Vedetään hatusta on MTV3-kanavalla näkyvä komediaohjelma jonka kiteyttää ajatus siitä, että improvisoidaan milteinpä kokonaan. Kyseisen sarjan idea on kaiveltu Iso-Britanniasta, jossa on olemassa ohjelmaformaatti Whose line is it anyway? Nyt tämä kyseinen ohjelma on näkynyt kuukauden verran Suomenkin valtakunnallisesta mainoskanavalta. Näyttelijäkaarti on valittu hyvällä ja vahvalla maulla, sillä mukana ovat: Aku Hirviniemi, Hannu-Pekka Björkman, Ria Kataja, Kari Ketonen ja juontajan tehtäviä hoitava Ville Myllyrinne – näistä jos ei saa edes hymähdyksiä ulos niin sitten tuskinpa suomikomedia itsessään edes naurattaa. Myöskin Petteri Summanen häärii ohjelman taustalla pitämässä kokonaisuuden kasassa. Tämä toimii allekirjoittaneelle enemmän kuin hyvin.

Vedetään Hatusta lauantaisin MTV3 kanavalla kello 19.30.

HBO:n Boardwalk Empire sijoittuu 1920-luvulle, jolloin Amerikassa laitettiin käytäntöön alkoholin myynnin poissulkeva kieltolaki. Sarjan pääroolia näyttelee Sopranosissakin hetken visitoimassa ollut Steve Buscemi, mies jonka naama on hieman surkuhupaisa mutta näyttelijäntaidot ihan täysin muuta. Sarjan tapahtumat pyörivät Atlantic Cityssä ja em. Steve näyttelee sarjassa Enoch “Nucky” Thompson nimistä poliittikko-gangsteria, joka siis siinä ohessa kiillottaa julkisuuskuvaansa pulliaisten silmissä ja ohessa tekee rahaa pyörittämällä viinan salakuljetusbisnestä. Se mikä tekee tästä sarjasta äärettömän mielenkiintoisen on se, että ohjauksesta vastaa Martin Scorsese ja käsikirjoituskaartin johtohahmona häärii Sopranos-sarjaakin kirjoittanut Terence Winter.

Katsoin ensimmäisen pilottijakson, jonka pituus oli taas tutun turvalliset tunti-sinne-tänne. Sisällöltään hieman kepeästi alkanut, mutta loppua kohti intensiivisesti kehittynyt tarina ja juoni vei kyllä mukanansa. Steve Buscemiin oli lieviä vaikeuksia tarttua kiinni vakavasti otettavana gangsterina, mutta kieltämättä se loppua kohti alkoi sujumaan kun pääsi eskapistisesti sisään tämän jakson maailmaan. Kieltolaki itsessään on aiheena hyvin mielenkiintoinen ja siihen mukaan kun otetaan raha, valta, politiikka ja sukupuolitasa-arvot niin pakka alkaa olemaan hyvin sekoitettu ja sitä pikkuhiljaa kasataan kokoon. Mukava sidenote sarjan ensimmäisestä jaksosta on myös se, että kyseinen jakso on maailman kallein tv-tuotanto, hintalappuun on raapusteltu kevyet 50 miljoonaa dollaria. Toisaalta tämä video kertoo osasyynsä, että miksi:

Jos kuitenkin aikaisemmin olet pitänyt Scorsesen ohjauksista tai olet kovakin Sopranos-fani niin uskallan suositella sarjan seuraamista. Suomessa ensimmäinen jakso tv:ssä CANAL+ Series kanavalta maanantaina 1.11 klo 21:00.

Vuosi takana ja nyt on pitkästä aikaa taas Suomen televisiossa ohjelmatarjontaa jota jaksaa erityisen paljon seurata. Yksi tämän syksyn kovimmista nimistä on Diili, joka tulee nyt kolmannella tuotantokaudellaan kuvaputkista ulos taas. Hjallis Harkimo on mukana vakuuttamassa toista kertaa ja kyseinen bisnes-mies kantaakin ohjelmaa hyvin pitkälle mielenkiintoisella johtamistavallaan ja ulosannillaan. Kyseinen sarja on vähintäänkin hämmentävä, mielenkiintoinen mutta ohessa myös intensiivinen. Tosi-tv:n ohjelmaformaateista tämä kyseinen tuotanto roikkuu allekirjoittaneen listalla kuitenkin ihan kärkipäässä. Toivottakoon tämän vuoden tuovan yhtä mielenkiintoisia hahmoja kuin edellinenkin.

