Movember on alkuperältään alkanut Australiassa, erinäisten nuorten miesten toimesta. Nyt seitsemän vuotta eteenpäin siitä alkaa se olemaan maailmanlaajuisestikin noteerattu kampanja, jonka ensisijaisena ideana siis on kasvattaa viiksiä koko marraskuun ajan. Itse pääidea on kerätä varoja hyväntekeväisyyteen ja laajennetaan tietoisuutta miesten terveydestä ja erityisesti eturauhassyövästä.

Koska naisillakin on oma Roosa-nauha niin miehille olkoon Movember. Kyseinen kamppis järjestettiin viime vuonna Suomessakin ja kyseisen ajanjakson aikana saavutettiin 20000e Syöpäsäätiön Hopearahastolle, jonka välityksellä rahat käytettiin eturauhassyövän tutkimukseen. Tänä vuonna keräyskohde sama, mutta tarkoituksena tavoittaa paljon enemmän “MoVeljiä” ja “MoSiskoja“.

Koska miehille (joilla naamakarvoitus kasvaa) osallistuminen on helppoa: kasvata kuukauden ajan viiksiä. Suosittelenkin meitä kaikkia nyt harkitsemaan osallistumistamme, joko kasvattamalla viikset, tukemalla rahallisesti tai vähintäänkin olemalla hengessä mukana. Lisää faktaa löytyy Movemberin sivuilta.

Tää on kova sana. Löysin muutama kuukausi sitten työtoverini avustuksella Mentosit uudestaan. Karkit joita on todistanut suussaan vain silloin kun, joku on niitä Tukholman reissultansa tuliaisina kantanut. Näitä on ja tulee todistettua kaupan kassan käsien läpi:

Ja se mikä Mentoseista tekee hasardin, on tää. Mentos + Diet Cola:

Löysin kellon vuodelta 1945, jonka on valmistanut Girard-Perregaux. Kyseisen kellon mielenkiintoiseksi tekee se, että siinä on vanhanajan kolikkopeliautomaatti, toki ilman kolikoita. Se mikä tästä tekee oikeasti mielenkiintoisen on se, että kellossa on yli 500 eri osaa. Peliautomaatti mahdollistaa 125 eri lopputulosta, eli oikein saamisen mahdollisuus on 1/25 ja jokaisen kerran kun käynnistimen starttaa pieni soittokello kilahtaa. Onko siistimpää knoppitietoa olemassakaan?!

Kyseisen kellon myyntihinta on n. 625000 dollaria.

Meillä on pitkään ollut mielenkiintoisia hetkiä meidän vakipostinkantajan kanssa. En sikäli arvosta Itellaa taikka entistä Postiakaan yrityksenä, sillä tietynkaltaista monopoliasemaa hallussapitävät yritykset harvoin ovat mukavia, ainakaan tulostavoitteissaan. Viestintävirasto kehotti muutama kuukausi sitten Itellaa laskemaan “yleispalvelutuotteiden” hinnoitteluaan, mutta eihän se Itella sitä tietenkään suurena yrityksenä suostunut hyväksymään yksioikoisesti. Nyt kuitenkin 1.8 ilmestynyt Itellan lehdistötiedote kertoo sen, mitä Viestintävirasto kehottikin.

Silti ilman mitään ennakkoasenteita koin mielenkiintoisia hetkiä eräänä arkiaamuna. Herään myöhään valvotun yön jälkeen noin kymmenen aikaan siihen kuinka joku hakkaa ovea ja huutaa avaamaan. Meidän perheessä oven paukkuessa, tai yleensäkin rappukäytävästä tullessa ylimääräisiä ääniä on kaksi karvakasaa hyvin huomattavasti varoittamassa siitä mitä siellä tapahtuu. Luonnollisesti siis koirat vastaavat koputukseen niin, että viimeistään siinä vaiheessa allekirjoittanutkin joutuu heräämään. Edelleen huuto jatkui “tule avaamaan, mä tiedän että olet siellä!“, joten ei muuta kuin kylpytakkia päälle ja avaamaan. Hetki ennen kuin saan oven avattua on oven vastapuolella oleva ihminen sitä mieltä, että kaikki tehtiinkin turhan takia ja lähtee jatkamaan matkaansa mutisten jotain ei-sitteniä.

