Varoituksen sana lukijoille, tästä postauksesta saattaa suoraan tai rivien välistä olla poimittavissa lievää tilitystä ja avautumista, mutta koen sen silti olevan täysin aiheesta. Kirjoitin muutama kuukausi sitten vaihtavani hyvästä HTC Desirestä Samsungin Galaxy S:ään ja siinä meni mies pahasti vikaan.

Galaxy S:n pitäisi ominaisuuksiltaan olla suorassa vertailussa lievästi parempi, sillä esimerkiksi sen Samsungin oma prosessori oli optimoitu paljon paremmin ja testipenkeissä sen myös erotti tuloksissa. Eroavaisuuksia HTC Desireen oli näytön koko ja tekniikka, joka siis on Super Amoled. Muutoin ulkonäkö, rakenne ja valmistaja oli pitkälti ainoat eroavaisuudet näiden kahden välillä. Eipä allekirjoittaneelle kuitenkaan tullut mieleenkään HTC:n täydellisyyden jälkeen, että Samsung olisi osannut tehdä asiat täysin persiilleen. Ensimmäiset epäkohdat Sampsassa oli se, että jostakin kumman syystä siellä on päätetty käyttää täysin väärää kirjoitusmuotoa tiedostotallennuksessa, joten se tekee automaattisesti sen, että puhelin hidastelee. Ellei siihen sitten asenna lag-fixiä, joka tekee puhelimesta paljonkin sulavamman – tämän lisäksi toisaalta edellyttää roottaamista (puhelimen täysivaltaista hallintaa = adminina).

Ostaessani Samsungin sen käyttöjärjestelmänä oli Android 2.1 ja tietojen mukaan puhelinta oli odottamassa 2.2 (Froyo) ja kyllähän se sieltä sitten saapuikin, pienin vastoinkäymisin. Ensinnäkin Samsung ei ole mahdollistanut puhelimeen OTA-mahdollisuutta (pisteitä HTC:lle), eli en pysty päivittämään puhelintani esim. langattoman verkon kautta kotona vaan se edellyttää aina puhelimen liittämistä tietokoneeseen ja asiakasohjelmisto Kiesin käyttämistä (sidenote: taitavammat kaverit käyttää Odinia, mutta nää samat kaverit varmasti fläshäilee puhelintaan miten sattuu). Kyseinen ohjelma vain on täysin alleenkuseva, sillä omassa Windows 7 PC:ssäni softan asennuksen alkaessa oli koko asennusohjelman ikkunat valkoisena, joten arvailin sitten tuurilla napin paikat oikein ja sain sen asennettua.

Päivittäessäni 2.2 versioon tein henkilökohtaisen virheen, enkä muistanut poistaa lag-fixiä pois puhelimestani ennenkuin aloin asentamaan. Vasta ensimmäisellä käynnistykerralla sain kevyen kylmäyksen, kun muistin, että jotain jäi uupumaan täydellisestä asennuksesta. Samsung on myöskin tehnyt äärettömän hienon ratkaisun sen kanssa, ettei puhelinta pysty sen mennessä kirjapainoksi palauttamaan tehdasasetuksiin (ellei ole älynnyt fläshätä koodihirmujen tekemää koodipätkää joka mahdollistaa sen) käyttäen 3-button-combo-taktiikkaa, eli käytännössä painamaan kolmea puhelimen viidestä näppäimestä. Se on varmasti tietynkaltainen linjanveto siihen ettei puhelinta modattaisi, taikka vaihtoehtoisesti sitten idioottimaisuuttaan jossain päin maailmaa ei osata ajatella kovinkaan kaukonäköisesti. No, puhelimeni siis oli tässä vaiheessa täysin mykkänä, joten 165 gramman painoinen kirjapaino ei hirveästi lämmittänyt mieltäni. Tässä vaiheessa apuun tuli kuitenkin puhelimen myyjäliike, Saunalahdelta ostettu kytkypuhelin jonka nyt vein siis Elisa Shopittiin ja he lähettivät sen huoltoon. Oletin pääseväni maksamaan epäonnistuneesta päivityksestä, mutta piakkoin tämän jälkeen kävi ilmi, että Samsung oli vetänyt tuoreimman 2.2 päivityksensä pois jaosta ja oli ihmisiä joiden puhelin oli tehnyt saman asian kuin minulle, mutta ilman mitään omia kikkailuja. Siitä pisteet siis johonkin em. asianomaisista, koska puhelimen resetointi ei maksanut mitään.

