Jahas, loma oli, tuli ja meni – vähän liian äkkiä, mutta mitäpä sitä enää kaipailemaan kun on takaisin arjessa jo. Alotettiin meidän loma lähtemällä heti perjantaina kahdeltatoista kohti Sysmää Emmin puolen sukulaisille ja vietettiin siellä äärettömän hyvissä keleissä viikonloppu. Maanantai-aamuna sitten kutsui pohjoisen suunta ja suunnattiin Kuhmoon mökkeilemään ja katsomaan mun isoäitiäni. Viikko hyvissä merkeissä ja onneksi myöskin fifty-fifty hyvissä keleissäkin! Lähdettiin Kuhmosta takaisinpäin sunnuntaina aamulla aikasin takaisinpäin kotia koukaten Hartolan kautta hakemassa eräs pikkuprinsessa uuteen kotiinsa…

Mutta alotettakoon kuitenkin loman loppupuolen ongelmista. Mun tuoreen ripeärapea ~420000km ajettu 200-mallin Mersu päätti ensiksi noutopäivänä olla lähtemättä käyntiin, akun varaus oli purkaantunut parin viikon seisomisen jälkeen, joka ei sikäli tiedä yhtään hyvää. Onneksi kuitenkin vakihuoltaja kerkesi tulla käymään ja laittoi mersun käyntiin, varaus kuitenkin pysyy riittävänä kun autolla on käyttöä joka päivä. Saatiin ajeltua ja nautittua lomasta juuri tähän em. sunnuntai-aamuun kunnes Nurmeksen jälkeen 20km päätettiin pysähtyä parkkipaikalle käymään Ludden kanssa tarpeilla. Auto seis + tarpeidenhoitoon, ja siitä takaisin autoon että päästään takasin liikkeelle, no – mitäs, mersu päätti antaa kierroksia mutta kone ei kuitenkaan hyrähtänyt käyntiin. Puolisentoista tuntia meni ennenkuin saatiin käynnistyskaapeleilla läiskittyä sen verran puhtia, että mersun hyinen kone lähti pörräämään taas. Siitä sitten vauhdilla kohti Hartolaa hakemaan pentua pitäen mersu koko ajan käynnissä. Päästiin kotiin ja sain auton kadulle parkkiin ja yllättäen auto myös lähti seuraavilla kuudella käynnistyskerralla käyntiin ongelmitta. Mulla oli vielä maanantai ja tiistai lomapäiviä joten maanantain ratoksi aateltiin sitten uskaltautua liikkeelle kun auto oli lähtenyt käymään ongelmitta. Päästiin Vantaan Tammistoon Stockmann Outletti kiertämään jonka jälkeen taas tilanteessa ettei se kone käynnisty. Mitäs siinä sitten muutakuin soittoa eteenpäin ensiksi vakikorjaamolle jossa epäiltiin tankissa olevan ilmaa, kondensoitunutta vettä tai jotain muuta joten sieltä toimeksianto hakea kanisteri ja muutama litra dieseliä koneeseen. Minä poika sitten lähdin kiertämään ensiksi Hobby Hall:in, K-Supermarketin, Lidlin sekä vielä viimeiseksi Bauhaus:in ja yllätys-yllätys, yhdessäkään edellämainituista EI OLLUT myydä mulle muutaman litran tyhjää bensakanisteria, edes Bauhaussissa ei ollut vaikka isot mainoslauseet 100000 nimikkeestä kuitenkin seinässä. Teboil toki auttoi löytämään tämänkin tarvittavan tuotteen, onneksi. Tilanne kuitenkin oli seis joten ei muuta kuin hinausautoa paikalle – kaveri tulee autonsa kanssa ja pyytää meitä käynnistämään autoa: loppujenlopuksi auto sitten päätti juuri silloin lähteä käyntiin kolmisen kertaa ongelmitta, kun juuri 20min ennen auton tuloa saatiin käyntiin mutta sekin mymmähti viitisen sekunnin päästä käymisestä. Päätin kuitenkin, että hinautettaan auto korjaamolle ja jos sieltä saa jotain lisävinkkiä, että mitä tehdään. Päästiin läheiselle korjaamolle jossa kaveri kertoi meille jotain suuttimista, naftasta ja muusta moottorin sisäisestä toiminnasta jonka jälkeen ohjasi meidät ajamaan auton varoen meidän vakikorjaamolle omien jonojensa takia. Vein auton Nummelaan ja sieltä bussilla takaisin, tällä hetkellä siis Mersu makaa telakalla, mutta pitäisi viimeistään ensi viikon alkupuolella olla valmiina taas käyttöön. Ihan mielenkiintoiset pari viikkoa juuri ajokortin saaneena: 1800km ajoa, käynnistysongelmia, hinausauton kyydissä ja lievää ahdistusta siitä ettei korttia+autoa pääse hyödyntämään kunnolla. Se siitä, tilanteen jatkumista odotellessa siis.

