Galaxy S:n pitäisi ominaisuuksiltaan olla suorassa vertailussa lievästi parempi, sillä esimerkiksi sen Samsungin oma prosessori oli optimoitu paljon paremmin ja testipenkeissä sen myös erotti tuloksissa. Eroavaisuuksia HTC Desireen oli näytön koko ja tekniikka, joka siis on Super Amoled. Muutoin ulkonäkö, rakenne ja valmistaja oli pitkälti ainoat eroavaisuudet näiden kahden välillä. Eipä allekirjoittaneelle kuitenkaan tullut mieleenkään HTC:n täydellisyyden jälkeen, että Samsung olisi osannut tehdä asiat täysin persiilleen. Ensimmäiset epäkohdat Sampsassa oli se, että jostakin kumman syystä siellä on päätetty käyttää täysin väärää kirjoitusmuotoa tiedostotallennuksessa, joten se tekee automaattisesti sen, että puhelin hidastelee. Ellei siihen sitten asenna lag-fixiä, joka tekee puhelimesta paljonkin sulavamman – tämän lisäksi toisaalta edellyttää roottaamista (puhelimen täysivaltaista hallintaa = adminina).

Ostaessani Samsungin sen käyttöjärjestelmänä oli Android 2.1 ja tietojen mukaan puhelinta oli odottamassa 2.2 (Froyo) ja kyllähän se sieltä sitten saapuikin, pienin vastoinkäymisin. Ensinnäkin Samsung ei ole mahdollistanut puhelimeen OTA-mahdollisuutta (pisteitä HTC:lle), eli en pysty päivittämään puhelintani esim. langattoman verkon kautta kotona vaan se edellyttää aina puhelimen liittämistä tietokoneeseen ja asiakasohjelmisto Kiesin käyttämistä (sidenote: taitavammat kaverit käyttää Odinia, mutta nää samat kaverit varmasti fläshäilee puhelintaan miten sattuu). Kyseinen ohjelma vain on täysin alleenkuseva, sillä omassa Windows 7 PC:ssäni softan asennuksen alkaessa oli koko asennusohjelman ikkunat valkoisena, joten arvailin sitten tuurilla napin paikat oikein ja sain sen asennettua.

Päivittäessäni 2.2 versioon tein henkilökohtaisen virheen, enkä muistanut poistaa lag-fixiä pois puhelimestani ennenkuin aloin asentamaan. Vasta ensimmäisellä käynnistykerralla sain kevyen kylmäyksen, kun muistin, että jotain jäi uupumaan täydellisestä asennuksesta. Samsung on myöskin tehnyt äärettömän hienon ratkaisun sen kanssa, ettei puhelinta pysty sen mennessä kirjapainoksi palauttamaan tehdasasetuksiin (ellei ole älynnyt fläshätä koodihirmujen tekemää koodipätkää joka mahdollistaa sen) käyttäen 3-button-combo-taktiikkaa, eli käytännössä painamaan kolmea puhelimen viidestä näppäimestä. Se on varmasti tietynkaltainen linjanveto siihen ettei puhelinta modattaisi, taikka vaihtoehtoisesti sitten idioottimaisuuttaan jossain päin maailmaa ei osata ajatella kovinkaan kaukonäköisesti. No, puhelimeni siis oli tässä vaiheessa täysin mykkänä, joten 165 gramman painoinen kirjapaino ei hirveästi lämmittänyt mieltäni. Tässä vaiheessa apuun tuli kuitenkin puhelimen myyjäliike, Saunalahdelta ostettu kytkypuhelin jonka nyt vein siis Elisa Shopittiin ja he lähettivät sen huoltoon. Oletin pääseväni maksamaan epäonnistuneesta päivityksestä, mutta piakkoin tämän jälkeen kävi ilmi, että Samsung oli vetänyt tuoreimman 2.2 päivityksensä pois jaosta ja oli ihmisiä joiden puhelin oli tehnyt saman asian kuin minulle, mutta ilman mitään omia kikkailuja. Siitä pisteet siis johonkin em. asianomaisista, koska puhelimen resetointi ei maksanut mitään.