Puhelin takaisin kouraan ja päivitinkin sen piakkoin 2.2 versioon ja asensin lag-fixin, jotta se olisi edes jossain määrin käytettävä. Se ei kuitenkaan omassa yksilössäni ainakaan tuntunut riittävän kun puhelimessa tulee puolen minuutin pituisia taukoja ohjelmia avatessa ja muutenkin hermojen kanssa mennään hyvin tiukalla. Puhelun ottaminen saattaa kestää minuutteja ennenkuin puhelin reagoi komentoihin. Tässä vaiheessa tunnustan pinnan palaneen, mun mielestä on hyvin väärin, että myydään puhelinta tietyillä ominaisuuksilla ja tietyllä brändillä, mutta sitten se on kuitenkin paskaa paketissa. Ei mun pitäisi asiakkaana tarvita tehdä omia kikkailuja sen eteen, että mun puhelin toimii niinkuin sen tulisi ja se VOISI toimia (vrt. HTC Desire). Joten homma on pihvi ja vaihdan Samsungin Galaxy S:stä pois, sillä tää puhelin on suurin Android-älypuhelin-floppi johon mä oon suoranaisesti törmännyt, tai vähintään valmistaja hoitaa hommansa ihan päin honkia.

Laitoin siis puhelimen myyntiin ja lähdin selvittämään uutta tilalle Saunalahdelta, joka nyt siis oli halunnut tehdä myöskin tämänkaltaiset vaihdot pirun hankalaksi. Koska ostin kytkyni kampanjaliittymällä en voinut soittamatta saada selville, että minun täytyy ensiksi vaihtaa liittymän tyyppi Oma-Saunalahdessa johonkin normaaliliittymistä ja tämän jälkeen maksaa loppulasku nykyisestä päätelaitteestani ennenkuin uusi puhelimeni lähtee tilauslistalle. Liittymätyyppiä voinkin vaihtaa sitten vasta kuin saan uuden puhelimen itselleni ja sekin menee kohdekuukausien alle, eli joudun ilmeisesti maksamaan 5 euroa liian usein vaihdetusta liittymätyypistä. Eli toisinsanoen en voi hyödyntää ostamaani kampanjatarjousta siihen asti kunnes he voisivat toimittaa minulle uuden puhelimen. Haetaanko tässä sitten tietynkaltaista suuntaa sille, ettei ihmiset vaihtaisi puhelintaan kytkykampanjoista niin useasti kuin uusia puhelimia tulee vai onko vaan kehitystiimissä nukuttu riittävän hyvin näiden ratkaisujen tiimoilta. Eniten Saunalahden toiminnassa ärsyttää se, ettei sitä oltu tehty yksinkertaisen selväksi ja niin helpoksi, että minä olisin sen voinut itse hoitaa internetin välityksellä vaan nyt sain olla soittelemassa asiakaspalveluun ja odotella linjoilla 20 minuuttia ratkaisua tähän. Fail.

PS. Totesin palaavani turvallisempaan merkkiin, eli laitoin HTC Desire HD:n tilaukseen. Saa nyt katsoa, että mitä uusia painin aiheita tuo puhelin joskus saapuessaan tulee tarjoamaan…