Jatkaen nyt siitä, että sunnuntaina meidän perhe sai lisäystä sen yhden vaaleanruskean pienen lepakkokorvaisen karvapallon verran. Pikkuneito sai nimeksensä Dina (kennelnimi: Charmbulls Nicole), jota hän nykyään tottelee jo satunnaisesti. Erittäin mahtava pentu, aktiivinen, innokas, määrätietoinen ja rohkea näkemään sekä kokemaan uutta.

Istun tällä hetkellä dösässä Kampin kaukoliikenteen terminaalissa. Matka käy kohti Siuntiota porukoitten luokse josta nappaan ripeänrapean Mersun alleni. Ensiks luvassa kuitenkin täyspuunaus ja vähä aikaa hengenvetoa. Tästä siis käynee ilmi, että allekirjoittanut peittosi päänsisäiset demoninsa ja meni läpi inssistä niin että hurahti. Nyt on väliaikainen kortti alla ja huomenna matka käy kohti pohjoista, ensiksi Sysmän kautta Kainuun perukoille mökkeilemään ja näkemään sukulaisia. Ette arvaakkaan kuinka korkealla mieliala on? Jokatapauksessa, niille yksittäisille aktiivilukijoille oikein hauskaa ja lämmintä kesää! Minä siirryn seuraavaksi puoleksitoista viikoksi internetblokkiin ja palaan asiaan kunhan ollaan taas kotiuduttu ja arki on tuttu kaveri aamuissa. Kettu kuittaa.

Kauheessa juoksussa ollut tässä, puuhastelua ja valmistautumista. Emmin pikkusysteri oli meillä pari yötä kylässä ja se omalla intensiivisellä tavallaan vei kauhean nopeasti ja helposti aikaa. Plus etten oo erityisemmin jaksanu lösähtää koneen äärelle sen kummemmin, mailit ja pankkitilin saldot käyny vaan tsekkailee. Mutta asian nimihän on nyt se, että allekirjoittanut siirtyy huomisen jälkeen 18 päiväksi lomailemaan! Ens viikko tullaan viettämään vielä Stadin puolella torstaihin asti, sitten ois dooms day:ta taas kerran kun lähdetään kokeilemaan et mennäänkö inssistä läpi tokalla kertaa – jos mennään niin luvassa on matkailua ympäri Suomea. Nyt on kuitenkin vahva luotto, että edellisen kerran virheistä opittuina tän kertasesta mennään ongelmitta läpi, tai ainahan parantamista on, mutta ainakin ilman hylkyä. Siitä suunnitelmat olis lähteä matkustamaan kohti pohjoista ja nauttimaan lomasta. Olen myöskin lupautunut itselleni ja tyttöystävälleni, että siinä vaiheessa Eetu siirtää itsensä internetittömään tilaan johon ei kuulu Facebook, Twitter, Youtube, blogi taikka edes sähköposti, joka kylläkin kuulostaa vielä paremmalta kun irtautuu kaikesta arkisesta. Sieltä takaisinpäin tullessa, tuossa parin viikon päästä loppuviikolla olisi myöskin tarkoitus poiketa hakemaan meidän koiravauva kotiin, omnomnom kun fiilikset on kuin kuumilla kivillä kävelis.

Lähiajan kalenteri kans tuppaa olemaan suhteellisen täydennäköinen. Huomenissa mun vanha koulukaveri tulee meille hengaileen ja täytyy katsella että mitä tehdään ja mihin päädytään. Lauantaina ohjelmaan on lyöty Sacha Baron Cohenin tuorein tuotos Brüno ja sunnuntaina heti aamusta päivystämään Valtterin kirpputorille – vähän koirarahaa siis. Elämä maittaa.

Ja koska hype ei ole koskaan pahasta niin jatkettakoon kesämusiikilla. Redraman tuorein levy toimii edelleen kuin junan vessa. Rediltä tuli myöskin levyn aloitusbiisistä Rise uusi video joka kieltämättä antaa videossa hyvää katukuvaa.

Koitan vielä kirjotella postauksen tai pari ennen internetblokkia.

Emmi kotiutui keskiviikkona takaisin Ruotsin reissultansa ja siitä lähtien mun elämä muuttu taas juhlaks. On se vaan niin jees kun on toinen ihminen elämässä siinä arjessa sun kanssa, tekee kaikesta pirun paljon helpompaa ja hauskempaa. Tää saikkuviikko on nyt tehny toki sen, että oon kerenny vääntää paljon sellasta mitä ei muuten olis tullu saatua kasaan millään todellisella aikataululla, kuten nyt tää blogin uus leiska, pyykkäämistä (hc-asenteella) jne. Käytiin eilen Rajasaaressa kattelemassa kun koirat polski ja nautti olostaan, pitkästä aikaa oli siistiä käydä siellä kun edelliskerta sijottuu viime kesälle. Tänään luvassa oli Emmin ja sen pikkusiskon kanssa Luonnontieteellisessä Eläinmuseossa käynti, erityisesti kun torstaisin 16-18 välillä pääsee vielä ilmaseks. Se kuitenkin sit johti siihen, että käytiin myös pienet shoppailut, kun allekirjoittanu tarvi kaikenmaailman perustarvikkeita kuten sukkia, tanktoppeja yms. Carlingsista shortsit joihin pitää vaan ommella nappi 2,90e – päivän paras löytö! Huomenna täytyy vielä käydä tervehtimässä erästä ystävää ja viikonlopun plääneiks oon ottanu takaraivoon, että käynti Korkeasaaressa vois olla ässä. Tällästä päivystystä tälle viikolle siis, nautitaan keleistä!

