Jake & Flam julkaisi tuottajalevynsä jonka feattilista (ts. esittäjät) on järjettömän kovia ja arvostettavia. Tää levy toimii ja siinä on itseasiassa pitkästä aikaa mukavan freesi vivahde, kun “manageri” on otettu selittämään tarinoita biisien introissa. Suosittelen tsekkaamaan!

Videon tuotti Cocoa, josta kirjoitinkin jo aikaisemmin Graciaksen videon tiimoilta.

Clipse julkaisi vuonna 2009 tulleelta Til The Casket Drops (kuuntele Spotifyssä) albumiltaan uuden videon: Life Change feat. Pharrell & Kenna. Videon on kuvannut Alex Germanotta. Levy, biisi ja video on kyllä rehellisesti sanottuna pirun kovia!

Cee-Lo Green julkaisi tuoreimman albuminsa The Lady Killer 9.12. ja sen ensimmäisestä sinkkubiisistä Fuck You postasinkin jo aikaisemmin sen ulostullessa. Nyt levyn toisena sinkkubiisinä julkaistaan It’s Ok, josta myöskin ulostettiin video esitykseen:

Levyn olen muutamaan kertaan läpikuunnellut, mutta en suoranaisesti vielä päässyt kiinni, joskin tunnustan Cee-Lo Greenin olevan yksi parhaimmista featti-artisteista T-Painin lisäksi, joten annettakoon uusi mahdollisuus levylle – vaikkapa nyt heti (kuuntele Spotifyssä).

Kid Cudi aka Cudder julkaisi tuoreimman albuminsa Man on the Moon II: The Legend of Mr. Rager virallisesti 9.11, joskin levyä pääsi kuuntelemaan esim. Spotifyn kautta parisen päivää aikaisemmin. Levy on älyttömän kova, edelleen säilyttäen oman uniikin leimansa hieman erilaisena räppärinä. Verrattaessa ensimmäiseen albumiin Man On The Moon: The End Of Day tämä levy painii tietyllä tavalla eri sarjassa, mutta ei silti ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin ensimmäinen. Cudder on käyttänyt levyllä paljon erilaista äänimaailmaa ja musiikki on edelleen vähän utuista ja muistuttaa jotenkin kaukaisesti indie-bändien tekemää musiikkia. Levyn vierailijalistalta voidaan nostaa nimiä esim: Cee-Lo, Kanye West, GLC ja Mary J. Blige – tämä tietenkin tuo oman mausteensa kappaleisiin. Platan parhainta antia on kappaleet: Scott Mescudi vs. The World, REVOFEV, Marijuana sekä Erase Me. Tämä levy kuvastaa äärettömän vahvasti erilaista tapaa tehdä sekä tuottaa räppiä ja näinpä uskallankin kehua tätä äärettömän hyväksi.

Tässä vielä hieman perusvarma video Erase Me:stä, jossa siis vierailemassa on Kanye West – kappale itsessään on loistava!

Toinen artisti, jota olen kunnioittanut ja arvostanut pitkään on Timo Pieni Huijaus. Kyseisen artistin ikuisuusprojekti – levy nimeltä Emävale julkaistiin 3.11 Rähinä Recordsin kautta. En ole vielä ajaltani ehtinyt paneutumaan kuin irrotettuihin biiseihin, eli käytännössä kahteen julkaistuun videoon. Tässä on nyt kuitenkin erittäin hyvännäköinen ja -kuuloinen kokonaisuus Tee Mitä Pitää:

Levyä saa kaupoista kuten CDON – Timo Pieni Huijaus – Emävale.

Lisää musiikkilöytöjä jenkeistä ja yllättäen Los Angelesista tämäkin duo, jonka alla vaikuttaa siis artistit Y-O sekä Thurzday. Tämän kappaleen video on tuore ja biisi on irroitettu A Love Supreme 2.0 levyltä.

Toimiiko U-N-I sulle?