Helsingissä järjestettiin 4.11.2010 TedxHelsinki tapahtuma. TedX on Ted -nimisen konferenssibrändin satelliittitapahtuma. Lähtökohtaisesti Ted itsessään on konferenssi jossa on monia eri esiintyjä puhumassa ideoita, ajatuksia, näkemyksiä ja innovaatioita – kuitenkaan mitään myymättä vaan enemmänkin ajatus on saada kuuntelijat miettimään asioita oman päänsä sisällä. Yleensä esiintyjät ovat “julkisuudessa” jostain tunnettuja, mutta eivät käsittääkseni puhu ensisijaisesti siitä mistä he ovat tunnettuja vaan aiheet ovat monipuolisia eri aiheista. En itse ole päässyt kertaakaan Suomessa paikan päälle todistamaan kyseistä tapahtumaa, tuoreimpaan olin kovaa vauhtia menossa, mutta ajankohta ei sopinut, valitettavasti. Olen lukenut huhupuheista joiden mukaan tämä olisi viimeinen tällä konseptilla järjestettävä Tedx Suomessa, mutta toivon näiden olevan vääriä sillä jos seuraava kerta tulee – lupaan mennä paikan päälle todistamaan tätä tapahtumaa.

Se miksi otin aiheen käsittelyyn jo itse TedX:n lisäksi oli se, että tässä tapahtumassa julkaistiin Suomen It’s get better -kampanja eli ts. Kaikki muuttuu paremmaksi. Aihe käsittelee homojen sekä lesbojen tietynkaltaista murrosvaihetta yhteiskunnassa ja seksuaalisesta suuntautumisesta aiheutuvia ongelmatilanteita kasvussa nuoresta aikuiseksi. Kampanjavideo tullaan esittämään kaikilla suurilla suomalaisilla televisiokanavilla. Aiheesta tulee ilmestymään myös kirja, joka on tällä hetkellä kokoamisvaiheessa. Tässä kampanjavideo, jossa esiintyy mm. Tuija Brax sekä Alexander Stubb.

Movember on alkuperältään alkanut Australiassa, erinäisten nuorten miesten toimesta. Nyt seitsemän vuotta eteenpäin siitä alkaa se olemaan maailmanlaajuisestikin noteerattu kampanja, jonka ensisijaisena ideana siis on kasvattaa viiksiä koko marraskuun ajan. Itse pääidea on kerätä varoja hyväntekeväisyyteen ja laajennetaan tietoisuutta miesten terveydestä ja erityisesti eturauhassyövästä.

Koska naisillakin on oma Roosa-nauha niin miehille olkoon Movember. Kyseinen kamppis järjestettiin viime vuonna Suomessakin ja kyseisen ajanjakson aikana saavutettiin 20000e Syöpäsäätiön Hopearahastolle, jonka välityksellä rahat käytettiin eturauhassyövän tutkimukseen. Tänä vuonna keräyskohde sama, mutta tarkoituksena tavoittaa paljon enemmän “MoVeljiä” ja “MoSiskoja“.

Koska miehille (joilla naamakarvoitus kasvaa) osallistuminen on helppoa: kasvata kuukauden ajan viiksiä. Suosittelenkin meitä kaikkia nyt harkitsemaan osallistumistamme, joko kasvattamalla viikset, tukemalla rahallisesti tai vähintäänkin olemalla hengessä mukana. Lisää faktaa löytyy Movemberin sivuilta.

Tää on kova sana. Löysin muutama kuukausi sitten työtoverini avustuksella Mentosit uudestaan. Karkit joita on todistanut suussaan vain silloin kun, joku on niitä Tukholman reissultansa tuliaisina kantanut. Näitä on ja tulee todistettua kaupan kassan käsien läpi:

Ja se mikä Mentoseista tekee hasardin, on tää. Mentos + Diet Cola:

Meillä on pitkään ollut mielenkiintoisia hetkiä meidän vakipostinkantajan kanssa. En sikäli arvosta Itellaa taikka entistä Postiakaan yrityksenä, sillä tietynkaltaista monopoliasemaa hallussapitävät yritykset harvoin ovat mukavia, ainakaan tulostavoitteissaan. Viestintävirasto kehotti muutama kuukausi sitten Itellaa laskemaan “yleispalvelutuotteiden” hinnoitteluaan, mutta eihän se Itella sitä tietenkään suurena yrityksenä suostunut hyväksymään yksioikoisesti. Nyt kuitenkin 1.8 ilmestynyt Itellan lehdistötiedote kertoo sen, mitä Viestintävirasto kehottikin.

