Pari aikaisempaa kautta on tullut kateltua vähän miten sattuu aktiivisuudella ja eka kausi on oikeestaan uusintojen myötä tullut nähtyä miltei kokonaan. Myöskin Youtube palvelee meitä kiitettävän suurella määrällä videomateriaalia kyseisestä sarjasta. Kolmas ja ratkaiseva kausi tullaan seuraamaan, vähintäänkin jo älyttömän hyvien mainoksien takia.

Tämä pätkä, on timanttista:

Otetaan nyt lähtökohtaisesti se ajatusmalli, että mun ei tarvitse puolustella sitä, että jaksan seurata kyseistä ohjelmaa mitenkään hienostuneesti kuinka pidän “seurata suljetussa ympäristössä olevien ihmisten käytösnormeja sekä hierarkian muodostumista”. Mulle tämä on viihdettä sopivasti omasta telkkaristani ja jos mä itse viihdyn sen edessä niin se ei ole keneltäkään pois. Big Brother 24/7 en osta ja Seiskaa en siltikään lue.

Jonka jälkeen itse asiaan. Lähtökohtaisesti nykyisen kauden suurimmaksi kulmakiveksi mun mielestäni on nitoutunut se, että taloon on laitettu paljon nuoremman oloisia ja ikäisiä ihmisiä kuin aikaisempina vuosina. Mulla tulee jotenkin pakottavasti mieleen se, että kuinka nämä ihmiset ovat jotenkin nuorempia kuin aikaisempina vuosina. Satu on tämän vuoden vanhin, 40v. Toisena tuleekin sitten Paul 26v, toki tällä hetkellä pakkaa on sekoitettu “sala-asukkailla“, joista sitten löytyykin jo viime vuonna hehkuttamani BB-Nino – nämä kyseiset asukkaat tuovat toki sen oman leimansa soppaan. Silti en voi olla ajattelematta sitä kuinka lapselliselta talossa olevien ihmisten käytös melko useastikin vaikuttaa, vähän kuin ylä-asteelta oltais nyt päästy lukioon ja oltaisiin sitten tosi aikuisia.

Kyseinen kausihan toki alkoi “räjähtävästi“, kun mukaan oli tuotannon toimesta valittu ihmisinä ehkä kaksi täysin ääripäätä, mutta kummastakin paistoi kuinka huomiohakuisesti valinta oli tehty. Maria valikoitiin mukaan täysin väärin perustein ja on vähintäänkin oikein, että kansan syvät rivit eivät arvostaneet kyseistä neitiä tämän pidemmälle, toki siinä ohessa taas BB-ryhmä nettosi melkoisen kiitettävän summan rahaa kuin suhteessa ettei tätä kyseistä “naista” olisi mukana ollut. Toinen ääripää oli taas Jani, josta jotenkin vaan ei kukaan voinut toki olla pitämättä, mutta tosiasiassa koin tuotannolta melko julmaksi päästää kyseinen kaveri Suomen televisioon melkoisen katsojamäärän eteen sitten näyttämään omaa itseään. Tässä, jos olet jotenkin onnistunut välttämään tämän näytteen kyseisestä kaverista:

Loppukautta toki odotellessa, en odota mitään maailmaa mullistavia lopputuloksia taaskaan, mutta jotain karuakin kieltään kertoo se, että tämän kuudennen tuotantokauden avausjaksolla katsojia oli 14000 enemmän kuin edellisvuonna eli kokonaisluvultaan kevyet 628 000 katsojaa. Jotkut ovat keksineet ja onnistuneet miten netota rahaa, vaikka tuotanto kuinka maksaisikin niin kyllä tosta tili plussan puolelle jää – erityisesti jatkuvien äänestyksien takia, suomalaisethan kuitenkin on sitä kansaa joka tykkää laittaa euroja sisään sen takia, että saadaan jotain näkyvää lopputulosta – toisin kuin sitten eduskuntavaaleissa.

Seuraava suurempi askel oli huhtikuussa julkaistu single Talonomistaja jossa verbalisoitiin monen suomalaisen tuohtumusta.

“Maassamme on aina ollut kaksi erityistä ylpeydenaihetta; Nokian pörssikurssi ja suomalaisen politiikan korruptoitumattomuus. Kummastakaan ei ole enää jälkeäkään. Ollila istuu Shellin hallituksessa, finanssikriisi jyrää ja kansallisvaltio on kriisissä.“

Kyseinen kappale toimi allekirjoittaneelle ohimennen radiosoitossa jo sen verran tehokkaasti, että mielenkiinto heräsi. Muutamat muutkin maistiaiset on jaossa jo ollut, mutta nyt alkaa se isomman hypen aika. 6.9 julkaistaan tuorein single nimeltään Syntyny Rellestää.

