Lueskelin Rollen blogia jossa hän kirjoitti Kossin Spark Plug nappikuulokkeista. Täytyy kehaista kyseisiä nappeja siitä, että vannoutuneesti jaksoin käyttää niitä useampia vuosia satunnaisella käytöllä. Hinta-laatu-suhde on kyllä täysin kohdallaan kyseisissä kuulokkeissa. En kuitenkaan ole näiden suhteen mikään ääretön kultakorva ja en koe tarpeelliseksi lyödä sitä ~40 euroa kiinni nappikuulokkeisiin, vaikka “Sennheiserin CX-sarjalaiset on just hyvät siihen hintaan…” – olkoot.

Tein kuitenkin muutama viikko impulssiostoksena kuulokkeiden päivityksen ja laitoin edellisten Kossien tilalle tulemaan uudet. Nimittäin ylitsehypetetyt Porta Prot!

Yllätyin kuitenkin kyseisten jo korvien päälle tulevien kuulokkeiden keveydestä ja äänenlaadusta. Mekanismi jolla ne saa isommaksi toimii ihan simppelisti työntelemällä palkkia “hihnassa”, samaten myöskin hieman homohtava nahkapussi joka mukana tuli kulkee nätisti repun pohjalla. Kyllä nyt kelpaa matkustella julkisilla taas!

Uncharted 2 – Among Thieves pohjautuu aarteenmetsästäjä Nathan “Nate” Drake:n saamaan pahansuovalta miljardööriltä saamaan toimeksiantoon. Toimeksianto menee reisille ja kilpailu alkaa siitä, että kumpi saa aarteen ensiksi löydettyä. Pelin tarinankerronta on suhteellisen vahvaa ja väliepisodeista tuleekin mieleen hyvin leffamainen tunnelma. Tarina myöskin mukailee hyvin 80-luvun aarteenmetsästyselokuvia ja fiilis Indiana Jonesina olemisestakaan ole kovin kaukana.

Itse olen tällä hetkellä aika hyvissä koukuissa. Jotenkin ensimmäisen kerran koen sen fiiliksen, että Pleikkarin pelimoottorissakin ammunta voidaan toteuttaa jotenkin inhimillisesti. Kuitenkin henkeen ja vereen vannon sen nimeen, että fps:ssä PC on ainut ja oikea, ainakin itselleni. Tattiosuminen on vaan yksinkertaisesti pirun vaikeaa, mutta nyt kun sitä on jonkun aikaa mättänyt niin pikkuhiljaa se päänkorkeus alkaa automatisoitumaan helpommin. Lievää autoaimia ampumisessa kuitenkin peli tukee, koska tatti hakeutuu miltei itsestään vihollisiin.

Kyseisen pelin saa Platinum-versiona inhimilliseen hintaan, maksoin omastani briteistä tilattuna 19,40e.

Propagandalla maustettu EA:n mainosteksti kuvaa peliä näin:

Sarjan kolmas osa korostaa skeittauksen yhteisöllisyyttä. Pelaajan tehtävänä on kerätä kasaan kaupungin paras skedejengi ja muuttaa miljöö mieleisekseen. Luvassa on uniikkeja tiimihaasteita, tiukkoja verkkopelitaistoja kilpailevia skeittijengejä vastaan sekä tietysti täysin uuden joka skeittarin paratiisin Port Carvertonin katujen valtaamista.

Täytyy tunnustaa, että kyseinen peli tuli TheHutista intuitiolla tilailtua ja Skate 1:sen perusteella en sen häävimpiä ajatuksia uskaltanut uhrata tälle, mutta nyt kun levyt on lyönyt koneeseen ja antanut ohjaimen laulaa niin fiilis on kuin Tony Hawkilla konsanaan. Sitä muuten nostalgisesti muistelee aikoinaan PS1:llä pelattuja tunteja Tony Hawkin parissa niin kyllä Skate 3 lähentelee samoja tunnelmia. Realismiä on jo pelottavan paljon, kun oikeasti täytyy normal-tasolla skarpata ollien kanssa että pääsee grindaamaan putken päälle.

Ihan rehellisesti jaksaa nuori mies lämmetä tälle vaikka ainokainen oikea skeittisessio itsellä aikoinaan päättyi oikean käden kipsaamiseen ja dekki jäi sille tielleen.