Puhelin takaisin kouraan ja päivitinkin sen piakkoin 2.2 versioon ja asensin lag-fixin, jotta se olisi edes jossain määrin käytettävä. Se ei kuitenkaan omassa yksilössäni ainakaan tuntunut riittävän kun puhelimessa tulee puolen minuutin pituisia taukoja ohjelmia avatessa ja muutenkin hermojen kanssa mennään hyvin tiukalla. Puhelun ottaminen saattaa kestää minuutteja ennenkuin puhelin reagoi komentoihin. Tässä vaiheessa tunnustan pinnan palaneen, mun mielestä on hyvin väärin, että myydään puhelinta tietyillä ominaisuuksilla ja tietyllä brändillä, mutta sitten se on kuitenkin paskaa paketissa. Ei mun pitäisi asiakkaana tarvita tehdä omia kikkailuja sen eteen, että mun puhelin toimii niinkuin sen tulisi ja se VOISI toimia (vrt. HTC Desire). Joten homma on pihvi ja vaihdan Samsungin Galaxy S:stä pois, sillä tää puhelin on suurin Android-älypuhelin-floppi johon mä oon suoranaisesti törmännyt, tai vähintään valmistaja hoitaa hommansa ihan päin honkia.

Laitoin siis puhelimen myyntiin ja lähdin selvittämään uutta tilalle Saunalahdelta, joka nyt siis oli halunnut tehdä myöskin tämänkaltaiset vaihdot pirun hankalaksi. Koska ostin kytkyni kampanjaliittymällä en voinut soittamatta saada selville, että minun täytyy ensiksi vaihtaa liittymän tyyppi Oma-Saunalahdessa johonkin normaaliliittymistä ja tämän jälkeen maksaa loppulasku nykyisestä päätelaitteestani ennenkuin uusi puhelimeni lähtee tilauslistalle. Liittymätyyppiä voinkin vaihtaa sitten vasta kuin saan uuden puhelimen itselleni ja sekin menee kohdekuukausien alle, eli joudun ilmeisesti maksamaan 5 euroa liian usein vaihdetusta liittymätyypistä. Eli toisinsanoen en voi hyödyntää ostamaani kampanjatarjousta siihen asti kunnes he voisivat toimittaa minulle uuden puhelimen. Haetaanko tässä sitten tietynkaltaista suuntaa sille, ettei ihmiset vaihtaisi puhelintaan kytkykampanjoista niin useasti kuin uusia puhelimia tulee vai onko vaan kehitystiimissä nukuttu riittävän hyvin näiden ratkaisujen tiimoilta. Eniten Saunalahden toiminnassa ärsyttää se, ettei sitä oltu tehty yksinkertaisen selväksi ja niin helpoksi, että minä olisin sen voinut itse hoitaa internetin välityksellä vaan nyt sain olla soittelemassa asiakaspalveluun ja odotella linjoilla 20 minuuttia ratkaisua tähän. Fail.

PS. Totesin palaavani turvallisempaan merkkiin, eli laitoin HTC Desire HD:n tilaukseen. Saa nyt katsoa, että mitä uusia painin aiheita tuo puhelin joskus saapuessaan tulee tarjoamaan…

Löysin kellon vuodelta 1945, jonka on valmistanut Girard-Perregaux. Kyseisen kellon mielenkiintoiseksi tekee se, että siinä on vanhanajan kolikkopeliautomaatti, toki ilman kolikoita. Se mikä tästä tekee oikeasti mielenkiintoisen on se, että kellossa on yli 500 eri osaa. Peliautomaatti mahdollistaa 125 eri lopputulosta, eli oikein saamisen mahdollisuus on 1/25 ja jokaisen kerran kun käynnistimen starttaa pieni soittokello kilahtaa. Onko siistimpää knoppitietoa olemassakaan?!

Kyseisen kellon myyntihinta on n. 625000 dollaria.

Diilihän meni siis näin: puhelin 15e / kk ja liittymä 1,90e / kk, mukaan tuli myöskin 384 mobiililaajakaista. Koska omat puhelinlaskuni ovat huidelleet viime aikoina siinä keskimäärin 20-30 euron välissä niin tämä ajatusmalli tekee siitä äkkiseltään samanhintaisen, ainut vain että saan kyseiseen hintaan myöskin puhelimen kytkyllä. Se miksi tarjous oli niin “ihmeellinen“, oli se, että ostettaessa puhelin kertasummalla se kustantaisi vain 409 euroa. Siihen vielä liittymämaksut kahdelta vuodelta, eli 24kk x 1,90e = 45,60e – eli kokonaiskustannukseltaan 454,60e. En ole ainakaan vielä törmännyt missään liikkeessä näin halpaan hintaan, halvimmat taitavat roikkua 550euron molemminpuolin?