Itse Helsinki – Shangri-La levyn julkaisupäivä on 15.9 ja kerrottakoon, että luotan sen olevan kova! Levyn nimikkokappale nimittäin lupaa erittäin hyvää:

Kyseisen levyn voi ostaa tai tilata suosimastanne kivijalkakaupasta tai vaihtoehtoisesti internetistä näin etukäteen:
CDON.fi / Paleface – Helsinki – Shangri-La

Ja nyt kaikki pojat, tytöt, miehet sekä naiset jäävät odottamaan Cee Lo Greenin tuoreinta levyä The Ladykiller jonka julkaisupäivän pitäisi olla 7.12.2010.

PS/Sivuhuomautus: tämä kaveri on se tyyppi, joka esittää SpongeBob SquarePants (aka. Paavo Pesusienen) tunnusmusiikin.

edit. Lisäsin juuri julkaistun videon edellisen tilalle.

Tein kuitenkin muutama viikko impulssiostoksena kuulokkeiden päivityksen ja laitoin edellisten Kossien tilalle tulemaan uudet. Nimittäin ylitsehypetetyt Porta Prot!

Yllätyin kuitenkin kyseisten jo korvien päälle tulevien kuulokkeiden keveydestä ja äänenlaadusta. Mekanismi jolla ne saa isommaksi toimii ihan simppelisti työntelemällä palkkia “hihnassa”, samaten myöskin hieman homohtava nahkapussi joka mukana tuli kulkee nätisti repun pohjalla. Kyllä nyt kelpaa matkustella julkisilla taas!

Asa on nostanut päätään mun arvostettujen listalla hyvin paljon viime aikoina. Erityisen paljon sitä lisäbonusta on tuonut freesi kokonaisuus Jätkäjätkät jonka levyn Ykstoist Ykstoist löysin vasta muutama viikko sitten. Se mikä yhtyeestä tekee tuoreen on se, että orkesteriin kuuluu 10 jäsentä ja musiikki on suomalaista hip-hoppia ja reggaeta sopivalla sekoituksella. Kyseistä debyyttilevyä kulutetaan edelleen puhki.

Tästä päästään sopivalla aasinsillalla siihen kuinka suomireggae ja sen leppoisuus on vienyt mukanaan viime aikoina. Kymppilinjan Postikortti kappaleessa fiittaava Puppa J sai meikäläisen ihan pähkinöiksi ja siitä lähti syventävä tutkimusmatka siihen kaikkeen mitä niiltä levyiltä itsessään löytyy. Tässä, sanottakoon melkein uunituore video. Nopsajalka feat. Asa – Paineet Tippuu. Jos tästä ei tule hyvä mieli niin mistä silloin tulee?

Suhteellisen pelkistetty ja ilman ylimääräisiä kikkailuja tehty video. Brädi heiluu ihan liian paljon räpätessään, mutta silti idealtaan sen verran kunnioitettava ja omaperäinen, että annettakoon tämä anteeksi. Biisi toimii.

Suhtauduin leffaan miehiseen tapaan skeptisesti ja luokittelin sen hyvin pitkälle pääkopassani siihen teinileffa-kategoriaan. Tykkään kuitenkin nähdä suomalaisia elokuvia ja jo ihan siitä lähtökohdasta tämänkin näkeminen ilmaiseksi kelpasi paremmin kuin hyvin.

Elokuvan kuvaus menee Finnkinon mukaan näin:

Kertomus kiltin tytön muuttumisesta ja vaarallisesta kapinasta. 15-vuotias Emilia (Ada Kukkonen) on perheensä vastuunkantaja: pikkuäiti seitsenvuotiaalle siskolleen Elsalle (Anna-Leena Uotila), sijainen yksinhuoltajaisälleen Juhanille (Seppo Pääkkönen) tämän ollessa matkoilla ja kiltti tytärpuoli Juhanin uudelle vaimolle Tuulalle (Kristiina Halttu). Ysin keskiarvo, paikka koulun juoksujoukkueessa, mukava poikaystävä. ”Emilia pärjää aina”, kuten Juhani sanoo. Ja niin se on ollut, eikä Emilia ole pysähtynyt pohtimaan, tahtooko hän olla se, joka pärjää aina. Emiliasta tuntuu, että jokin puuttuu hänen elämästään, mutta hän ei tiedä, mitä se voisi olla.