Avaan oven hyvin kärkkäästi ja joudun toteamaan, että “kyllä täällä ollaan, mutta nukuttiin, että jos et nyt pahastu etten ollut samantien oven kahvassa“. Yleensäkin tilanne oli todella absurdi sillä tämä kyseinen jakaja antaa hieman postiluukkua paksumman kirjekuoren käteeni ja huutelee heipat – minä hämmennyksissä kiitän ja tilanne oli siinä. Jäin vain miettimään, että haluanko postijakelun palvelut tällä tavoin, tai yleensäkin mistä hemmetistä kyseinen jakaja on muka tiennyt minun olevan kotona. Olen nähnyt kyseistä jakajaa pari-kolme kertaa viikossa, mutta kertaakaan ei ole tervehtimistä kummoisemmin noteerattu toisiamme. Kyseisessä tapahtumassa ei ollut mitään logiikkaa eikä rehellisesti kyllä varmasti käytäntöäkään, mutta toisaalta sain kuoren ilman sen hakemista postista. En kyllä siltikään jatkossa haluaisi samaa “palvelua“.

Mun täytyy kyllä kehaista Ketonen & Myllyrinne komediasarjaa, joka tällä hetkellä jo legendaksi muodostuneen Kummelin rinnalla viihdyttää nykypäivän televisiossa. Ei sillä etteikö mulle olisi Putous ja Ihmebantukin uponnut, eikä sillä etteikö Yksi Lensi Yli Marin Pesän myöskin tulisi toimimaan, mutta Ketonen & Myllyrinne vain tarjoaa niin inhimillisen miehisellä tavalla sitä huumoria. Yksinkertaisia vitsejä jotka toimii.

Pari aikaisempaa kautta on tullut kateltua vähän miten sattuu aktiivisuudella ja eka kausi on oikeestaan uusintojen myötä tullut nähtyä miltei kokonaan. Myöskin Youtube palvelee meitä kiitettävän suurella määrällä videomateriaalia kyseisestä sarjasta. Kolmas ja ratkaiseva kausi tullaan seuraamaan, vähintäänkin jo älyttömän hyvien mainoksien takia.

Tämä pätkä, on timanttista:

Filmiaura jakoi omat Jussi-palkintonsa, Filmikaura jakoi omansa:

Filmikaura / palkinnot

Mikko Leppilampi – Pihalla
Mikko Leppilammen esittämä siviilipalvelusmies Tero viettelee yksinhuoltajaäitejä, koska haluaa imeä maitoa heidän rinnoistaan. Kyllä, juuri niin. Tästä mielikuvasta on vaikea päästä eroon. Filmikaura onnittelee.

Kari Hietalahti – Rööperi
Hietalahti esittää hahmoa nimeltä Mustalais-Kari. Huomattuaan asian roolilistaa luettuaan Filmikaura päätti kiittää Hietalahden muuntautumiskykyä sekä elokuvantekijöiden sanomaa: Suomessa ei tarvita romaninäyttelijöitä – ainakaan jos he eivät kuulu ohjaaja Aleksi Mäkelän kavereihin.

Toimii!

Shit is hilarious, viime viikon parhaita. En muista hetkeen nauraneeni näin pahasti nykypäivän nettilinkeistä.