Sean Stiegemeier oli käynyt hieman kuvailemassa timelapsea Islannista tuossa vapun tienoilla. Ongelmaksi muodostui säät jonka vuoksi ei ilmeisesti saatu pakettiin kuin yhden päivän videotuotantoa, kun tarkoitus oli ottaa pitemmälti. Eipä sillä, ton näkösellä jäljellä kehtaa brassailla silti.

Itse juonen osalta lainaan vielä tämän:

Armottoman kreikkalaisen mytologian maailmaan sijoittuva God of War III on yksinpeli, jossa pelaajat pääsevät pelaamaan entistä spartalaista soturia Kratosia, kun tämä kiipeää Olympusvuoren (Mount Olympusin) uhkaavilla rinteillä ja laskeutuu helvetin syövereihin kostamaan hänet pettäneille. Kratosilla on trilogian tässä osassa aseinaan kaksiteräiset miekat ja valikoima uusia aseita ja taikuutta. Hän joutuu kohtaamaan mytologian synkimpiä olioita ja ratkomaan samalla mutkikkaita pulmia edetäkseen armottomassa tehtävässään tuhota Olympus.

Tai otsikon sijaan, pitäisi varmaan sanoa, että jumalallista. Peli jota on ilmeisesti odotettu aivan järjettömän kauan että se julkaistaan ja sitten kun se on julkaistu niin ylistetty sitä kuinka hyvä se voi olla. En mene kieltämään. Jokainen mies ja poika, jolla on omat “cojonesit” jossain määrin tallella tykkää virtuaaliväkivallasta, se vaan on viihdyttävää ja hauskaa. Kyseinen peli antaa sitä aimo annoksen pelaajalle, pääsee tuhoamaan jumal-olentoja sekä niiden sotureita mitä suuremmin vaihtoehdoin, ja se on vielä suhteellisen helppoakin.

Tunnustan itse vähän pelin taustoja tuntematta dumanneeni kyseinen pelin trailerin perusteella, mutta riittävien soraäänien kuuleminen sai uusiin ajatuksiin. Peli on duunikaverilta lainassa ja on kyllä vienyt mukanansa. Ihan päin seiniähän mä sitä pelaan, mutta silti se jaksaa viihdyttää ja tykkään siitä vapauttavasta tunteesta möykyttää kauniin väkivaltaisesti tv-ruudulla.

Ei voi kuin ohotella itsellensä. Päätin kevyesti kokeilla duunikaverin Desireä ja eiköhän se sitten ollut samantien siinä. Ensiksi itsellensä muodostaa Android henkeen vereen leiman ja sehän vie mennessään. Milestonesta löytyi 550MHz prosessori, Desiressä 1GHz ja sen kyllä huomasi käyttöliittymän nopeudesta ja toiminnasta. Itsessään puhelin on erittäin karkki, positiivisella tavalla, ja Android käyttöjärjestelmä toimii Sense Uin kera niinkuin Motorolassa, vain huomattavasti nopeammin. Miinusta toki ropisee siitä ettei itse fyysistä näppäimistöä löydy joten vielä on opeteltavaa sen kanssa, mutta itselleenhän sitä uskaltaa selitellä oppivansa kun tekniikka kuitenkin yleisesti on tuttua. Tää puhelin on the shit.

HTC:n mainoksissa ei ole yhtä paljon “munaa” kuin Motorolan, mutta ei käy häpeän tunne harteille tätäkään katsellessa:

Jos puhelin alkoi kiinnostamaan, niin varaa omasi esim. CDON:ista.

Tai jos Motorola Milestone (n. 1kk käytetty) hintaan 420e on valintasi niin jätä kommenttia tai mailaa: eetu [at] siirappia.com.

Koska me ihmiset ollaan intohimojemme vankeja sekä hyvin usein tykätään myöskin toimia impulsiivisesti niin päätin minäkin. Tulipa sitten eilen kannettua uusi miniläppäri, Samsung N140, kotiin. Lähinnä vain sen takia, että luvassa on siviilipalvelus joka jossain määrin mielestäni edellyttää Lapinjärven kuukauden mittaiselle koulutusjaksolle jotakin läppäriä, vähintäänkin yhteydenpitoon arkiviikkoina.