Aikaisemmin omistamaani HTC Desireen verrattunahan eroja ei sikäli tekniseltä osalta ole suuremmalti. “Merkittävimmät” erot ovat lähinnä ulkoisia, Samsung on 4″ näytöllä ja muotoilultaan hieman enemmän iPhonemainen, joka ei sikäli ole ollenkaan huono asia, koska hyvin muotoillut asiat ovat aina huonoja parempia. Eroja on myöskin prosessori, joka Samsungilla on heidän itsessään valmistama jolloin suhteessa HTC:n Snapdragoniin se testipenkkien perusteella on myös hieman tehokkaampi (tässä tuo kyseinen benchmark: Samsung’s Galaxy S scores in benchmarks). Yksi erottaja on toki se, että tässä ei HTC:n kehittämää SenseUi:ta käyttöjärjestelmän ulkomuotona ole vaan Samsungin oma TouchWiz, joka ei sikäli ole kammottavan huono sekään – toisaalta paljon vaihtoehtoisia ulkopuolisten kehittämiä launchereita löytyy Marketista, joten sekään ei sikäli sureta.

Toisin sanoen rahaa säästämällä sain nyt mielestäni tyyliikkäämmällä ulkokuorella, hieman paremmilla ominaisuuksilla sekä akunkestolla varustetun puhelimen.

Samsung Galaxy S (i9000)

Puhelimen tärkeimmät ominaisuudet:

Kyseinen puhelin on erityisen kehuttu videotoistostaan sillä DivX/XviD-tuki takaa 720p videoidenkin pyörivän nätisti Super Amoled näytöllä. En suotta ihmettele Samsungin kohottaneen myyntitavotteitaan ja ennustuksiaan tämän vuoden myynnille, kyllä moni varmasti tämän valitsee tällä hetkellä vallitsevasta iPhone / HTC Desire kilpakaksikon sijaan.

Tässä vielä hieman Hands-on-videota vielä kiinnostuneille:

Aikaisemmin omaamani Samsungin N140 10″ miniläppäri oli/on palvellut ongelmitta, mutta silti se realiteetti, että näyttö on hieman pienehkö kaikkeen mitä sillä haluaisi tehdä. Siirryin siis suoraan ajatusmalliin, että maksimissaan 1000 euroa, halvimmillaan 500. Isoin puntari kävi Macbook Pro 13″ ja Acer Aspire TimelineX 3820T välillä.

Päädyin kuitenkin ottamaan paremmilla ominaisuuksilla olevan läppärin paljon paremmalla hinnalla. En kuitenkaan halua ulkonäön takia maksaa muutamiakin satoja ylihintaa, mitä Applen kanssa hyvin usein saa tehdä. Ostin siis Acerin ja ensikokeilulla kyseinen kone on kyllä “pelien peli“! Harppaus 13″ näyttöön koneessa, jossa tehot riittää jopa kuvankäsittelyyn ja pelaamiseen. Ehkä tällä sitten pärjättäisiinkin ilman tarvetta vaihtaa?

Tein kuitenkin muutama viikko impulssiostoksena kuulokkeiden päivityksen ja laitoin edellisten Kossien tilalle tulemaan uudet. Nimittäin ylitsehypetetyt Porta Prot!

Yllätyin kuitenkin kyseisten jo korvien päälle tulevien kuulokkeiden keveydestä ja äänenlaadusta. Mekanismi jolla ne saa isommaksi toimii ihan simppelisti työntelemällä palkkia “hihnassa”, samaten myöskin hieman homohtava nahkapussi joka mukana tuli kulkee nätisti repun pohjalla. Kyllä nyt kelpaa matkustella julkisilla taas!

Uncharted 2 – Among Thieves pohjautuu aarteenmetsästäjä Nathan “Nate” Drake:n saamaan pahansuovalta miljardööriltä saamaan toimeksiantoon. Toimeksianto menee reisille ja kilpailu alkaa siitä, että kumpi saa aarteen ensiksi löydettyä. Pelin tarinankerronta on suhteellisen vahvaa ja väliepisodeista tuleekin mieleen hyvin leffamainen tunnelma. Tarina myöskin mukailee hyvin 80-luvun aarteenmetsästyselokuvia ja fiilis Indiana Jonesina olemisestakaan ole kovin kaukana.

Itse olen tällä hetkellä aika hyvissä koukuissa. Jotenkin ensimmäisen kerran koen sen fiiliksen, että Pleikkarin pelimoottorissakin ammunta voidaan toteuttaa jotenkin inhimillisesti. Kuitenkin henkeen ja vereen vannon sen nimeen, että fps:ssä PC on ainut ja oikea, ainakin itselleni. Tattiosuminen on vaan yksinkertaisesti pirun vaikeaa, mutta nyt kun sitä on jonkun aikaa mättänyt niin pikkuhiljaa se päänkorkeus alkaa automatisoitumaan helpommin. Lievää autoaimia ampumisessa kuitenkin peli tukee, koska tatti hakeutuu miltei itsestään vihollisiin.