Taas kovalla duuniputkella ollut tukka tiukasti takana ja grindissa, että saa jotain massia käteenkin taas palkkapäivänä. Vaihdoin sitten viikolla myöskin oman käyttöjärjestelmän Windows XP:stä Ubuntu 8.10:neen ja nyt hakee muotoaan koko käyttöliittymä, kaikki tarpeellinen pitäis olla jo kohdallaan mutta ei tää rehellisesti vielä oikein jaksa tuntua siltä tutulta ja omalta tietokoneelta mihin on mukava tulla aina käymään. Enemmänkin meininki on vähän ku toisen miehen housuja koittaisi. Ongelmia ei sikäli erityisemmin ollut, mitä nyt äänikortti lopetti eilen toimintansa johtuen rajoittuneista ajureista jne. Nyt kuitenkin homma toimii perustavanlaatuisesti. Toinen mikä ei jaksa taipua suoraksi mutkalta on puhelimeni Nokia E71, joku softa ilmeisesti ajaa koko kännykän aivan totaalijumiin ja nyt kun on Ubuntu koneella niin koko kännyn ohjelmistoversion päivittäminen ei tapahdukaan heittämällä. Vähän päänhajoamisia luvassa mitä suuremmalla todennäköisyydellä. Täytyy nyt kokeilla Nokian omalla Ovi.com -palvelulla, että saako tästä tolkkua.

Sitten yks asia josta huomaa olevansa tarpeeksi väsynyt on se, että löytää itsensä katsomasta Japanilaista Youtube-channelia jossa on kuvattu minsan ympärillä pyöriviä pikkuklippejä ranskanbulldogista, what the fuck?

Tässä teillekin hieman Fukuchannelia, lol: Youtube – Fukuchannel

Ketonen & Myllyrinne

Mun meininki on vähän tällänen nyt. Viimeinen saikkupäivä ja olo on vähän “MUISTATKO SINÄ PASI VIELÄ MILTÄ JÄÄTELÖ MAISTUU?”. No, elämä jatkuu ja lähtölaskenta jouluun on onneks jo päällä, vain 9 päivää. Pikkuhiljaa kynttilätkin poltettu jalkoihin kiinni.

Mulle on nyt kuukauden sisällä soittanut parisen kertaa eräs venäläissyntyinen nainen joka on tarjonnut vuokra-asuntoaan Kruununhaasta. Meininki on ollut sellanen että “tämä mahtava, vuokraa, kaikki sisältyy siihen vuokraa vuokraa, kaikke tämä lisäksi talo on remonteerattu ja pinta tammi kaikki upea ooon upea vuokrata nyt!“. Oon miettiny et jos siihen muuttais niin mitä suurimmalla todennäkösyydellä Venäjän mafia alkais tekee yötestejä et ollaanko me siivoja asukkaita yms. Not good. Hommahan on nyt vähän silleen että ollaan aika kakspiippusia sen suhteen et lähetäänkö jatkamaan vuokra-asumista vai ottaako allekirjoittanut pallon jalkaan ja kokeilee et mihin asti rahkeet riittää. Toisaalta vuokra-asumisessa on tää sijainti yks plussa kun kaupunki on vieressä ja sitten se poispääsy tarvittaessa on helppoa kuin heinänteko. Sekä sekin että siviilipalveluksen aikana valtiohan kustantaa vuokrakustannukset pois alta, asuntolainaan se ei sitä tee.

Vuokra-asuminen
+
Sijainti
Pitempiaikaisessa vuokrasuhteessa irtisanoutuminen nopeaa
Valtio kustantaa palvelusvuoden vuokrakustannukset
-
Ei ole oma, remontit yms kaikki menee omistajan pussiin
Vuokrahintojen jatkuva nousu
Vuokralla asuessa ei jää 3000 euroa jemmaan vuodessa
Olet vastuussa omistajalle ja muille asukkaille

Ostaminen
+
Täysin oma, remontoi minkä sielu sietää
Pitkäaikainen sijoitus joka todennäköisesti pitkällä aikavälillä kannattaa
-
Laina, maksat vaikket jaksa
Helsingissä yleisellä tasolla kovat vastikkeet sekä suurimmassa osassa putkiremontit tulossa vasta
Sijainti, nykyisillä asuntojen hinnoilla joutuu karsimaan kaupunkisijainnista

Oishan niitä varmasti lisää mut pähkäilin nämä nyt alta pois. Harkinta jatkukoon.