Harvoin käy niin, että kun ennakkoluuloisesti laittaa jotain soimaan niin kyseinen biisi, yhtye tai artisti pääsee yllättämään ihan järjettömästi. Nyt kävi (taas kerran). Teinpä kotiläksyni joten jaan myös teille: Far East Movement on Los Angelesilainen hiphop/electro-”kvartetti“, joka on perustettu neljä vuotta sitten (2006). Yhtyeen tuorein levy Free Wired julkaistiin 12.10 ja kävipä se myös jenkkilän listasijalla nro. 24, vähintäänkin siis kunnioitettava suoritus. Eipä ole meidän kokoisessa maassa pahemmin breikannut, eikä varmaan ilman isompien radiokanavien huomiota breikkaakkaan.

Kyseinen kappale Rockeeter on kovasti hittiainesta, sillä kappaleen on tuottanut (nyt jopa Suomessakin isossa hypessä oleva) Bruno Mars ja vierailemassa kertosäkeen verran on Ryan Tedder. Kyseisen Youtube-tilin alta löytyy 4 muutakin videota jotka ovat visuaalisesti ihan viihdyttäviä ja kappaleet toimivia, suosittelen perehtymään.

Jaoin eräs päivä ristiriitaisia tunnelmia käydessä ilmi, että pitkään arvostamani ja erityisen paljon kuuntelemani artisti Idän Ihme aka Kalle Kinos julkaisee tämän kuun aikana uuden levynsä “Tästä ei sitte kerrota kellekkään“. Sanottakoon suoraan, että olen rehellisen suurissa räppipäissäni ja isossa hypessä tästä kyseisestä kokonaisuudesta – sillä allekirjoittaneelle tämä levy oli samalla listalla Dren Detoxin kanssa, vaikka sitä toisaalta en edes odota.

Tästä ei sitte kerrota kellekkään levyn biisilista löytyy Idän Ihmeen omilta kotisivuilta. Tämän vuoden suomiräppilevykalenteriin tuli merkkaustussilla yksi viiva lisää taas! Ostakaa levy.

Aikoinaan Luminate nimellä vaikuttanut suomalainen englanniksi räppäävä nuori mies varasti soittolistalta jonkinkokoisia palasia satunnaisesti. Nyt mies on takaisin uudella nimellä: Gracias ja kyseiseltä kaverilta on tulossa netti-ep jakoon tämän syksyn/talven aikana. Tämän jälkeen me ollaan valmiita:

Kyseisen HKI -videon on tuottanut Cocoa ja ohjaajana aikaisemmin Voittajafiilis nimisestä räppiyhtyeestä tuttu Ezra.

Paleface, tuo Kalpeanaamaksikin tituleerattu suomalainen räp-artisti, joka toi itsensä jossakin määrin tietoisuuteen vuonna 2001, silloin kun räppi oli muodikasta ja Fintelligens heilutti käsiä erimuotoisissa musiikkivideo-ohjelmissa. Olen hyvin pitkään suhtautunut Palefaceen lievällä varauksella, enkä sikäli ole välissä ilmestyneitä englanninkielisiä levyjä edes tarkastanut singlebiisejä tarkemmin.

Mielenkiintoiseksi asian kuitenkin teki Talonomistaja kappaleen ilmestyminen niin, että se soi jopa minun autoradiostani joka nykypäivänä on hyvinkin harvinaista, siis saada huomata radiosta tulevan hyvää tai vaihtoehtoisesti musiikkia jonka itse voisin valita soimaan. En tiedä onko levyn markkinointi-suunnitelmassa ollut tavoitteena tiputtaa muutamia yksittäisiä kappaleita soimaan eri lähteissä ja nostattaa hypeä sen kautta vai onko tämäkin kaikki ollut sattumaa, mutta niin tai näin – ainakin allekirjoittaneelle tuo kyseinen taktiikka toimi. Tämän myötä näin siis itseni 15.9 Stupido Shopissa kyselemässä tyhmiä ja seuraavalla hetkellä ostamassa levyä – minä aikaisesti keski-ikääntynyt vielä niin nuori mies, joka ensisijaisesti meinasi käydä katsomassa Anttilan tarjonnan levyn osalta, olisi tullut Keskon Plussa-laskelmaan se 16 euron lisä, sitten oltaisiin elelty hetki herroiksi.