Silti ilman mitään ennakkoasenteita koin mielenkiintoisia hetkiä eräänä arkiaamuna. Herään myöhään valvotun yön jälkeen noin kymmenen aikaan siihen kuinka joku hakkaa ovea ja huutaa avaamaan. Meidän perheessä oven paukkuessa, tai yleensäkin rappukäytävästä tullessa ylimääräisiä ääniä on kaksi karvakasaa hyvin huomattavasti varoittamassa siitä mitä siellä tapahtuu. Luonnollisesti siis koirat vastaavat koputukseen niin, että viimeistään siinä vaiheessa allekirjoittanutkin joutuu heräämään. Edelleen huuto jatkui “tule avaamaan, mä tiedän että olet siellä!“, joten ei muuta kuin kylpytakkia päälle ja avaamaan. Hetki ennen kuin saan oven avattua on oven vastapuolella oleva ihminen sitä mieltä, että kaikki tehtiinkin turhan takia ja lähtee jatkamaan matkaansa mutisten jotain ei-sitteniä.

Avaan oven hyvin kärkkäästi ja joudun toteamaan, että “kyllä täällä ollaan, mutta nukuttiin, että jos et nyt pahastu etten ollut samantien oven kahvassa“. Yleensäkin tilanne oli todella absurdi sillä tämä kyseinen jakaja antaa hieman postiluukkua paksumman kirjekuoren käteeni ja huutelee heipat – minä hämmennyksissä kiitän ja tilanne oli siinä. Jäin vain miettimään, että haluanko postijakelun palvelut tällä tavoin, tai yleensäkin mistä hemmetistä kyseinen jakaja on muka tiennyt minun olevan kotona. Olen nähnyt kyseistä jakajaa pari-kolme kertaa viikossa, mutta kertaakaan ei ole tervehtimistä kummoisemmin noteerattu toisiamme. Kyseisessä tapahtumassa ei ollut mitään logiikkaa eikä rehellisesti kyllä varmasti käytäntöäkään, mutta toisaalta sain kuoren ilman sen hakemista postista. En kyllä siltikään jatkossa haluaisi samaa “palvelua“.

Photo by: abmiller99

Lomaa jäljellä vielä hieman ylitse kaksi viikkoa ja tänään kello 15:55 lähtee Helsinki-Vantaalta meidän kone kohti Alicantea. Tämä postaus on siis ajastettu (lentokoneessa jo menossa!), ihan tiedoksenne vain. Luvassa rentoutumista auringon alla, rentoutumista auringon alla ja sen lisäksi vielä rentoutumista auringon alla. Vähintäänkin parasta! Tästä johtuen kuitenkin blogi vaikenee pariksi viikoksi, koska en ajatellut miettiä mitään kotiinpäin liittyvää tuolla ollessa.

Photo by: abmiller99

Hauskaa kesälomaa niille jotka vapautuu koulusta. Mä lähden lomailemaan, kettu kuittaa!

Aloitin viime perjantaina kolmen viikon loman ja loma alkoi railakkaasti lauantaina juhlien ja loput muutama päivä on mennyt odottaessa perjantaina alkavaa Espanjan matkaa josta lisää tarinaa hieman myöhemmin. Nyt kuitenkin kesäsäät alkaa ravistelemaan taas Suomea ja voidaankin heittää Jukka Pojan tuorein leiskautus Mielihyvää soimaan.

Uusi levy Kylmästä Lämpimään julkaistaan 9. kesäkuuta 2010, eli löytyy piakkoin levykauppojen hyllyiltä.

Sean Stiegemeier oli käynyt hieman kuvailemassa timelapsea Islannista tuossa vapun tienoilla. Ongelmaksi muodostui säät jonka vuoksi ei ilmeisesti saatu pakettiin kuin yhden päivän videotuotantoa, kun tarkoitus oli ottaa pitemmälti. Eipä sillä, ton näkösellä jäljellä kehtaa brassailla silti.

