Cheekin pitkäaikaisena aisaparina vaikuttanut Brädi julkaisee sooloalbuminsa Repullinen Hiittiä 12.5. Se mikä tekee tästä julkaisusta mielenkiintoisen on se, että kyseinen äijä on räppärinä kehittynyt muutaman viime vuoden sisään äärettömän paljon kirjoittajana sekä myöskin teknisesti ulosanniltaan. Myös omassa korvassa Brädi toimii hyvinkin korkealla vierailevana artistina kappaleissa. Yllä pyörivä video on sinkkubiisi Mä Tarjoon jossa mukana on myös Salkkareiden Kentsu aka Illi. Levyn edistymistä pääsee seuraamaan Brädin kotisivuilla olevasta blogista.

Tanskalainen kaveri nimeltään Lasse R. Jensen suunnitteli kyseisen korun. Tuote on hyvin pitkälle ironinen taideteos joka ilmeisesti haluaa viestittää omaa kritiikkiään korkean profiilin brändeille. Se, että tää on erittäin hyvännäköinen tekee asiasta vaan paremman. Ostaisin vaikken suoranaisesti näitä em. brändejä vastaan olekaan.

Tuoreimmassa Cityssä (8/2010) oli hyvää tarinaa siitä kuinka juuri Louis Vuittonin monogrammilaukun piraattikopiointia haluttaisiin rajoittaa, mutta silti samalla jos näitä kopioita ei tehtäisi ei laukun taikka brändin arvo olisi lähellekään yhtä korkea kuin se nyt on.

Itse juonen osalta lainaan vielä tämän:

Armottoman kreikkalaisen mytologian maailmaan sijoittuva God of War III on yksinpeli, jossa pelaajat pääsevät pelaamaan entistä spartalaista soturia Kratosia, kun tämä kiipeää Olympusvuoren (Mount Olympusin) uhkaavilla rinteillä ja laskeutuu helvetin syövereihin kostamaan hänet pettäneille. Kratosilla on trilogian tässä osassa aseinaan kaksiteräiset miekat ja valikoima uusia aseita ja taikuutta. Hän joutuu kohtaamaan mytologian synkimpiä olioita ja ratkomaan samalla mutkikkaita pulmia edetäkseen armottomassa tehtävässään tuhota Olympus.

Tai otsikon sijaan, pitäisi varmaan sanoa, että jumalallista. Peli jota on ilmeisesti odotettu aivan järjettömän kauan että se julkaistaan ja sitten kun se on julkaistu niin ylistetty sitä kuinka hyvä se voi olla. En mene kieltämään. Jokainen mies ja poika, jolla on omat “cojonesit” jossain määrin tallella tykkää virtuaaliväkivallasta, se vaan on viihdyttävää ja hauskaa. Kyseinen peli antaa sitä aimo annoksen pelaajalle, pääsee tuhoamaan jumal-olentoja sekä niiden sotureita mitä suuremmin vaihtoehdoin, ja se on vielä suhteellisen helppoakin.

Tunnustan itse vähän pelin taustoja tuntematta dumanneeni kyseinen pelin trailerin perusteella, mutta riittävien soraäänien kuuleminen sai uusiin ajatuksiin. Peli on duunikaverilta lainassa ja on kyllä vienyt mukanansa. Ihan päin seiniähän mä sitä pelaan, mutta silti se jaksaa viihdyttää ja tykkään siitä vapauttavasta tunteesta möykyttää kauniin väkivaltaisesti tv-ruudulla.

Tälläkin hetkellä luvattomasta aseen hallussapidosta vankilassa istuvalta Lil Waynelta julkaistiin tuorein video Im Single, joka on aika perus Weezyä. Biisi olis voinu olla huoletta kaksikin minuuttia lyhyempi ja videosta nyt puhumattakaan, tais mennä kotikamerabudjetilla ja hillot tulee jonkun toisen taskuun? Itse biisiä kuitenkin tulee varmaankin pyöriteltyä vielä Winampin puolella, taustan osalta sen verran rauhallinen, että menee ongelmitta muun sekoitetun soittolistan joukossa.