Ensiksi levyä tutkiskellessani huomasin kuinka tyylikkäästi kansitaide oli toteutettu – on vain yksinkertaisen hienoa katsoa hyviä valokuvia Helsingin Makasiinien palamisesta ja aistia sitä tunnelmaa mitä fiilistelin kyseisen levyn nimikkobiisillä Helsinki – Shangri-La, en meinaan tiedä kumpi on säälittävämpää että en jaksa ripata YouTubesta kappaletta, jota soitan siellä toistuvasti vain klikkaamalla “Play“-nappia. Kyseinen levy kuitenkin alkaa tällä kyseisellä kappaleella, joka käsittelee hyvin mielenkiintoisilla teksteillä nykypäivän Suomen valtiota.

Ensimmäisen laatukappaleen jälkeen seuraa jo aikaisemmin mainitsemani Talonomistaja, joka kertoo karua kieltään siitä mitä levyn sisältö tulee olemaan, en sano kappaletta mollivoittoiseksi taustansa osalta, mutta tekstejä kuunnellessa ei sävy ole sitä mairittelevinta. Näistä kahdesta biisistä rakentuu mielikuva siitä kuinka terävä kynä Palefacelta löytyykään, toisaalta siinä ohessa joudun toteamaan biisien sisältävän liian paljon namedroppausta, jota taas ei välttämättä olisi ollut tarpeellista käyttää näin paljolti. Talonomistaja on tehty vahvalla suomileimalla ja välittää mielestäni hyvin vanhaa suomikuvaa räppibiisissä, joskin taustalla soivat viulut haisevat pelottavan paljon Lauri Tähkältä & Elonkerjuulta.

Koska mielenkiinto on näissä kahdessa aloitusbiisissä herätetty ja ne olivat myös jo allekirjoittaneelle tuttuja, seuraa jatkoa Merkit nimisellä kappaleella. Kyseisen kappaleen kertosäe haiskahtaa päälleliimatulta, mutta tekstejä kuunnellessa ja lueskellessa en voi muutakuin ajatella, että riimiparien käyttö noinkin suurissa määrin on taiteenlaji ettei sitä saa kuulostamaan vaikealta ja väkisinkeksityltä – sitä fiilistä ei tässäkään kappaleessa tule. Biitti on askeettinen, mutta ylläpitää alkulevyn tunnelmaa.

Tästä seuraavan kappaleeseen. Hilja Grönforsin laulaessa hyvin mielenkiintoisesti huonon iskelmätähden tapaan, myös hieman virsilaulamiselle vivahtavan kertosäkeen kappaleeseen Saapuu elokuun yö – alkaa allekirjoittanut kuuntelija pääsemään hyvin mukaan siihen tunnelmaan, jota levy kantaa. Ongelmatiikka levyn suoranaiselle arvostelemiselle on se, että kappaleiden kuunteleminen tekstien osalta on hyvin monitulkintaista, tekstien alle kätkeytyy varmasti syvempiäkin tarinoita kuin pelkästään yhteiskuntakriittisyys ja halu tuoda mielipiteitä ilmoille. Kyseisen kappaleen outro on omaan makuuni hieman liian pitkä ja en suoraan kokenut sitä tarpeelliseksi, en kappaleen enkä levyn kokonaisuuden vuoksi. Loppuun on kuitenkin lainattu Jaakko Teppoa, joka on ollut mukana paljonkin omassa lapsuudessani ja Jaakko Teppo ansaitsee hatunnoston jo ilman lainaustakin.

Koska nyt on neljä kappaletta kuunneltu tietyssä hengessä, tietynkaltaisista aihealueista on seuraavana lievä sävyjen vaihtuminen positiivisempaan ja toisiin aiheisiin. Kappale Syntyny Rellestää on älykäs ja erittäin aihettaan kuvaava tarina siitä kuinka mies nauttii alkoholia kaupungissa. Hyvä lainaus kappaleen teksteistä on tämä:

“Absinttii, viskii jäillä, valuu räkä jo poskipäillä,
joku on vinos, kuitteja pinos, mitä mä ostin näillä?
nyt tarvitaan katko taikka joku sopiva jatkopaikka,
varattuu tuuttaa, aivoni buuttaa, askel on katkonaista”

Jollei tämä kappale ei hymyilytä, olet joko absolutisti tai et vain ymmärrä hyvän päälle. Tässä kappaleessa kiteytyy pelottavan hyvin juuri se perisuomalainen alkoholin tarve, kuinka kulttuuriin kuuluu juoda jokaisena “juhlapäivänä” tai vaihtoehtoisesti vain viikonloppunakin.