Perjantai-iltana oli virallisesti sovittu juhlittavan mun ja tyttöystäväni syntymäpäiviä. Omiani vain kevyesti miltei kolme kuukautta myöhemmin virallista päivää ja mimmin osalta kuukauden verran. Anniskeluravintolana toimi Ravintola Helmi, jolle allekirjoittanut heittää täyden kympin arvosanan koko toiminnasta. Jos haussa on yksityistilaisuuden viettämiseen soveltuvaa tyylikästä että rentoa paikka niin kyseinen mesta palvelee siltä osin älyttömän hyvin. Yksityistilaisuuksissa edellytetään muodollista 500 euron juomatakuuta jonka periaatteessa jo pienempikin porukka juo keskenään alta pois. Kyseisen paikan kautta saatiin myöskin järkättyä musiikkipuoli kuntoon ja pari kaveria dj-pöydän takana soitti älyttömän hyvin. Itsessään juhlat meni nappiin, oletettavasti aina vähintään 30% tulee kieltäytymään kutsusta ja siihen marginaalinen 10% peruu edeltävänä tai kyseisenä päivänä, mutta loput paikalletulleet saikin sitten nauttia niidenkin edestä.

Oman illan musiikkikohokohdat oli jotakuinkin näissä kahdessa kappaleessa:

Ja toisena kappale jolle en oikeestaan jaksanut lämmetä ollenkaan ennen yhdistelmää fiiliksen, alkoholin ja kappaleen tulemisen kanssa. Toimii.

Biisin tiivisti YouTuben kommenteissa loistavasti tämä:

dazz333
This is fucking terrible and amazing. What a bunch of beautiful cunts.
Best use? of Lil Jon there will ever be.

Käytiin siis tyttöystävän synttäreiden kunniaksi Tukholmassa. Reissuun lähdettiin Silja Linella lauantai-iltana Turusta, sunnuntai-maanantai -väliseksi yöksi olin varannut hotelli Scandic Sergel Plazan, joka sijaitsee ihan Sergelintorin vieressä eli ns. “ytimessä“. Maanantai-iltana matka kutsui takaisinpäin Silja Galaxylla. Koko matkan pääasiallinen tarkoitus oli juhlistaa niitä synttäreitä ja toissijainen oli päästä shoppailemaan ihan tosissaan.

Se mikä Turusta lähtemisessä on miinusta, että Tukholmaan saapuessa perillä ollaan kevyesti aamutuimaan – siinä hieman ennen aamuseitsemää. Oltiin siis hotellilla puoli kahdeksan aikoihin sunnuntaina, joka siis automaattisesti meinasi sitä, että luvassa oli aamiaista jossakin ja odottelua odottelun perään. Jouduttiin toteamaan kuitenkin, että edes niinkään suuri kaupunki kuin Tukholma ei ole hereillä sunnuntaina tuohon aikaan, hotelliaamiaisen 14 euroa per naama oli sen verran kova taksa, että siirryttiin jo aikaisemmilla reissuilla meidän suosimaan 7-eleveniin. Kyseinen kioskiyhtiö on tulkittavissa paikalliseksi R-Kioskiksi, joka kuitenkin kioskina on niin eri sfääreissä kuin meidän paikallinen. Nautittiin aamiaista sitten siellä, seurana viereisellä veikkauspöydälle tanssi ryhmä narkkareita joka teki siellä olemisesta ihan snadisti epämiellyttävää, mutta säilyttiin hengissä näistäkin.

Mimmillä oli edelliseltä reissulta tiedossa suurehko ostoskeskus 20 minuutin metromatkan päässä keskustasta. Kyseinen mesta oli nimeltään Skärholmenin ostoskeskus, joka yllättäen sijaitsee alueella nimeltä Skärholmen. Kyseinen alue on Tukholman suurimpia lähiöitä jossa myöskin asustaa ilmeisen suuri prosentti maahanmuuttajia eri puolelta maailmaa. Se näkyi ulkopuolella sijaitsevalla torilla, mutta itse keskus oli uusi, erittäin siisti ja siellä oli järjettömän paljon kauppoja. Ulkona olevassa banderollissa luki, että 34 muotiliikettä, mutta meillä oli melko vahva tunne siitä että vaatekauppoja olis kyllä ollu huomattavan paljon enemmänkin. Pyhitettiin koko sunnuntaipäivä kyseiselle paikalle, eikä se kyllä hukkaan mennyt, saatiin kulutettua kevyesti kuusi tuntia keskuksessa jonka jälkeen jalat alkoi olemaan siihen malliin väsyneet, että siirryttiin hotellille. Iltaruoaksi meikälle sushia ja sitten nukuttiin univelkoja pois.