Toiminut demokoneena kaupasta josta sen ostin, hintaa jäi maksettavaksi 250 euroa. Malli on poistuva, mutta viimeinen myyntihinta uudelle oli 379.90e. Tänään illalla onkin sitten luvassa punnertamista kun lähtee perehtymään Windowsin asentamiseen muistitikulta ja vielä käyttökuntoon saaminen ennen huomista Tukholmaan lähtöä. Tiesittehän muuten että meille suomalaisille Ruotsin risteilyt on kuin jenkeille matka Las Vegasiin? Toisinsanoen huomenna Suomen Las Vegasiin!

Mä oon kaveri joka tykkää kuvata mut tarttuu aivan liian harvoin kameraan. Kokeilin innostaa kuvaamista aktiivisemmaksi perustamalla kuvablogin jonka päivittämiseen meni mun omaa vapaa-aikaani niin pahasti etten jaksanut rehellisesti edes yrittää sitä enää. Otin viime vuoden 6kk aikana yhteensä noin 2900 onnistunutta kuvaa jotka on koneella, tänä vuonna tahti miltei 4 kuukauden aikana on ollut ~250 kuvaa – kertonee jotain siitä. Päätin kuitenkin taas koittaa potkia itseäni kuvaamaan, asia kun ei ole kiinni siitä että en oikeasti haluaisi ja selitykset sen kameran pois jättämiselle ei ole koskaan relevantteja. Myin myöskin miltei vuoden vanhan Canon 500D runkoni pois ja vaihdoin uudempaan Canon 550D:hen, lähinnä ei karsitun videokuvauksen ja uuden kennon takia. Tänään toin kotiin vielä hieman lisää ostoksia joilla koitan kovasti taas kerran vauhdittaa toteuttamista.

Multahan löytyy omasta takaa vielä Zenitar 16mm -objektiivi joka on palvellut oikein hyvin mun tarpeitani, mutta houkutus ihan kunnollisen vääristyksen perään oli suuri ja tää 8mm tulee todennäköisesti palvelemaan sitä. Tää video kertoo erittäin hyvin kaiken mitä tästä tarvii nähdä:

Muut ostokset oli perustarpeita joilla helpottaa omaa kuvaamistaan tietyissä tilanteissa kiitettävästi. Tästä se lähtee…

Koska itse tein asian nyt niin, etten tajunnut asentaa 2.1 -versiota jo valmiiksi rootattuna oli luvassa lievää Googlen ihmemaata, löytyipä kuitenkin Italiasta ohjeet tähänkin.

Yhteensopivuus:
Motorola Milestone versiolla Android 2.1.

Ohjeet Android 2.1 version roottaamiselle Motorola Milestonessa.

Edellytykset:
USB-ajurit asennettuna

Lataa nämä:
Milestone root pack (mirror)
RSDLite 4.5.3
SBF-tiedosto

Roottaaminen:
Tämä ohje sisältää merkittäviä riskejä puhelimen toimivuuden kannalta.

Näiden ohjeiden toteuttaminen voi aiheuttaa vahinkoa, jopa niin ettei puhelinta enää korjata, koko puhelimen ohjelmistolle. Myöskin takuusi raukeaa samalla kun lyöt rootin puhelimeesi. Eli ennenkuin suoritat mitään seuraavista – OLE HYVÄ JA YMMÄRRÄ RISKIT. Minä irtisanoudun kaikesta vastuusta, jos epäonnistut niin ettei puhelimesi enää toimi.

- Asenna RDSLite tietokoneellesi.
- Lataa paketti ja nimeä se nimellä: update.zip.
- Liitä puhelin koneeseen ja valitse yhteysmuoto ainoastaan microSD-kortille jonka jälkeen siirrä tiedosto muistikortin juureen.
- Ota puhelin irti koneesta ja sammuta se normaalisti.
- Tämän jälkeen laita puhelin päälle pitämässä näppäimistön nuolinäppäimistä ylänappia samaan aikaan pohjassa virtanapin kanssa.
- Pura tässä välissä SBF-tiedoston .zip tietokoneelle.
- Yhdistä puhelin jälleen tietokoneeseen ja avaa RSDLite.
- FileName -kentässä paina “choose the file” -nappia ja valitse SBF-tiedosto.
- Paina “Start” ja odota että RSDLite näyttää prosessin 100% suoritetuksi (saattaa mennä joitakin hetkiä).
- Sammuta puhelin ja käynnistä se pitämällä kameran kuvausnappia yhtäaikaisesti pohjassa.
- Kun pääset recovery tilaan, paina ensiksi Volume-Up nappia ja heti perään kameran kuvausnappia (nopeasti).
- Tässä kohtaa valitse näppäimistön nuolinapeilla “Apply: SDCard update.zip”.
- Piakkoin asennuksessa tulevan “Rooting your phone” jälkeen voit valita rebootin valikosta ja roottaus on valmis!

