ajokortti jossain määrin hyvässä kasassa. Sen jälkeen toki täytyy vielä kuorma-auton osalta käydä kirjalliset ja ajo läpi, mutta se onkin taas sen ajan murheita. Meillähän on tarkoitus lähteä autolla sitten kiertämään mun kahden viikon kesälomalla kaikki meille merkittävät paikat ympäri suomea. Heti kun kortti on kasassa niin mua odottaa vanhempieni luona dieseliä nauttiva Mercedes-Benz 200 vuosimallia -87.

Ei siis siinä, toimiva auto ja parasta siinä kuitenkin se, että saa sen auton kun on kortti. Ajattelin tuoda sen sitten tohon ympäristöön majailemaan ja itse jään odottelemaan, että saisin duunista sitten jonotuksen jälkeen parkkilätkän jolla pysäköidä sitä myöskin siellä päässä.

Mut todellisuudessa kuten jokainen nuori mies joka omaa ajokortin tai ainakin suorittaa autokoulua taitaa kokea samanlaisen autofanittamisen kuin mäkin. En erityisemmin oo koskaan ollu minkää rassailun tai tunaamisen perään, mut siinä vaiheessa kun oma kiesi on tulossa alle niin kummasti sekin nostaa päätään ylös jossain pääkopan perällä. Oon siis nyt jo alkanut kelailemaan et mikä tulee olemaan se ensimmäinen oma auto joka sitten tulee ostettua, vaihtoehdot on kuitenkin et ostan käytettynä jotta säästän sen muutamankin tonnin ohimennen siinä. Hyviä vaihtoehtoja on tähän asti ollut tälläset:

Erityisesti tummennetuilla ikkunoilla ja valkoisena toi näyttää jossain määrin tunatultakin. Toisena kilpailevana tällä ei järjestyksessä olevalla listalla on kehittynyt:

Värilläkään ei niin väliä, paitsi et british green on oikeesti törkeen ruma. Minissä on vain sitä jotain, kaupunkiauton taikaa. Vikana listalle tuli oikeestaan Diamonds & Pearls -blogin (tsiktsek that) mainosspotin myötä tää:

Aivan loistava mainos ja kieltämättä houkuttelevan siisti autokin! Aargh, mulla tulee tekemään TODELLA tiukkaa kun tulee oston aika, koeajoa alle vaan niin eiköhän se sitten siitä lähde.

Emmi sairasti viime viikon kokonaan flunssassa joten me pääasiallisesti oltiin potemassa yhdessä sitä sen vanhempien luona, tän vuoksi kodinlaitto ja kaikki muukin aktiivinen internettailu jäi vähemmälle. Tultiin lauantaina sitten takaisin omille alueille, oltiin sopivalla aikataululla, että pystyttiin käymään muutaman korttelin kävely Valtterin kirpputorille (iso +) josta kuitenkaan ei löydetty oikeastaan yhtään mitään tällä kertaa. Tän reissun jälkeen kello oli kuitenkin sopivan vähän joten kokkailtiin vähän jonka jälkeen laiteltiin sitten vihdoinkin makuuhuoneen puolella sänky ja pöytä omalle paikallensa, samoin allekirjoittanut sai vihdoin omat vaatteensa vaatekaapin puolelle pois jätesäkeistä. Täytyy yleisesti sanoa, että muuton aiheuttama stressinnousu on lievästi sanottuna suurta. On paljon puuhattavaa ja siinä vaiheessa jo kun haluaisi vetää hetken lepoa pitäisi tehdä, että lopputuloksia olisi nähtävissä. Sunnuntaiaukioloaikojen puitteissa tarkoituksena oli ensiksi käydä Maailma Kylässä -tapahtuman ohessa Kaisaniemen Kodin ykkösessä, mutta eikös kyseinen lafka sitten ole vain “kesäsunnuntaisin suljettu“, joten eipä sitten käyty. Löydettiin kuitenkin itsemme Sotkaan josta sitten mukaan lähti äitini sponsoroima matto. Tän nykyisen kämpän kuvien suhteen saatte vielä jonkun matkaa odottaa, että saadaan tää sellaiseen kuntoon jotta tätä kehtaa näytellä…

Ja nyt vihdoin, pitkään puhumani kuvat todellisesta sekasotkusta:

Jälkikäteen katsottuna hirvittävästi tavaraa ja mieletön sotku, tosta me siis lähdettiin.