Tässä vielä eilisen jakson kooste tekstimuodossa. MTV3:n osalta vähintäänkin surullista ettei YouTube tarjoa mitään materiaalia taikka Katsomosta ei voi käyttää embediä (upotusta) – isoa miinusta Maikkarille!

Mun täytyy kyllä kehaista Ketonen & Myllyrinne komediasarjaa, joka tällä hetkellä jo legendaksi muodostuneen Kummelin rinnalla viihdyttää nykypäivän televisiossa. Ei sillä etteikö mulle olisi Putous ja Ihmebantukin uponnut, eikä sillä etteikö Yksi Lensi Yli Marin Pesän myöskin tulisi toimimaan, mutta Ketonen & Myllyrinne vain tarjoaa niin inhimillisen miehisellä tavalla sitä huumoria. Yksinkertaisia vitsejä jotka toimii.

Pari aikaisempaa kautta on tullut kateltua vähän miten sattuu aktiivisuudella ja eka kausi on oikeestaan uusintojen myötä tullut nähtyä miltei kokonaan. Myöskin Youtube palvelee meitä kiitettävän suurella määrällä videomateriaalia kyseisestä sarjasta. Kolmas ja ratkaiseva kausi tullaan seuraamaan, vähintäänkin jo älyttömän hyvien mainoksien takia.

Tämä pätkä, on timanttista:

Nyt alkaa olemaan epäkorrektin aihealueen käsittely mielestäni sen verran ajankohtaista, että otettakoon käsittelyyn taas tämä kaikkien vihaama ja ihailema ohjelma Big Brother. Kyseisestä aihetta oon käsitellyt tässä blogissa kaksi viimeistä vuotta, joten miksi en siis tänäkin vuonna.

Otetaan nyt lähtökohtaisesti se ajatusmalli, että mun ei tarvitse puolustella sitä, että jaksan seurata kyseistä ohjelmaa mitenkään hienostuneesti kuinka pidän “seurata suljetussa ympäristössä olevien ihmisten käytösnormeja sekä hierarkian muodostumista”. Mulle tämä on viihdettä sopivasti omasta telkkaristani ja jos mä itse viihdyn sen edessä niin se ei ole keneltäkään pois. Big Brother 24/7 en osta ja Seiskaa en siltikään lue.

Jonka jälkeen itse asiaan. Lähtökohtaisesti nykyisen kauden suurimmaksi kulmakiveksi mun mielestäni on nitoutunut se, että taloon on laitettu paljon nuoremman oloisia ja ikäisiä ihmisiä kuin aikaisempina vuosina. Mulla tulee jotenkin pakottavasti mieleen se, että kuinka nämä ihmiset ovat jotenkin nuorempia kuin aikaisempina vuosina. Satu on tämän vuoden vanhin, 40v. Toisena tuleekin sitten Paul 26v, toki tällä hetkellä pakkaa on sekoitettu “sala-asukkailla“, joista sitten löytyykin jo viime vuonna hehkuttamani BB-Nino – nämä kyseiset asukkaat tuovat toki sen oman leimansa soppaan. Silti en voi olla ajattelematta sitä kuinka lapselliselta talossa olevien ihmisten käytös melko useastikin vaikuttaa, vähän kuin ylä-asteelta oltais nyt päästy lukioon ja oltaisiin sitten tosi aikuisia.