The Windmill Club on uusi brändi joka tuo markkinoille kevään ja kesän mallistonsa. Vaatteet on tyylikkäitä, melko pukukoodissa mutta silti siinä ohessa vapauttavasti irti siitä. En oo hetkeen törmännyt yhtä törkeän hyvännäköisesti toteutettuun mallistoesittelyä. Urbaanissa katumuodissa löytyy paljon erilaisia ja uniikkeja tapoja esittää kausimallistoja, mutta tässä on niin hyvännäköinen video että oksat pois!

Selvittelin hieman videon taustoja ja kuvaajana on toiminut kaveri nimeltä Brandon Roots, joka on mulle itselleni täysin uusi nimi, mutta jälki on niin hyvää että täytyy lyödä itsensä Vimeon seurauslistalle. Näkeehän sen kun katsoo:

Käytiin siis tyttöystävän synttäreiden kunniaksi Tukholmassa. Reissuun lähdettiin Silja Linella lauantai-iltana Turusta, sunnuntai-maanantai -väliseksi yöksi olin varannut hotelli Scandic Sergel Plazan, joka sijaitsee ihan Sergelintorin vieressä eli ns. “ytimessä“. Maanantai-iltana matka kutsui takaisinpäin Silja Galaxylla. Koko matkan pääasiallinen tarkoitus oli juhlistaa niitä synttäreitä ja toissijainen oli päästä shoppailemaan ihan tosissaan.

Se mikä Turusta lähtemisessä on miinusta, että Tukholmaan saapuessa perillä ollaan kevyesti aamutuimaan – siinä hieman ennen aamuseitsemää. Oltiin siis hotellilla puoli kahdeksan aikoihin sunnuntaina, joka siis automaattisesti meinasi sitä, että luvassa oli aamiaista jossakin ja odottelua odottelun perään. Jouduttiin toteamaan kuitenkin, että edes niinkään suuri kaupunki kuin Tukholma ei ole hereillä sunnuntaina tuohon aikaan, hotelliaamiaisen 14 euroa per naama oli sen verran kova taksa, että siirryttiin jo aikaisemmilla reissuilla meidän suosimaan 7-eleveniin. Kyseinen kioskiyhtiö on tulkittavissa paikalliseksi R-Kioskiksi, joka kuitenkin kioskina on niin eri sfääreissä kuin meidän paikallinen. Nautittiin aamiaista sitten siellä, seurana viereisellä veikkauspöydälle tanssi ryhmä narkkareita joka teki siellä olemisesta ihan snadisti epämiellyttävää, mutta säilyttiin hengissä näistäkin.

Mimmillä oli edelliseltä reissulta tiedossa suurehko ostoskeskus 20 minuutin metromatkan päässä keskustasta. Kyseinen mesta oli nimeltään Skärholmenin ostoskeskus, joka yllättäen sijaitsee alueella nimeltä Skärholmen. Kyseinen alue on Tukholman suurimpia lähiöitä jossa myöskin asustaa ilmeisen suuri prosentti maahanmuuttajia eri puolelta maailmaa. Se näkyi ulkopuolella sijaitsevalla torilla, mutta itse keskus oli uusi, erittäin siisti ja siellä oli järjettömän paljon kauppoja. Ulkona olevassa banderollissa luki, että 34 muotiliikettä, mutta meillä oli melko vahva tunne siitä että vaatekauppoja olis kyllä ollu huomattavan paljon enemmänkin. Pyhitettiin koko sunnuntaipäivä kyseiselle paikalle, eikä se kyllä hukkaan mennyt, saatiin kulutettua kevyesti kuusi tuntia keskuksessa jonka jälkeen jalat alkoi olemaan siihen malliin väsyneet, että siirryttiin hotellille. Iltaruoaksi meikälle sushia ja sitten nukuttiin univelkoja pois.