Jatkava kappale on mielenkiintoni jo nimen perusteella herättänyt Riisto Räppääjä. Kappale alkaakin ERITTÄIN mahtipontisella kertosäkeellä, joka on yksi tekijä josta annan Sir Palen lisätä sulkia hattuunsa. Kyseisen kappaleen äänimaailma mukailee vahvasti militarismitunnelmaa, käsittelee sotaa aiheina, mutta ohessa rivien välistä olen lukevinani tämän viittauksena nykypäivän räp-kulttuuriin, joka ansaitseekin kritiikkinsä. Tässä vaiheessa kuuntelijana muutaman kuuntelukerran jälkeen tunnustan edelleen kappaleiden olevan hyvin vaikealukuisia – on helppo kuunnella, mutta tekstit vaativat käsittelyä ja analysointia, yhtäaikaisesti sekä helppoa että vaikeaa. Jos ajattelee liikaa saattaa tukahduttaa älyn juoksun loogisesti, joten vaivaan päätäni jo seuraavan kappaleen eteen.

En ole koskaan erityisemmin pitänyt arabialaisista äänimaailmoista – en vain lämpeä niille. Sen vuoksi petyinkin hieman tästä jatkavaan Leijonakypärät kappaleeseen. Herra Ylppö on taitava artisti omalla hyvin karismaattisella äänellään, on vain valitettavaa että kappaleen tausta äänimaailmaltaan ei vain sovellu omille korvilleni.
Kappaleen sanoma mukailee vahvasti edellistä, nimenpudottelusta poimittakoon avainsanat, lähi-itä, Suomen sodat, Karjala, Raatteentie, Kabul, Mannerheim. Kertoi se nyt lukijalle tai ei niin aihealue on mielenkiintoinen, tausta toimii tavallaan, mutta ei minulle.

Kuuntelijana saavutan kappaleen numero 8, jonka nimi on Karavaani Kulkee. Kappaleessa vierailee Terakaft niminen yhtye, joka pikaisella googletuksella uutisoidaan soittavan “pakolaisten bluesia aavikolla“. Nyt ei kuitenkaan äänimaailmassa olla yhtä vahvasti arabiassa kuin edeltävässä, näen tämän kokonaisuuden ja yhdistävän tekijän edeltävään tässäkin, mutta tausta toimii nyt eri muodossa. Oloni on hyvin tahmaava, koen olevani rehellisesti hieman jumissa jakamaan sisällön puolesta kappaleen sanomaa, sitä on, kappaleessa sekä levyllä ja sitä on paljon.

Koska kuitenkin edellistä seuraa lisää – on vierailijoiden puolesta myöskin hyvin mielenkiintoinen kappale luvassa. Sammuva Soihtu, jossa mukana vierailemassa on Davo, Wimme Saari sekä Tapani Rinne. Eikä jo pelkästään Davo, joka on noussut parin viimeisen vuoden sisään erityisen isolle sijalle arvostuslistalla rap-artistina. Davon lisäksi mukana on myöskin Wimme Saari, saamelaisartisti, joka on kehittänyt uniikin joikaustavan jossa on ainutlaatuista melodiaa. Tapani Rinne taas on tunnettu RinneRadion johtohahmona, hän on myöskin jazz-muusikko sekä saksofonisti. Kappaleen taustassa on hyvin utuinen tunnelma ja jo ensimmäisestä iskusta voin lisätä tämän kappaleen erittäin isoon arvoon omalla soittolistallani. Aiheina käsitellään, yllättäen yllättäen yhteiskuntaa, kuitenkin joka kerta eri tavoin kuin aikaisemmissa kappaleissa eikä räpeissä ole havaittavissa toistoja. Kappale on erittäin hieno ja Davo antaa oman versen verran hyvinkin mielenkiintoisen säväyksen tähän lisää. Varaukseton peukalo.