Kyseinen kausihan toki alkoi “räjähtävästi“, kun mukaan oli tuotannon toimesta valittu ihmisinä ehkä kaksi täysin ääripäätä, mutta kummastakin paistoi kuinka huomiohakuisesti valinta oli tehty. Maria valikoitiin mukaan täysin väärin perustein ja on vähintäänkin oikein, että kansan syvät rivit eivät arvostaneet kyseistä neitiä tämän pidemmälle, toki siinä ohessa taas BB-ryhmä nettosi melkoisen kiitettävän summan rahaa kuin suhteessa ettei tätä kyseistä “naista” olisi mukana ollut. Toinen ääripää oli taas Jani, josta jotenkin vaan ei kukaan voinut toki olla pitämättä, mutta tosiasiassa koin tuotannolta melko julmaksi päästää kyseinen kaveri Suomen televisioon melkoisen katsojamäärän eteen sitten näyttämään omaa itseään. Tässä, jos olet jotenkin onnistunut välttämään tämän näytteen kyseisestä kaverista:

Loppukautta toki odotellessa, en odota mitään maailmaa mullistavia lopputuloksia taaskaan, mutta jotain karuakin kieltään kertoo se, että tämän kuudennen tuotantokauden avausjaksolla katsojia oli 14000 enemmän kuin edellisvuonna eli kokonaisluvultaan kevyet 628 000 katsojaa. Jotkut ovat keksineet ja onnistuneet miten netota rahaa, vaikka tuotanto kuinka maksaisikin niin kyllä tosta tili plussan puolelle jää – erityisesti jatkuvien äänestyksien takia, suomalaisethan kuitenkin on sitä kansaa joka tykkää laittaa euroja sisään sen takia, että saadaan jotain näkyvää lopputulosta – toisin kuin sitten eduskuntavaaleissa.

Koska nykypäivänä epäkorrekti on suorastaan korrektia niin on tullut seurattua Subilta tulevaa Teräspallit -ohjelmaa, jossa ideana on keppostella julkisella paikalla, eli vanhanaikaisesti piilokameraohjelma. Se kuitenkin, että kaikki jekut tehdään aihealueella “onko tämä nyt aivan korrektia?“. Ilmeisesti alkuperäinen idea on lainailtu jostain Iso-Britanniasta päin, mutta se ei menoa haittaa sillä hyvin pitkälle jokainen jakson kisaaja vähintäänkin laittaa hymyilemään.

Janne Katajakin toimii yllättävän hyvin kyseisessä ohjelmassa. Teräspallit Subilla perjantaisin 21.30.

Oon hieman löysäillyt tän kirjottamisen kanssa ja aina sopivin tekosyin töiden tekemisestä ja omasta laiskuudesta. Tosiasia on kuitenkin että mun illat on nyt menny viimeisest pari viikkoa aktiivisesti ensiks Salkkareiden ja sen jälkeen Suomen Big Brotherin parissa. Jälkimmäisestä puheenollen (ihan kun siitä nyt ei yleisesti puhuttais) täytyy jakaa arvostusta sille, että meininki on sentään kuus kertaa parempi tällä hetkellä kuin viime vuonna. Mut yleisesti loistavaa viihdettä kyllä. Tällä hetkellä mä itse nostan peukaloa (nohomo) Ninon neitihomoudelle, en tiedä hetkeen tiputtavampia fiiliksiä kuin kaverin oikeen elosteleva nauru ja siihen tupakkayskä päälle. Toinen kova kaveri talossa on Sami, joka vetää aivan turpakännit päällä. Esimerkkinä käy mun mielestä eilinen poteminen siitä ettei altaaseen viedä laseja kun Sami sai tehtäväkseen valvoa saunan ja paljun “sääntöjä“. Loistavaa! Itellä on ainakin vielä fiilikset sellaset, että tota kyseistä meininkiä jaksaa kattoa ja aion myöskin seurata Emmin kera. Toivotaan nyt vaan et ylimääräinen katsojien kosiskelu tuomalla kahdeksan uutta kilpailijaa kesken kauden on kadonnutta juonikäännettä nyt jo.