Maanantaipäivänä ennen lähtöä oltiin sovittu, että huntataan mulle kenkiä ja luvassa olikin sitten ensiksi kierrosta Calirootsin kaikissa kolmessa kaupassa. Mua sopivasti lämmitteli parin vuoden takainen reissu Six Feet Underiin, jossa oli silloin törkeän hyvät alennukset. Nythän ne tietenkin löi alennukset päälle vain netissä, joten totesin liikkeeseen mennessä ettei siellä nyt ollut yhtään mitään mulle. Siirryttiin vaihtoehtoon B, joka oli kohti Sneakersnstuffia joka sijaitsee Södermalmilla. Otettiin mun ajatuskatkon takia metro Gamla Staniin josta sitten päästiinkin kävelemään lopun matkaa, toisaalta ihan hyvä ratkaisu sillä Tukholman kevät-aurinko antoi itsestään kaikkensa, aivan käsittämättömän hyvä sää! Sneakersnstuff palveli loppujenlopuksi kaksilla kengillä joista pulitin kyllä ihan täydet myyntihinnat, mutta ne teki mut erittäin tyytyväiseks.

Reissu oli hyvä irtiotto arjesta ja toimi omassa tarkoituksessaan loistavasti. Ruotsi on edelleen oikeesti hyvä maa käydä matkailemassa.

Kyseinen dokumenttielokuva herätti kiivaasti ja vähemmänkin kiivaasti tunteita ikärajansa puolesta. Itselleni yhdentekevää sikäli, mutta valistuselokuvan arvo kärsii liian korkeasta ikärajasta. Käytiin Tukholman reissun jäljiltä katsastamassa Finnkinon Superpäivillä kyseinen pätkä. Dokkari kertoo siis Rovaniemeläisestä Janista, jolla on huumeongelma, kaveri piikittää aktiivisesti Subutexia ja jos ei sitä niin sitten rauhoittavia taikka viimeisenä vaihtoehtona alkoholia. Koko leffan ajan mennään hyvin kylmää kyytiä eteenpäin huumemaailmassa. Rovaniemi on toki suhteessa pienempi kaupunki keskellä ei mitään kuin Helsinki ja ajatuksia heräsi esimerkiksi sen asian tiimoilta, että miten velanperintä olisi etelän päässä tapahtunut, olisiko oman sormiparin tarjoaminen riittänyt siinä vaiheessa kun “väärinkäsityksiä” syntyy? Ajatusta huumeiden käytöstä myöskin jotenkin tasoitti se, että Ranskassa heroiini-riippuvaiset käyttää Subutexia riippuvuuden hoitoon, jotta pysyvät jossain määrin ihmisten kirjoissa, Jani vetää Subutexia muuten vaan.

Dokumenttielokuvana Reindeerspotting koskettava, keskustelua herättävä sekä suomalaisesta huumausainekulttuurista ensimmäinen suuremman luokan leffa. Janilla on omia unelmia ja leffasta välittyvästä tunteesta havaitsee huomaavansa kuinka inhimillinen, sydämellinen ja omalla tavallaan “pohjoisen poika” Jani onkaan. On sikäli surullista ajatella, että tuossa tilassa voisi olla kuka tahansa läheisistä tuttuihin.

Jo pelkästään silmiä avaavasta leffakerrasta ehdottomasti viisi siirappipulloa. Uskallan varauksetta suositella jos aihealueessa on sinulle mitään kiinnostusta herättävää.

Mulle Snoop Dogg on ollu jotenkin aina vähän väsähtänyt. Pitkään on kuunneltu suhteellisen samankaltaista tavaraa siltä, ja se toimii omalla genrellään ja tavallaan ihan loistavasti. Äijä itsessään aiheuttaa jo olemuksella hyvää mieltä ettei sitä vihaamaan kykene. Oon erinäisistä suunnista kuullut, että tuorein levy olis suht pahaa floppia, tai ainakin musiikin suunta olis siirtynyt autotunettamiseen ja efekteihin huomattavasti aikaisempaa enemmän. Täytyy kuitenkin vielä itse kuunnella omalla mainstream-maulla toi tuorein plätty läpi, että tietää mitä se sitten loppujenlopuksi olikaan. Kid Cudi fiittaa That Tree nimisessä biisissä joka rehellisesti sanoen toimii todella lujaa, aihe sivuaa yllättäen taas nautintoainetta jota esimerkiksi Hollannissa poltetaan paljonkin.

Lähipäivinä luvassa Tukholma-reportaasi, Reindeerspotting – Pako Joulumaasta -arvostelu sekä hieman kevään toiveostoksia.