Levyn lopetuskappaleena toimii Kalpeaakin Kalpeempaa, jonka taustamaailma on hyvin yksinkertainen – sillä tämä on laulettu kappale. Kyseisen kappaleen sanoitukset ovat Juice Leskisen ja tämä on siis versio Whiter Shade Of Pale -kappaleen käännöksestä. Koska levyn kokonaiskuva on hieman mollivoittoisempi, ainakin tekstien pohjalta, pystyn sanomaan tämän lopetusbiisin sopivan kokonaisuuteen ongelmitta.

Levyn jälkeen olotilat on hyvät, joskin pohtivat. Kuten aikaisemmin mainitsin pariinkin kertaan on levyn sanomaa hyvin vaikea tulkita ja uskonkin siihen, että sen onnistuminen vaatii vielä erittäin monta kuuntelukertaa – vain neljä ei riitä siihen, että sisäistäisin koko levyn niin hyvin kuin useamman kerran jälkeen. Päätin kuitenkin kirjoittaa arvostelun ahneuksissani ilman, että kerkeän muodostamaan kunnollista suhdetta levyyn vaan, että tämä olisi edes hieman objektiivisempi. Pitkäsoitossa on hyvin paljon yhteiskuntakritiikkiä, pohdintaa, mielipiteitä, tunteita valtiostamme ja kansainvälisestä tavasta hallita ja toimia tänä päivänä. Paleface on mulle tän jälkeen vähän niinkuin parempi Asa, selkeämpi ja karismaattisempi tulkitsija tietynkaltaisista asioista. Tällä levyllä on mielestäni hyvin samanlainen sävy ja tunnelma kuin Asan Via Karelia levyllä oli, tämä vain korjaa potin noista aihealueista vieläkin paremmin ja ilman niin synkkää tunnelmaa.

Levyn teksteistä haisee poliittinen linja, luen rivien välistä sen ongelmakohdan, että nykypäivän poliittisilla puolueilla ei ole enää linjaa, harmaa massa on se jota niistä löytyy. Teksteistä löydän viittauksia äärioikeistosta normaaliin väriltään punaiseen työläisväen henkeen, mutta en silti koe epäkohtia tai vääriä mielipiteitä, vaikka en kaikkeen itse yhdykään. Tämä levy on suosittelun arvoinen, anna sille hetki ja kuuntele vaikket muuten kuuntelisi mitään tämän kaltaista musiikkityyliä. Minä arvostan ja annan tarvittavat sulat Daddy Palen hattuun.

Viisi siirappipulloa viidestä.

Lapsuudessani / nuoruudessani paljonkin fanittamani Weezer tulee taas Hurley nimisen uutuuslevynsä kera. Kyseinen pitkäsoitto sisältää tuttuun tyyliin suhteellisen nopeita kitarasoundeja mukana tietynkaltainen vivahde raskaampaa poppia, genre lienee mitä tahansa x-poppia. Albumilla on 10 normaalia raitaa ja 4 bonusta ja kolme sanaa kuvastaa sitä parhaiten: levy on hyvä!

Hash Pipea ja Island In The Sun biisejä nostalgialla muistellen, tässä tuore musiikkivideo Memories:

Kyseisen levyn voi ostaa CDON.com:ista tästä: Weezer – Hurley (Deluxe Edition)

Musiikissa mun uuden aikakauden löytö nimeltä Miami Horror julkaisi tuoreimman levynsä 20.8 nimellä Illumination. Levyä en ole vielä kerennyt poistamaan, mutta voin vain sanallisesti hypettää täällä tätä kyseistä neljän hengen yhtyettä. Alta löytyvä kappale Sometimes julkaistiin 2009 singlenä:

Jota seuraa sitten 2010 julkaistu Moon Theory.

Levyä löytää iTunesista tai sitten _erittäin_ hyvin varustelluista levykaupoista. Suosittelen!