Alkuperäinen lähde: http://www.androidworld.it/wiki/Root_Motorola_Milestone_2.1. Hauskaa, jännittävää ja loppujenlopuksi niin helppoa.

Kuten oon useampaan otteeseen hehkuttanut että Androidista tulikin mulle _the thing_ niin joudun vaan jatkamaan tarinaa siitä. Tänään netissä alkoi kiertää tarinaa siitä, että Hong Kongissa jaossa jo tää tuoreempi versio ja senhän nyt saa tottakai erikseen päivitettyä jos tahtoo – itsehän tahdoin. Tuli myöskin eilen rootattua kyseinen puhelin joka mahdollistaa Android Marketista maksullisten ohjelmien ostamisen – tämän hienon ominaisuuden jota Google ei jostakin syystä ole vielä halunnut jakaa koko käyttäjäkunnalle eri maissa. Nyt päivitetään sitten tuoreimpaan Androidiin ja elämä hymyilee innokkaalle puhelinkäyttäjälle. Täytyy myöskin nostaa peukkua Motorolan näytölle, joka todellakin on kunnioitettavan kestävää (tämä teki fanipojalle jo tosi tiukkaa…):

Jos harkitset vakavasti uutta puhelinta ja haluat sen Androidilla sekä fyysisellä näppäimistöllä: osta Motorola Milestone. Jos haluat ilman näppäimistöä, mutta olla syvällä pelissä on vaihtoehtona joko Googlen Nexus One joka on brändätty Googlelle ja hieman eri mallinen kuin alkuperäinen HTC Desire.

Ennakkotilaa HTC Desire CDON:ista hintaan 505,95e!

Mun täytyy sanoa että vaikka mies vanhenisi kuinka paljon tahansa niin pelit on aina yhtä hauskoja sekä viihdyttäviä. Tää on yks niistä peleistä joita TIEDÄN perheenisien vievän lastensa käsistä. Kotona lapset ihmettelee että mihin on Nintendo DS kadonnut kun faija nappasi hieman tekemistä iltalukemisen sijaan. Pokemon on pelisarja joka mun mielestä ei kuole koskaan eikä koskaan ole liian vanha viihtymään tän parissa.

Itsehän N900:sen aikana latasin emulaattorille rommit joilla pysty päästä pelaamaan Goldia joka oli aikoinaan äärettömän kova sana. Täytyis selvittää vielä, että miten Android-tuki toimii tälle. Ihan käsikonsolin ostoon kun en kuitenkaan viitsi lähteä.

Pokémon Heart Gold ja Soul Silver julkaistaan 26. päivä maaliskuuta.

Oon koittanut kovasti harjotella konsolipelaamista ihan jo senkin takia, että loppujenlopuksi se antaa niin paljon enemmän kuin pystyy keskittymään vain ja ainoastaan siihen pelaamiseen. Koneella kun tulee kovinkin äkkiä multitaskattua ihan jotain muuta “ohimennen” ja siinähän se peliin todellinen keskittyminen sitten menikin. Myöskin se, että olohuoneessa on tällä hetkellä kokonaisuus äänen- ja kuvantoiston kannalta mulle itselleni niin priimaa että siellä ihan mielelläänkin pelaa.

Tän hetken kovimmat jutut itselleni konsolilla on:

Ei nää oo toki ainoot pelit joita tulee pelattua, mutta tällä hetkellä ensisijaisessa asemassa ihan jo senkin takia, että ne pääsee joskus läpikin. On se konsolipelaaminen vaan niin muuttunu siitä kun NHL 94:sta aikoinaan tuli pelailtua kaverilla.