Tilitin edellisessä postauksessa siitä kuinka rahankäytöstä katosi kontrolli impulssiostoksen myötä. Okei, ostin seuraavana päivänä vihdoinkin kauan kaipaamani uuden konepaketin. Eilen uuden tukiaseman, joten nyt katsellaan sitten lokakuun puolessa välissä odottavia 822 euron laskuja. Toki, ei se sikäli nyt ole rahallisesti ongelmatilanne, tuntuupa vaan kornilta kun piti ensiksi säästää säästötilille sopivat summat ja sitten lähteä katsomaan ostoksia. Tein myös uuden ratkaisun noiden edellisen postauksen pelien suhteen, kun Play.com ei jostain syystä saanut laskutettua mun Visa Electronia niin vaihdoin kaupaksi ja ostin sitten nämä:

Pulju siis on GAME.CO.UK. Ostin noi käytettyjen pelin puolelta jonka vuoksi hinnat oli semialhaiset, odotin vähän kauhulla kyllä että mitä sieltä tulee mut täytyy sanoa, että nyt kun pelit on kotona niin yhdessä levyssä bongasin pienen skraidun (peli toimi kuitenkin ihan ongelmitta) ja muuten täysin priimaa. Varaukseton peukalo kyseiselle puljulle, meitsi tulee tukemaan ainakin tulevaisuuden peliostoksissa kyseistä mestaa paljonkin!

Joo, okei – mun miehisyys kokee kolauksen tän myötä mut ehkä se sieltä vielä joku päivä palautuukin.

Okei. Lähdetään siitä, että voin syyttää Emmiä minkä vuoksi mä olen tätä seurannut, vaikka todellisuudessa varmaan laitan yhtä todennäkösesti Nelosen päälle kaukosäätimellä jos vaan mahdollista. Ohjelma itsessään on ollut sellasta peruspuuroa, mukateräviä puncheja julkkiksille ja vähän ristiriitaisia ihmisiä yhtäaikaa vierekkäisiin tuoleihin – siihen vielä kaupan päälle varmaankin muutama terävä seinän toisella puolella niin avot, on kasassa ajankohtainen ja pistävä keskusteluohjelma. Itse Maria juontajana vuotaa valitettavan paljon rivien välistä meininkiä: “halu oppia hyväksi“, vaikka kaippa ne loppujenlopuksi hyvin narut pysyvätkin käsissä.

Ohjelmaan on tottakai lopullisen kokonaisuuden muodostamiseksi lisäilty kaikenlaista ympättyä täytettä kuten “Mä en oo enää pikkutyttö” ja Hannele Laurin “röökinäätä” joka toki katkaisee tylsän pölötyksen niille joiden keskittymiskyky ei siihen riitä, loppujenlopuksi kuitenkin täysin mitäänsanomattomia minuutteja elämästä hukkaan näiden kahden täytehetken verran.

Se miksi nyt otin tän ajankohtaiseksi on se kuinka mind-rapea ohjelman aikana on päässyt todistamaan. Tukiaisen siskokset, eilen ohjelmassa esiintynyt Elina Nurmi aiheutti niin totaalisia myötähäpeän ja pyhän naamaan sylkemisen tunteita, että en voi sitä edes sanoin kuvailla. Toisaalta taas Reino Nordinin (humalaiset?) keskisormi-pystyssä vittuilut taas olivat jossain määrin sopivan kärjistävääkin Jyrki Kataiselle. Katson kevään viimeisen jakson, mutta en jää kaipaamaan tulevan kauden alkua.

En tiedä kuinka moni mahtoi erehtyä katsomaan sunnuntaina Subilta tullutta Jugistyleä, allekirjoittanut nauhoitti sen ja katsoi suurissa myötähäpeissä tyttöystävänsä kanssa maanantai-iltana. Yhden käden sormilla laskettavissa hymähdykset koko jakson aikana, pääasiallisesti ainut toimiva sketsi oli Touko-Pouko ja sekin pääasiallisesti vain sen takia, että tiesi mitä odottaa. Joutuu huokaisemaan suomalaisen nykykomedian tasoa kun Kari Hietalahdenkin vitseissä tuli pääasiallisesti vain Vintiöistä karannut sooloilija. Veikkaanpa etten jaksa edes seuraavaa katsoa, flipflopfloppi.