Herätyskello soi aamulla 6:10 ja suomalaisittain motivoituneina torkutettiin sitä Emmin kanssa 6:35 asti jonka jälkeen totesin että pakko se on nousta avaamaan verhot ja valoja päälle. Suihkun kautta Ludde ulos ja sen jälkeen sitten jo kohti Hesaria. Nappasin juoksukasin ja istahdin persiilleni matkustamaan kohti suden suuta. Perillä avasin Helsingin työväenopiston ovet jonka jälkeen ensimmäinen “kurkkis” (suomalaisittain kurkkusalaatti) seisoi vakavasti paikallaan ilmeisestikin ohjaamassa kaikkia KAO – KOP sukunimen omaavia kohti oikeaa auditoriota. Sinne siis, täyttäen paikat ilman välejä ja odottelemaan loput 10 minuuttia niitä jotka eivät olleet päässeet vielä 7:52 perille asti. Siitähän se lähti, isänmaapropagandaa hetken matkaa, suomen isämmaan edustaja sekä Helsingin kaupungilta jonkin sortin sosiaaliviranomainen, ts. edustaja, toivotti mitä mielenkiintoisimmilla puheilla meidät kaikki “nuoret toivot” tervetulleeksi paikan päälle jonka jälkeen joku alempiarvoinen upseeri otti meidät haltuunsa Powerpoint-esityksellään. Puoli tuntia liibalaabaa, tunti toista liibalaabaa ja sen jälkeen päästiinkin nimenhuudon sekä henkilöllisyyden tarkastamisen jälkeen kohti lääkärintarkastusta. 30 min rivissä täyttäen ne sata kappaletta tuoleja yksi kerrallaan saatiin istua jonka jälkeen tuli vuoro lääkärintarkastuksen, siellä sitten lääkäri yksinkertaistetusti kysyi mikä vaivaa ja allekirjoittanuthan lateli, antoi palaa niin sanotusti. Paperit käteen ja sitten odottamaan 40 minuuttia kutsuntalautakunnan pakeille pääsyä. Anoin palvelukseenastumiseräksi Tammikuu/2012, joskin herrasmiehet pöydän toisella puolella antoivat Heinäkuu/2011 johtuen siitä ettei pelkästään työnantajan puolesta oleva ammattiin valmistuminen ole laskettavissa opiskeluksi. Hommahan etenee nyt niin että teen normaalisti töitä keväälle -11 jolloin sitten laitan vetämään siviilipalveluspaperit ja alan tsiigailee mestaa missä “palvella valtiota“. Niillä siis, ihan tyytyväinen täytyy olla. Ainut mikä jäi harmittamaan oli se etten käynyt kanttiinissa syömässä sitä “mielenkiintoisen” näköistä pöydän antia. Nyt himassa nauttien vapaapäivästä, tai illasta edes. Tarkoitus varmaankin lähteä Emmin kanssa kiertelemään vähän kaupungille kunhan pääsee vain koulusta ja sitten illalla asuntonäyttö. All good.

Ollaan Emmin kanssa nyt aina sillon tällön pätkän verran kateltu suomen Big Brotheria, oikeestaan pääasiallisesti noi sunnuntailähetykset on kiteyttäny sen kaikkein “tärkeimmän” koko ohjelmasta. Mä meinasin eka etten avaa suutani tän suhteen ollenkaan kun se on kuitenkin ympäri-ämpäri yks niistä kolutuimmista aiheista mutta patoutunut realisti pukkaa esiin ja täytyy läimiä mielipiteet esille. Edellisvuonna kattelin about saman verran mutta täytyy sanoa että talon yleinen meininki ja asukasvalinnat oli paljon parempia, jotenkin sitä jakso kattookkin kun kaverit osas kehittää oikeasti tekemistä ja puuhattavaa ilman että tuotannon tarvii puuttua tapahtumakulkuun.

