Rahasta on kaveriksi, kai?
Tykkään rahasta, tai siis – kukapa loppujenlopuksi ei? Yksinkertainen tosiasia sen kanssa on, että sitä hyvin usein on aivan liian vähän joka taas automaattisesti johtaa siihen, että rahan kanssa saa kituutella. Vaikka ei sillä, mun ystäväpiirissä tiedän olevani niitä kavereita jotka hallitsee rahankäytön ihan kiitettävästi ja omaa esimerkiksi säästötilin joka kompensoi äkillisiä rahanmenoja ihan ongelmitta. Uskallan myös kertoa, että suhtaudun suht fanaattisesti rahaan sillä:
b) pankkitilin saldon kuun menojen jälkeen
c) rahan joka on käytettävissä per päivä
d) työvuorojen arvon = tulevan palkkajakson tuloarvio
e) vuoden keskimääräiset brutto-, nettotulot, verotuksen
jne. Tajusitte varmasti. Mulla on elämässä luvassa noin 4 kuukauden päästä siirtyminen palkallisesta työelämästä siviilipalvelukseen joka tietää sen aktiivisen palkkatulon sijaan paljon pienempiä summia tilille ja todellista kituuttamista suhteessa jopa nykyiseen kaupan alan liksaan. Voin sanoo, että se jos mikä on suhteellisen ikävää – toisaalta me ihmiset ollaan mestareita mukautumaan erilaisiin elämäntilanteisiin, niin ihmissuhteiden, rahan kuin työttömyydenkin kanssa. Luvassa itselle on kuitenkin vielä kiitettävät 4 kuukautta täyttä rahan hassaamista ja erityisesti toivon että mun loppupalkasta jää käteen niin paljon että toteutan taas yhden pitkäaikaisista haaveista sen avulla.
Yleisesti säästämisestä ja rahasta kiinnostuneille uskallan suositella Markus Ossi:n blogia joka käsittelee yleiskantilta asioita pirun hyvin: Tarkan markan blogi.