Mutta toisin on taas Discovery Channelilta tuleva Dirty Jobs with Mike Rowe, joka antaa loistavaa merkkiä siitä kuinka tosi-tv:stä tehdään mielenkiintoista, vaikkakin se koskeekin ammatteja tai työnharjoittajia jotka tekevät työtään mitä epämiellyttävimmissä olosuhteissa. Mike Rowe on kaveri, joka kiertää jaksossaan pari kohdetta lävitse ja niissä tehdään kaikkea mahdollista viemärinpuhdistajista, auton sukeltamiseen jäistä ja juustonteosta sikalanhoitoon.

Tämä mainos antaa hieman viitettä ohjelman sisällöstä.

Ohjelman vesi ja suola on Mike Rowe, joka juontaa sekä hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin, sopivia kommentteja pokalla naamalla saa herättämään nauruhermoja jo tarpeeksi, että ohjelmaa jaksaa seurata. Siihen päälle vielä todella likaisia töitä, what else can we say?

Fiilikset on aika pohjilla tänään. En jotenki tiä ku ei jaksa oikeen mistään hakea maustoa. Oon ollu maanantaista saikulla selän takia ja homma jatkuu edelleen huomisesta, ei sikäli kovin hyvä kun allekirjoittanut ei oo mitenkään mielissään ajatuksesta selkävaivainen 19-vuotiaana. Mutta minkäs teet, tilanne on mikä on. 10 päivää palkkapäivään ja katon nettipankin tilitietoja vähä nihkeillen, rahaa on meinaan palanut huomattavasti yli sen mihin käytännössä kuukausipalkka riittäis. Nyt on vaihtoehtoja kaks, joko säästää tai sitten läiskästä koko loppusumma Paf.fi:n kasinon red dogiin all-in-meiningillä. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä niin ei käy kusisesti.

Voisin ottaa tähän loputtoman jurinoinnin ja Youtube -videoiden täyteisen postauksen hyvistä (ja huonoista mainoksista), mutta jotakin kuitenkin. En oo ikinä jaksanu syttyä Dave Lindholmin biiseihin, mutta kun kerran herrasmies oli onnistunut myymään sielunsa Soneran mainokselle joka jostakin syystä kosketti niin hyvin sitä jotain tunnekuoppaa sisuksissa että jouduin myöntämään mainoksen olevan hyvä. Mainoshan on vanha kun se on jo tammikuussa saanut kehuja Kuukauden parhaat minuutit -mainosraadilta, mutta silti – näin itse ensimmäisen kerran viikonloppuna ja jaan mainoksesta arvostusta. Ensimmäinen puhelu -mainoksen tekivät mainostoimisto King, tuotantoyhtiö Otto Production ja mediatoimisto Dagmar.



Sonera



Sen jälkeen siirrytään vielä sijalle kaksi jolle mä laskin McDonaldsin joulumainoksen muutaman vuoden takaa. Onko loistavampaa heittoa meidän joulukinkkua palvovien maassa?


McDonalds



Oon myös joutunut toteamaan suomalaisten mainoskampanjoiden kehittäneen aika laadukkaita tekijöitä yllensä. Se miten nykypäivänä 3D-mallinnukset ja kaikki tietokoneella luotu grafiikka alkaa valtaamaan yhä enemmän alaa niiltä ihmisnaamoilta mainoksissa on kiitettävää. Kuten tämäkin.


VR



Tälle listalle olis aivan yhtä hyvin voinut laittaa DNA:n “Elämä On” -kampanjan joka sitten pidemmällevietynä olikin surkeista surkein, mutta se ensimmäinen läpilyönti toimi erittäin hyvin. Samoin myös muistan itse lapsuudesta Keltaisen Pörssin “Jou-mään-Chigago” -mainoksen joka edelleen on törkeän hyvä kun sen erehtyi Youtubesta bongaamaan. Näitähän olisi, mutta josko nämä riittää tähän hätään.