Ei voi kuin ohotella itsellensä. Päätin kevyesti kokeilla duunikaverin Desireä ja eiköhän se sitten ollut samantien siinä. Ensiksi itsellensä muodostaa Android henkeen vereen leiman ja sehän vie mennessään. Milestonesta löytyi 550MHz prosessori, Desiressä 1GHz ja sen kyllä huomasi käyttöliittymän nopeudesta ja toiminnasta. Itsessään puhelin on erittäin karkki, positiivisella tavalla, ja Android käyttöjärjestelmä toimii Sense Uin kera niinkuin Motorolassa, vain huomattavasti nopeammin. Miinusta toki ropisee siitä ettei itse fyysistä näppäimistöä löydy joten vielä on opeteltavaa sen kanssa, mutta itselleenhän sitä uskaltaa selitellä oppivansa kun tekniikka kuitenkin yleisesti on tuttua. Tää puhelin on the shit.

HTC:n mainoksissa ei ole yhtä paljon “munaa” kuin Motorolan, mutta ei käy häpeän tunne harteille tätäkään katsellessa:

Jos puhelin alkoi kiinnostamaan, niin varaa omasi esim. CDON:ista.

Tai jos Motorola Milestone (n. 1kk käytetty) hintaan 420e on valintasi niin jätä kommenttia tai mailaa: eetu [at] siirappia.com.

Koska me ihmiset ollaan intohimojemme vankeja sekä hyvin usein tykätään myöskin toimia impulsiivisesti niin päätin minäkin. Tulipa sitten eilen kannettua uusi miniläppäri, Samsung N140, kotiin. Lähinnä vain sen takia, että luvassa on siviilipalvelus joka jossain määrin mielestäni edellyttää Lapinjärven kuukauden mittaiselle koulutusjaksolle jotakin läppäriä, vähintäänkin yhteydenpitoon arkiviikkoina.

Toiminut demokoneena kaupasta josta sen ostin, hintaa jäi maksettavaksi 250 euroa. Malli on poistuva, mutta viimeinen myyntihinta uudelle oli 379.90e. Tänään illalla onkin sitten luvassa punnertamista kun lähtee perehtymään Windowsin asentamiseen muistitikulta ja vielä käyttökuntoon saaminen ennen huomista Tukholmaan lähtöä. Tiesittehän muuten että meille suomalaisille Ruotsin risteilyt on kuin jenkeille matka Las Vegasiin? Toisinsanoen huomenna Suomen Las Vegasiin!

Koska nykypäivänä epäkorrekti on suorastaan korrektia niin on tullut seurattua Subilta tulevaa Teräspallit -ohjelmaa, jossa ideana on keppostella julkisella paikalla, eli vanhanaikaisesti piilokameraohjelma. Se kuitenkin, että kaikki jekut tehdään aihealueella “onko tämä nyt aivan korrektia?“. Ilmeisesti alkuperäinen idea on lainailtu jostain Iso-Britanniasta päin, mutta se ei menoa haittaa sillä hyvin pitkälle jokainen jakson kisaaja vähintäänkin laittaa hymyilemään.

Janne Katajakin toimii yllättävän hyvin kyseisessä ohjelmassa. Teräspallit Subilla perjantaisin 21.30.

Valistuselokuvat on harvoin tarkoitettu loppujenlopuksi kenellekään, toki kieltämättä nuoriso saattaa tietyn kaavan leffoista jotain oppiakin, mutta hyvin pitkälle kaikki ongelmakohdat tapahtuu nuorten omassa elämässä jossa ne sitten läpikäydään yksilöinä, selviydytään tai ei selviydytä. Tää elokuva kuitenkin herätti mussa sitä jotain jonka puolesta teenkin nyt mielipiteenilmaisuni.

Kyseessä on siis Reindeerspotting – Pako joulumaasta -niminen dokumenttielokuva joka kertoo rovaniemeläisestä narkkarista joka tahtoo paeta omaa elämäänsä. Isoin mediahuomio elokuvaan on liittynyt Valtion Elokuvatarkastamon lätkäisemään K-18 ikärajaan. Kokivat ilmeisesti elokuvan muodostavan ruusuisen kuvan huumeista… peukalonnostot siihen suuntaan, not.

Reindeerspotting tulee ensi-iltaan 9.4. Lippuja voi varata/ostaa Finnkinon sivuilta: Reindeerspotting / Finnkino