Aamuhuttu on alkanu tällä viikolla nyt Ponstan Forte särkylääkkeellä, kolmella kofeiinitabletilla sekä tuopillisella kokista, ihan sopivia aamiaisia siihen nähden että voin sanoa rehellisesti että näin nuorena alaselkä täysin sontana. Oon aikoinaan käynyt useastikin kyselemässä, että mistä kyseinen vaiva johtuu kun satunnaisesti aina naksahtaa ja sitten joutuu saikuttamaan päiviä taas. Ilmeisesti kuitenkin mun selän rakenne on niin heikko ettei se kestä yhtään ylimääräistä väärinnostoa tai kiertoliikettä ja sen myötä paukkuu ikävän useasti. Toki samalla lääkäriasemalla eri lääkäri on tarjonnut kieroa selkärankaa ja toinen taas kertoi jotakuinkin tarinoiden siitä kuinka nikamat on liian lähellä toisiaan yms. joten näitä on nähty ja kuultu. Itse kuitenkin uskon tohon heikkoon selkään eniten.

Mutta koska nyt on ollu muutama päivä aikaa kuunnella täysin keskeytyksettä musiikkia niin päätin tehdä todellisen timanttista siirappia oldschool haippipostauksen.

Redrama – The Getaway levy julkaistiin 17. päivä edelliskuuta. Redramalla on aina ollut vahva karisma räppäämisessä, kaveri tekee sen hyvin taidolla ja ilman suomalaisilla koettua rallienkkua. Kaks aikasempaa levyä on kolissu semihyvin, en koskaan oo ollu vaan erityisemmin hypessä kyseisistä mutta kuitenkin keskitasoa paljon kovempia rykäisyjä kumpikin. Tää kuitenkin räjäyttää meitsin pottia aika asenteella nyt kun sitä tosissaan on soittanut puhki. Erityisesti levyn nimikkobiisi The Getaway on AIVAN loistava biisi, toki muutenkin äärettömän hyvin tuotettua musiikkia ilman turhia kikkailuja (autotunepelot takamukseen siis, vaikka sinkkubiisissä sitä käytetäänkin). Soitto jatkuu.

Asa loisti mulle jo Punaisen tiilen aikaan, mutta sen jälkeen oon jotenkin vaan läpikuunnellu ohimennen tulleet levyt. Päätin kuitenkin itelleni, että Via Karelia on levy jota en ohita ilman kunnollista kuuntelua ja niinhän se loppujenlopuks sitten menee, että kun johonkin keskittyy niin hyvin äkkiä siitä alkaa pitämään. Tässä levyssä voidaan puhua todellisesta kokonaisuudesta ja lyriikoiden osalta yhteiskuntakritiikki on juuri niin provosoivaa kuin se saa hyvän maun rajoissa olla. Asan vierailijajoukko onnistuu tuomaan levylle mukavia viboja joita ei soolona vedettynä oltais saatu kasaan. Ei ehkä aurinkoisten päivien musiikkia, mutta pimeiden iltojen vähintään.

Tää kyseinen kaveri on jenkkilän puolella aivan tajuttoman kovassa hypessä tän biisin osalta, remixejä on ilmestyny useampikin. Ja onhan tää nyt loistava R&B-biisi. Levykin toimii meitsille ihan ongelmitta, tällä kaverilla on omalla tavallaan hävyttömän tasapaksu soundi koko levyn ajan mutta sitten taas toisaalta se on niin toimiva siinä samalla. Levyllä itellään on kovia huukkeja monessa kappaleessa sekä Jeremih vetää jokasessa varmanolosesti. Myöskin siitä ettei levyltä löydy yhtään vierailijaa joutuu jakamaan isot pisteet.

Tässä tän hetken top3, se on parin viikon päästä jo ihan jotain muuta, mutta jos rytminen musiikki uppoa niin nää on suhteellisen toimivat vaihtoehdot jotka kannattaa tarkistaa. Believe the hype.

Siinäpä se nyt on – uusi ulkoasu sekä osoite! Päätin saada aikaiseksi jo tänään joten teinpä kyseisen rykäsyn loppuun, tai no suhteellistahan tuo on, edelleen puuttuu kommentointimahdollisuus ja muitakin juoksevia juttuja. Yleisesti kuitenkin blogin pitäisi palvella ongelmitta jopa kuukausia taaksepäin mennessä. Ulkoasukin vaihtui nyt rehellisesti itsetehtyyn ja ehkä myöskin enemmän itsensä näköiseksi.

Huomatkaa siis myöskin nyt uusi kuvablogi:
foto.siirappia.com
Näiden lisäksi allekirjoittanutta voi seurata esimerkiksi näissä:
Blogilista / eetun henkilökohtainen kuvablogi
Blogilista / timanttista siirappia
Twitter / prinssieetu

Näillä jatketaan, toivottavasti vielä monta vuotta!