Tällä kaudella onko ne tuonu nyt mitä 1-3 kertaan lisää jengiä taloon? Kertoo hieman mahdollisesti siitä että ensiks jossain ylempänä on ajateltu että “valitaan nyt provosoivia tyyppejä mahdollisimman monta ja katotaan kuka selviää hengissä?” ja sittenkun tajutaankin että sielä täytyy olla niitä muitakin kuin näitä em. luonteita niin aletaankin läiskimään koko ajan lisää uusia naamoja kehiin. Mutta tää viimesin juonenkäänne oli kieltämättä jo aika iso peukalonnosto, vaihdattaa nyt Afrikan ja Suomen BB -taloja, rehellisesti sanottuna ite totesin tän idean mahtavaks, jo se että joku hakee kokemuksia BB:stä niin siihen päälle se että pääsee näkemään täysin toisenlaisen kulttuurin ja ihmiset on varmasti Johanille ja Munyalle yks parhaiten mieleenjäävistä muistoista.





Yleisesti kuitenkin koko meininki on ollu aika peruslöysää eikä tosta jaksa oikeen hakee mitään maustoa kun ei se vaan viihdytä missään todellisissa määrin. Kuitenkin onhan se ihan hauska kattoo kun näkee sen mikä rehellisesti on todellinen yleissivistys näillä ihmisillä – rehellisesti en oo hetkeen tajunnutkaan että ihmiset osaa olla tyhmiä. Esimerkiksi Anniinasta kirjoitettua: “Äidinkielestä vieraita termejä ovat olleet mm. demokratia, kommunismi, fetissi, problemaattinen, pessimismi, desilitra, sosialismi, kaviaari ja mäti.” OK? Mites nyt kun on yks Zimbabwelainen englantia puhuva tumma mies paikan päällä ja pitäis puhua ihan perustavanlaatuista keskustelua englanniksi niin em. Anniina ei pysy normaalissa keskustelussa mukana vaan kaipaa tulkkausta. Hoh.

Olin melkoisen varma vielä siinä vaiheessa kun Niko oli talossa että henkilö kuka tulee voittamaan koko ohjelman on kyseinen kaveri, mutta meni sitten mokaamaan leikkimällä drama queenia viinilasin heittämisen kanssa ja mokas mahdollisuutensa siinä. Kyseinen tyyppi aiheutti rehellisesti varmaan kovimpia hauskuudenaiheita koko ohjelman aikana – se miten joku kykenee provosoitumaan, valittamaan ja keittämään hellalla riisit yli niin helposti on suurimman myötähäpeän ja naurun aihe. Plus tämä (“se on niin väärin“):





Lähinnä siinä koko sonta on kiteytettynä, tulee sitä varmasti vielä kateltua ja seurailtua mutta on se rehellisesti kyllä yks paskan hailee että kuka ton potin tulee kuittaamaan.

Huhhuh, se on maanantai. Mielettömän mahtava maanantai, siis aivan absoluuttisen upeaa, haha, ei hemmetti soikoon että voikin työpäivä mennä hitaasti ja mielenkiinnottomasti, oli kyllä motivaatio aivan hukassa ja kello tuntu seisovan vain paikallaan – niitä päiviä kun täytyy tunnustaa ettei työ tunnu missään määrin mieluisalta eikä varsinkaan tuottavalta, mutta kaippa sitä kuitenkin tuli taas pätkän verran paycheckkiin varmistettua omaa palkkaansa. Oltiin todellakin lauantaina Emmin kanssa Valtterin suurkirpputorilla myymässä ja vaikka siihen nähden, että Stokkan Hullut Päivät oli yhtäaikaisesti ja keli oli sellanen semiharmaa, muttei kuitenkaan liian sateinen kerätäkseen jengin kirpparille niin saatiin ihan hyvät tulokset. Mä keräsin ~80e ja Emmi nappaili jotakin ylitse sadan eugenin, ihan hyvin siihen nähden että pöytävuokra vain 12,5e per silmäpari. Vielä kuitenkin jäi aika hyvin kamaa ja mulla suurin osa kuteista oli sellasia etten viittiny ees ottaa niitä mukaan kun ei sielä ois ollu kukaan ollu valmis kustantaa niitä hintoja.