Maanantaipäivänä ennen lähtöä oltiin sovittu, että huntataan mulle kenkiä ja luvassa olikin sitten ensiksi kierrosta Calirootsin kaikissa kolmessa kaupassa. Mua sopivasti lämmitteli parin vuoden takainen reissu Six Feet Underiin, jossa oli silloin törkeän hyvät alennukset. Nythän ne tietenkin löi alennukset päälle vain netissä, joten totesin liikkeeseen mennessä ettei siellä nyt ollut yhtään mitään mulle. Siirryttiin vaihtoehtoon B, joka oli kohti Sneakersnstuffia joka sijaitsee Södermalmilla. Otettiin mun ajatuskatkon takia metro Gamla Staniin josta sitten päästiinkin kävelemään lopun matkaa, toisaalta ihan hyvä ratkaisu sillä Tukholman kevät-aurinko antoi itsestään kaikkensa, aivan käsittämättömän hyvä sää! Sneakersnstuff palveli loppujenlopuksi kaksilla kengillä joista pulitin kyllä ihan täydet myyntihinnat, mutta ne teki mut erittäin tyytyväiseks.

Reissu oli hyvä irtiotto arjesta ja toimi omassa tarkoituksessaan loistavasti. Ruotsi on edelleen oikeesti hyvä maa käydä matkailemassa.

Ei voi kuin ohotella itsellensä. Päätin kevyesti kokeilla duunikaverin Desireä ja eiköhän se sitten ollut samantien siinä. Ensiksi itsellensä muodostaa Android henkeen vereen leiman ja sehän vie mennessään. Milestonesta löytyi 550MHz prosessori, Desiressä 1GHz ja sen kyllä huomasi käyttöliittymän nopeudesta ja toiminnasta. Itsessään puhelin on erittäin karkki, positiivisella tavalla, ja Android käyttöjärjestelmä toimii Sense Uin kera niinkuin Motorolassa, vain huomattavasti nopeammin. Miinusta toki ropisee siitä ettei itse fyysistä näppäimistöä löydy joten vielä on opeteltavaa sen kanssa, mutta itselleenhän sitä uskaltaa selitellä oppivansa kun tekniikka kuitenkin yleisesti on tuttua. Tää puhelin on the shit.

HTC:n mainoksissa ei ole yhtä paljon “munaa” kuin Motorolan, mutta ei käy häpeän tunne harteille tätäkään katsellessa:

Jos puhelin alkoi kiinnostamaan, niin varaa omasi esim. CDON:ista.

Tai jos Motorola Milestone (n. 1kk käytetty) hintaan 420e on valintasi niin jätä kommenttia tai mailaa: eetu [at] siirappia.com.

Koska me ihmiset ollaan intohimojemme vankeja sekä hyvin usein tykätään myöskin toimia impulsiivisesti niin päätin minäkin. Tulipa sitten eilen kannettua uusi miniläppäri, Samsung N140, kotiin. Lähinnä vain sen takia, että luvassa on siviilipalvelus joka jossain määrin mielestäni edellyttää Lapinjärven kuukauden mittaiselle koulutusjaksolle jotakin läppäriä, vähintäänkin yhteydenpitoon arkiviikkoina.

Toiminut demokoneena kaupasta josta sen ostin, hintaa jäi maksettavaksi 250 euroa. Malli on poistuva, mutta viimeinen myyntihinta uudelle oli 379.90e. Tänään illalla onkin sitten luvassa punnertamista kun lähtee perehtymään Windowsin asentamiseen muistitikulta ja vielä käyttökuntoon saaminen ennen huomista Tukholmaan lähtöä. Tiesittehän muuten että meille suomalaisille Ruotsin risteilyt on kuin jenkeille matka Las Vegasiin? Toisinsanoen huomenna Suomen Las Vegasiin!