Lähdin viikonlopuksi karkuun Helsingin melua ja melskettä. Suuntana siis Siuntio ja mun porukoiden luona, ihan rehellisesti maalle siis. Yksi niistä paikoista jotka oikeesti aina saa mielenrauhan luotua ja stressitasoa laskettua, pääsee saunomaan, ottaa iisisti ja nauttimaan luonnosta. Muutama vuosi taaksepäin kun täällä vielä asu niin sitä ei vaan osannut nauttia näistä asioista yhtä paljon kuin nyt hieman kasvaneena. Toinen maximaalisen nautinnon tuottaja on se, että Ludde pääsee nauttimaan tästä myöskin, on mahtavaa nähdä koira onnellisena juoksemassa vapaana kun kaupungissa se on ihan liian paljon kiinni hihnassa – ei se koirapuistokeissi oo sama asia kuitenkaan koskaan kuin vapaana luonnossa.

Koko viime viikko meni aika tiukalla tahdilla taas, ei rehellisesti edes oikeen huomannut kuinka viikko vierähti. Käytiin maanantaina ostamassa LG:n mikro, maksettiin 10 euroa joka oli käypä hinta siitä – hyvä mieli aina tän tyyppisestä säästöstä. Keskiviikkona kaveri tuli hakemaan mut duunista ja käytiin hakemassa meille uusi tv-taso, Ikean Tobo (ala 80e – kiitos Huuto.net).

Sen jälkeen luvassa oli hieman sähkötöitä kun vedettiin yks lisäpistorasia meidän keittiö/olohuoneeseen jossa tietenkin loogisesti oli vedetty vain yksi ainokainen lattiarasia, toisessa huoneessa niitä kun sitten on sopivat kolme kappaletta yhdelle seinälle. Sitten mikrolle johdonreikää kaappiin ja laitettiin vaatekaappiin vihdoin ovet. Loppujenlopuksi nyt alkaa keittiö/olkkari olemaan mallillaan, toisessa huoneessa vallitsee luova kaaos kun ruokapöytä on keskellä lattiaa ja loput vaatesäkit odottaa pääsyään kaappiin. Jos ensi viikon tavoitteeksi ottaisi sen, että sielläkin mahtuisi kävelemään jo avoimesti. Motivaatiot on rehellisesti hieman laskenut tuosta laitosta, alkaa enemmänkin väsyttämään ajatus, mutta pikkuhiljaahan se siitä muotoutuu, kämppä todennäköisesti on “lopullisesti” valmis asuttavaksi tulevan kuukauden sisään. Mulla on nyt harmi vaan ne kaaoskuvat vanhasta kämpästä muuttopäivältä kotikoneella, joten en voi niitä tähänkään postaukseen läiskästä mukaan.

Nyt lauantain viettoon ulkoilmaan! Pitäkää hauskaa.

Hahaa! Meitsi istuu sohvalla ja kirjottaa tätä postia tällä hetkellä langattomalla netillä (+ näppiksellä) niin, että ruutuna toimii telkkari. Pitkään sai säätääkin, että sai tilanteen näin hyvään kuosiin, mutta vihdoin on kaikki suht niinku pitääkin. Vielä on laittamista ja pakertamista kämpän suhteen, kuten nyt esimerkiksi:

- vaatekaapin kiinnitystä seinään
- sänkyrungon “tasaamista” kulmaraudoilla
- mikron osto huomenna
- tv-tason osto/nouto keskiviikkona
- lamppusäätöä
- vaatekaapin kiinnitämistä seinään l-raudoilla
- vaatekaapin ovien kasaamista
- säilytysratkaisuiden kehittämistä
- uuden maton hankkimista
- sohvapöytää
- eteiseen peilikaappia/vaate/kenkäkaappia

plus lukemattomia muita hommia. Mulla on kuvamateriaalia kamerassa edelisen kämpän muuttolaatikoista ja tästä uudesta jossain määrin, täytyy laittaa kunhan pääsen kuvat purkamaan koneelle vain. Yleisesti aika kovassa laitto+duuni+laittosäätö -meiningissä ollu viimesen pari viikkoa. Viikonloppuna olis mulla ja Luddella tarkotus sitten lähteä nollaamaan mun porukoille Siuntioon, hakemaan vähä happea ja irtiottoa tästä sotkusta joka järkkääntyy kyllä kovinkin positiiviseen suuntaan koko ajan.