Ollaan Emmin kanssa nyt aina sillon tällön pätkän verran kateltu suomen Big Brotheria, oikeestaan pääasiallisesti noi sunnuntailähetykset on kiteyttäny sen kaikkein “tärkeimmän” koko ohjelmasta. Mä meinasin eka etten avaa suutani tän suhteen ollenkaan kun se on kuitenkin ympäri-ämpäri yks niistä kolutuimmista aiheista mutta patoutunut realisti pukkaa esiin ja täytyy läimiä mielipiteet esille. Edellisvuonna kattelin about saman verran mutta täytyy sanoa että talon yleinen meininki ja asukasvalinnat oli paljon parempia, jotenkin sitä jakso kattookkin kun kaverit osas kehittää oikeasti tekemistä ja puuhattavaa ilman että tuotannon tarvii puuttua tapahtumakulkuun.

Tällä kaudella onko ne tuonu nyt mitä 1-3 kertaan lisää jengiä taloon? Kertoo hieman mahdollisesti siitä että ensiks jossain ylempänä on ajateltu että “valitaan nyt provosoivia tyyppejä mahdollisimman monta ja katotaan kuka selviää hengissä?” ja sittenkun tajutaankin että sielä täytyy olla niitä muitakin kuin näitä em. luonteita niin aletaankin läiskimään koko ajan lisää uusia naamoja kehiin. Mutta tää viimesin juonenkäänne oli kieltämättä jo aika iso peukalonnosto, vaihdattaa nyt Afrikan ja Suomen BB -taloja, rehellisesti sanottuna ite totesin tän idean mahtavaks, jo se että joku hakee kokemuksia BB:stä niin siihen päälle se että pääsee näkemään täysin toisenlaisen kulttuurin ja ihmiset on varmasti Johanille ja Munyalle yks parhaiten mieleenjäävistä muistoista.





Yleisesti kuitenkin koko meininki on ollu aika peruslöysää eikä tosta jaksa oikeen hakee mitään maustoa kun ei se vaan viihdytä missään todellisissa määrin. Kuitenkin onhan se ihan hauska kattoo kun näkee sen mikä rehellisesti on todellinen yleissivistys näillä ihmisillä – rehellisesti en oo hetkeen tajunnutkaan että ihmiset osaa olla tyhmiä. Esimerkiksi Anniinasta kirjoitettua: “Äidinkielestä vieraita termejä ovat olleet mm. demokratia, kommunismi, fetissi, problemaattinen, pessimismi, desilitra, sosialismi, kaviaari ja mäti.” OK? Mites nyt kun on yks Zimbabwelainen englantia puhuva tumma mies paikan päällä ja pitäis puhua ihan perustavanlaatuista keskustelua englanniksi niin em. Anniina ei pysy normaalissa keskustelussa mukana vaan kaipaa tulkkausta. Hoh.

Olin melkoisen varma vielä siinä vaiheessa kun Niko oli talossa että henkilö kuka tulee voittamaan koko ohjelman on kyseinen kaveri, mutta meni sitten mokaamaan leikkimällä drama queenia viinilasin heittämisen kanssa ja mokas mahdollisuutensa siinä. Kyseinen tyyppi aiheutti rehellisesti varmaan kovimpia hauskuudenaiheita koko ohjelman aikana – se miten joku kykenee provosoitumaan, valittamaan ja keittämään hellalla riisit yli niin helposti on suurimman myötähäpeän ja naurun aihe. Plus tämä (“se on niin väärin“):





Lähinnä siinä koko sonta on kiteytettynä, tulee sitä varmasti vielä kateltua ja seurailtua mutta on se rehellisesti kyllä yks paskan hailee että kuka ton potin tulee kuittaamaan.