Kyseisen pelin saa Platinum-versiona inhimilliseen hintaan, maksoin omastani briteistä tilattuna 19,40e.

Propagandalla maustettu EA:n mainosteksti kuvaa peliä näin:

Sarjan kolmas osa korostaa skeittauksen yhteisöllisyyttä. Pelaajan tehtävänä on kerätä kasaan kaupungin paras skedejengi ja muuttaa miljöö mieleisekseen. Luvassa on uniikkeja tiimihaasteita, tiukkoja verkkopelitaistoja kilpailevia skeittijengejä vastaan sekä tietysti täysin uuden joka skeittarin paratiisin Port Carvertonin katujen valtaamista.

Täytyy tunnustaa, että kyseinen peli tuli TheHutista intuitiolla tilailtua ja Skate 1:sen perusteella en sen häävimpiä ajatuksia uskaltanut uhrata tälle, mutta nyt kun levyt on lyönyt koneeseen ja antanut ohjaimen laulaa niin fiilis on kuin Tony Hawkilla konsanaan. Sitä muuten nostalgisesti muistelee aikoinaan PS1:llä pelattuja tunteja Tony Hawkin parissa niin kyllä Skate 3 lähentelee samoja tunnelmia. Realismiä on jo pelottavan paljon, kun oikeasti täytyy normal-tasolla skarpata ollien kanssa että pääsee grindaamaan putken päälle.

Ihan rehellisesti jaksaa nuori mies lämmetä tälle vaikka ainokainen oikea skeittisessio itsellä aikoinaan päättyi oikean käden kipsaamiseen ja dekki jäi sille tielleen.

Sean Stiegemeier oli käynyt hieman kuvailemassa timelapsea Islannista tuossa vapun tienoilla. Ongelmaksi muodostui säät jonka vuoksi ei ilmeisesti saatu pakettiin kuin yhden päivän videotuotantoa, kun tarkoitus oli ottaa pitemmälti. Eipä sillä, ton näkösellä jäljellä kehtaa brassailla silti.

Itse juonen osalta lainaan vielä tämän:

Armottoman kreikkalaisen mytologian maailmaan sijoittuva God of War III on yksinpeli, jossa pelaajat pääsevät pelaamaan entistä spartalaista soturia Kratosia, kun tämä kiipeää Olympusvuoren (Mount Olympusin) uhkaavilla rinteillä ja laskeutuu helvetin syövereihin kostamaan hänet pettäneille. Kratosilla on trilogian tässä osassa aseinaan kaksiteräiset miekat ja valikoima uusia aseita ja taikuutta. Hän joutuu kohtaamaan mytologian synkimpiä olioita ja ratkomaan samalla mutkikkaita pulmia edetäkseen armottomassa tehtävässään tuhota Olympus.

Tai otsikon sijaan, pitäisi varmaan sanoa, että jumalallista. Peli jota on ilmeisesti odotettu aivan järjettömän kauan että se julkaistaan ja sitten kun se on julkaistu niin ylistetty sitä kuinka hyvä se voi olla. En mene kieltämään. Jokainen mies ja poika, jolla on omat “cojonesit” jossain määrin tallella tykkää virtuaaliväkivallasta, se vaan on viihdyttävää ja hauskaa. Kyseinen peli antaa sitä aimo annoksen pelaajalle, pääsee tuhoamaan jumal-olentoja sekä niiden sotureita mitä suuremmin vaihtoehdoin, ja se on vielä suhteellisen helppoakin.

Tunnustan itse vähän pelin taustoja tuntematta dumanneeni kyseinen pelin trailerin perusteella, mutta riittävien soraäänien kuuleminen sai uusiin ajatuksiin. Peli on duunikaverilta lainassa ja on kyllä vienyt mukanansa. Ihan päin seiniähän mä sitä pelaan, mutta silti se jaksaa viihdyttää ja tykkään siitä vapauttavasta tunteesta möykyttää kauniin väkivaltaisesti tv-ruudulla.

HTC:n mainoksissa ei ole yhtä paljon “munaa” kuin Motorolan, mutta ei käy häpeän tunne harteille tätäkään katsellessa:

Jos puhelin alkoi kiinnostamaan, niin varaa omasi esim. CDON:ista.

Tai jos Motorola Milestone (n. 1kk käytetty) hintaan 420e on valintasi niin jätä kommenttia tai mailaa: eetu [at] siirappia.com.