Mentiin sit vähän illemmalla safkaamaan. Raflana toimi Asema-aukiolla toimiva Memphis jossa oon ite käynyt pari kertaa aikaisemmin syömässä ja safka on ollu aina vakuuttavaa, joten tiesin jossain määrin missä liikkua menulta valittaessa. Otettiin kumpikin samantien ruoka koska oltiin aikamoisessa hevosen kokoisessa nälässä, Emmi söi Chicken Burgerin (Pariloitua broilerin rintafileetä, hampurilaissämpylä, friteerattuja olutmarinoituja sipulirenkaita, mozzarellaa, salaattia, tomaattia, maustemajoneesia, BBQ-kastiketta, maustekurkkua ja ranskanperunoita) ja mä ite otin aikaisemman kokemuksen perusteella Pork & Bacon (Porsaan sisäfileetä, pekonia, colakastiketta, friteerattuja olutmarinoituja sipulirenkaita, tuoretta ananasta ja Dipping Strips -perunoita). Kieltämättä safkat oli kyllä erittäin jees, söi mielellään ja varsinkin siinä nälässä. Oon aikasemminkin valitellut Memphisin tiloja jotka on siinä määrin kädestä että äänentoistollisesti musiikki soi snadisti liian lujalla sekä toiseks kaikki puheensorina kaikuu isossa tilassa epämieluisan äänekkäästi jolloin “rauhallinen seurustelu” jää mahdottomaks kun täytyy korottaa ääntä. Myös asiakaspalvelijana toiminut metroseksuaali epäonnistu tehtävässään aika hyvin, ei mitään suurempia valittamisia mutta petraamista sen kanssa mun mielestä ois että kokisin saaneeni hyvää palvelua, nimimerkillä haluan pihvini mediumina – kaverille kun ei tullut ilmeisesti mieleen esittää sitä kysymystä. No, niin tai näin, syötiin nälkäämme ja otettiin jälkiruoat vielä, Emmi otti älyttömän hyvänmakuisen Mascarpone Cookien (Suklaakeksejä, mustikoita, mascarponevaahtoa ja vadelmacoulista) ja mä otin jonkun drinkin jonka piti maistua mansikalle mutta maistelin sit enemmänkin esanssisia makuja, join toki mutta emmä toiste mene enää maksamaan 6,50e tollasesta. Pikaruokaa jos kaipaa niin mikä jottei, rauhallisessa ympäristössä nauttien ruoasta ei Memphis aja asiaa.

Memphis (Asema-aukio)
Asema-aukio 2
00100 Helsinki

+
Ruoka goooood!
Menu tapas/snacks/jenkki = yes.
S-etukortin alennukset
2 hlö, 2 ateriaa, jälkiruoat = 52e
-
Tilan äänentoisto
Menu tapas/snacks/jenkki = no?
Asiakaspalvelu
Esanssinen maku drinkissä
2 hlö, 2 ateriaa, jälkiruoat = 52e

Katukuvaan on nyt viimeisen viikon aikana kivunnut kaikki kunnallisvaalimainokset joissa “tartu taas tatuun“-Tatut ja kaikenmaailman MirjaPirjot himoitsee siitä nimeellisestä munanjatkeesta omiin curriculum vitaeihin, niin tai näin niin ei, en jaksa äänestää eikä rehellisyyden nimissä ole missään määrin kiinnostavaa edes. En jaksa uskoa todelliseen vaikuttamiseen kunnallisvaltuuston – tai mikä se oikea fyysinen nimike onkaan – penkiltä. Siksi siis ajankohtaisohjelmat ajakoon asiansa (niin vanha mutta onhan se nyt saatana aivan loistava pätkä!):