Vika saikkupäivä menossa ja täytyy sanoo että pääsi taas hetkellisesti eroon kaikesta siitä mitä duunissa odottaa. Ei se vielä joulukiirettä ole mutta siinä vaiheessa kun koko henkilöstön harteille tulee tehtäväks tehdä työnkuvaohjeistukset ja oot yksi henkilöistä jotka vetää sitä niin äkkiseltään tuntuukin nopeesti harteilla. Mutta, no stress, ei siitä liikaa kannata kuumottaa, menee omalla painollaan kuitenkin. Ollu kyl tänään taas todellinen suomen syyspäivä, vettä ja keltasta lehteä vaan. Ollu kyl siinä määrin siistiä että saanu viettää aikaa Emmin kanssa ja pystynyt vaan lööbaa. Tän ansiosta saanu aikaseks että on tullu kateltua Prison Breakin neloskautta, ja kieltämättä on toi touhu edelleen yhtä koukuttavaa ja pitää messissä aivan tajuttoman hyvin. Episodi viisi kutsunee tämän postauksen jälkeen, welcome to the Scofield’s world…

Hieman patistettuna siirryin tiskien pariin tossa äsken ja totesin että nyt jos ei koskaan käyttää kaikki loput elintarvikkeet jääkaapista ja hyväkskäyttää myös pakkaseen aikoinaan duunista tuodut kebabliha-suikaleet. Sain myös maanantaina duunista sinä päivänä vanhaks menneitä pitaleipiä jotka sopi suunnitelmaan erittäin hyvin. Ihan iisillä reseptillä laitoin kebablihat pannulle ja siinä ohessa leikkailin sitten jääkaapista löytyneitä kurkunloppua ja ruukkusalaattia pieneksi. Pitaleivät paahtimeen muutamaks minuutiks että saatiin vähän pehmeyttä niihin ja sitten leipäveitsellä keskeltä kahtia. Pohjalle ihan nopeesti vaan Felixin ketsuppia ja joukkoon Citymarketin maustehyllystä ostettua viherpippurikastiketta. Päälle kebabit ja lopuks kurkut sekä salaatit ja luukku kiinni, that’s that. Helppoo, nopeeta ja kieltämättä yllättävän maukasta.

Pitakebab suomalaisittain

Pitakebab suomalaisittain:
4 kpl pitaleipiä
2 pss kebablihasuikaleita (Itsellä napattu pakasteista melkoisen suuresta myyntikappaleesta)
½ kurkku
Ruukkusalaatin jämät
Ketsuppia
Viherpippurikastiketta
+ sekalaiset mausteet

Taas kerran ruokaa laittaessa joutu patoamaan mielialan negatiivisuudet pään sisään. Mua rehellisesti vituttaa toi keittiö, tai keittokomero, sanotaanko suoraan lämmityskaappi oikeastaan. Surullisen pieni, mahdut lattialla ollaa puoli askelta ja toimitila käsillä on sellanen et saat händyt palamaan suht äkkiseltään, ei tossa meinaan mitään kolmen aterian menua lähdetä rakentelemaan. Surullista siinä on vaan se et mä diggaan kokata paljon, tulee lueskeltua ruokablogeja ja masennuttua kun ei ite pääse kokkailee tosissaan. Mieli meinaan tekis. Josko asia nyt kuitenkin sais muutoksen tosta alkuvuodesta kun on muutto edessä… Todetkaa itse.

Sad. Keittokomero.

Nyt viime päivinä on tullut suhteellisen kovia tsibaleita yleisesti esiin (eilen Fintelligens) ja tänään bongailin sitten Syvällä Pelissä.comin julkaiseman Tuomo & TK remixin Mari-Leenin 1987 -tsibaleesta. Tuomon ja TK:n matkaa tullut seurailtua oikeastaan siitä lähtien kun nokka joskus törmäsi netissä niihin, kaverit tekee mitä vahvimmalla karismalla biisejä ja hieman haistattaen kaikille, mitään fyysistä kun tuntuu ettei tule mutta silti biisejä tippuu aina silloin tällön. Levyä odottaessa. Käy kuuntelee tsibale: www.syvallapelissa.com / Tuomo & TK remixaa Mari-Leeniä

Toinen mielenkiinnon herättänyt kappale on Kanye West – Heartless josta laitoinkin muutama postaus sitten snippettiä esiin, kieltämättä en osaa oikeen suhtautua tähän sillä toi biitti on suht munaton ja verset aika syvältä mutta toi kertsi on mielettömän kova. En ymmärrä miten hookki voi kolahtaa noin kovin mut onhan tää ny herranjumala ihan tajuton. Tsekkaa:

Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.