All good.

Vuoden levy on mun mielestä kasassa. Sanokaa mitä sanotte, mutta tää pesee puhtaasti jokaisen nykypäivän poppiräppihiphopparin.

Eminem – Relapse.

Vappu oli ja meni, täytyy kyllä rehellisesti sanoa että oli ehkä raskain mutta siinä ohessa antoisin juhla. Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin niin rakkaasta tyttöystävästäni tuli viime viikolla onnellisen pienen pojan isosisko. Joten päästiin näkemään keskiviikkona, että miten pieni vastasyntynyt lapsi voikaan olla. Meillä oli kuitenkin pakkaamista vielä illalla joten ei voitu jäädä sen pidemmälti, eikä äitikään päässyt kotiin kuin vasta seuraavana päivänä. Meidän muuttopäivä alkoi kymmenen aikoihin josta sitten lähdin itse kömpimään Citymarkettia kohti, hakemaan välipaloja sekä iltaa varten hieman voimajuomaa muuttoavullemme. Päästiin itse asiaan sitten puoli kolmen pintaan kun lähdimme viemään vanhaa työpöytää frendille ja siinä ohessa hakemaan sohvaa Helsingin itäpuolelta. Siellä luvassa oli onneksi vain sohvan kanto kahdessa osassa kuusi kerrosta alaspäin, no big deal… Tämän jälkeen pöytä ja siitä sitten Ikeaan kuluttamaan aikaa, odottaessa siis uuden asunnon avaimia. Oltiin Ikeassa parisen tuntia ja mukaan tarttui uusi työtuoli, työpöytä sekä Pariisi -taulu.

Tän ostosreissun jälkeen siirryttiinkin sitten takaisin vanhalle kämpälle jossa luvassa olikin sitten myymäni Ikean Hopen kaapinkantoa ensiks seitsemät rappuset alas ja sitten kohti Fredaa, jossa pitikin sikailla kaappi ensiksi portin lävitse (2cm raolla) ja sen jälkeen vielä ekaan kerrokseen itse sisälle asti. En mee sanomaan, että kaapin kokonaisena kanto oli mitenkään paras ratkaisu, mutta loppujenlopuksi se on aina ongelma jos Ikean jo kasattua tuotetta lähtee purkamaan. Itseasiassa viereisestä rapusta käveli unkarilainen kaveri joka ei puhua pukahtanu sanaakaan suomea taikka englantia ja se hoiti homman kotiin siihen malliin pikkurillillä, että itse joutu kyllä nostamaan hattua sille suoritukselle. Tästä sitten takasin vanhalle kämpälle kasaamaan autoa valmiiks ja sen jälkeen kohti Vallilaa ja uutta kämppää. Avaimet kädessä kahdeksan aikoihin ja luvassa oli autonpurkua, lastaamista ja purkua. Loppujenlopuksi sänkyyn painuessa kello olikin sitten miellyttävät 2:30 yöllä, kiitos vappubileistä siis!

Lähdettiin seuraavana päivänä ihastelemaan lihaskipuisena Skattalle uutta perheenjäsentä, joka ihan rehellisesti on ehkä sympaattisin ja hellyttävin olento jota on sitten Ludden pentuaikojen tullut nähtyä. Lapsissa on jotain taikaa. Meillä toi onneks syö hyvinkin kaikkea vauvakuumetta ja vastaavia kun pääsee näkemään vierestä mitäs se touhu nyt onkaan kun eletään pienen lapsen kanssa.

Pidin kuitenkin vappuna sen viisi vapaata johon kerkes mahtumaan kaikenlaista miellyttävää, ettei oikeen päästy maistelemaan uutta asuinaluetta ja kotia, mutta nyt kun on pari-kolme arkipäivää eletty uutta ympäristöelämää niin täytyy kyl sanoa, että tää vaikuttaa oikein lupaavalta. Nyt vaan on karmeesti kamojen laittamista sekä lauantaina luvassa kaapeleiden vetämistä toiseen huoneeseen, vaatekaapin kasausta ja parit lamput kattoon. Touhua on, mutta onneks aina voi ottaa lungistikkin.