Kesäloman viimeisenä viikonloppuna Emilia tapaa yöuinnilla Siirin, 16, (Sara Melleri), joka näyttää olevan kaikkea sitä, mitä Emilia tahtoisi olla: vapaa, rohkea, itsenäinen. Tyttöjen intohimoinen ystävyys korvaa pian kaiken Emilian elämässä. Hän uskaltaa ensimmäistä kertaa unohtaa velvollisuutensa ja olla nuori.

Räiskyvä elämänhalu kuitenkin karkaa käsistä. Pinnan alla Emilia alkaa epäröidä. Millaiseksi hän on muuttumassa? Samaan aikaan Siirin loisto alkaa himmetä. Siiri pystyy olemaan vahva vain nojatessaan johonkuhun toiseen, ja nyt se joku on Emilia. Jälleen, tällä kertaa Siiriä miellyttääkseen, Emilian on salattava todelliset tunteensa ja oltava se, joka pärjää aina.

Symbioottinen ystävyyssuhde on muuttunut kahleeksi. Lopussa selviää, onko Emilialla tarpeeksi rohkeutta irrottautua perheestä ja Siiristä tullakseen itse kokonaiseksi. Sisko tahtoisin jäädä on elokuva nuoruuden kauneudesta ja kipeydestä.

Ylläoleva kuvaus kertoo elokuvasta paljon. Leffan alkupuoli on yhtä hapuilua roolisuoritusten kanssa, ei nyt mitään Salkkarit-tasoa, mutta kuitenkin ylisuorittaminen ja hieman huvittavaksikin tulkittava tapa näytellä vie hieman uskottavuutta elokuvan päänäyttelijöiltä. Ei ammattinäyttelijöiksi uskallan kuitenkin sanoa molempien hoitavan hommansa vähintäänkin riittävän hyvin. Loppua kohti kuitenkin elokuvan näyttelijöiden välinen tunnelma alkaa välittymään myös katsojaan. Erityisesti Siiri (Sara Melleri) saa oman suorituksensa vähintäänkin kehujen arvoiseksi, sillä koko roolissa kiteytyy niin hyvin se huomiohakuisuus teini-ikäisessä tytössä, jolla on vähintäänkin lievä ADHD – omansalainen tulos vapaan kasvatuksen äärituotteesta.

Elokuva kiteyttää hyvin paljon niitä tunteita ja vaikutuksia mitä teini-iällä on 15-vuotiaan nuoren neidin elämässä ja miten se kykenee vaikuttamaan ympäristöön, erityisesti läheisiin ihmisiin kuten perheeseen. Ohjaajana Marja Pyykkö on onnistunut hyvin kuvaamaan nykynuorten tätä päivää. Myöskin isoja plussia siitä ettei iänikuisesti käytettyjä seksuaalirikoksia ole tarvinnut elokuvassa käsitellä.

Katsoin, olisin voinut maksaakin, mutta en silti saanut elokuvasta niin paljon irti, että kehottaisin tuttujani menemään katsomaan tätä. Elokuva varmasti antaa nuorille identiteettiään etsiville jotain osviittaa tulevasta ja siinä ohessa moni vanhempi saa elokuvasta omansalaista voimaan siihen, että ei varmasti ole ainokainen ongelmissa oman lapsensa teini-iän kanssa.

Annan kolme siirappipulloa viidestä.

Uncharted 2 – Among Thieves pohjautuu aarteenmetsästäjä Nathan “Nate” Drake:n saamaan pahansuovalta miljardööriltä saamaan toimeksiantoon. Toimeksianto menee reisille ja kilpailu alkaa siitä, että kumpi saa aarteen ensiksi löydettyä. Pelin tarinankerronta on suhteellisen vahvaa ja väliepisodeista tuleekin mieleen hyvin leffamainen tunnelma. Tarina myöskin mukailee hyvin 80-luvun aarteenmetsästyselokuvia ja fiilis Indiana Jonesina olemisestakaan ole kovin kaukana.

Itse olen tällä hetkellä aika hyvissä koukuissa. Jotenkin ensimmäisen kerran koen sen fiiliksen, että Pleikkarin pelimoottorissakin ammunta voidaan toteuttaa jotenkin inhimillisesti. Kuitenkin henkeen ja vereen vannon sen nimeen, että fps:ssä PC on ainut ja oikea, ainakin itselleni. Tattiosuminen on vaan yksinkertaisesti pirun vaikeaa, mutta nyt kun sitä on jonkun aikaa mättänyt niin pikkuhiljaa se päänkorkeus alkaa automatisoitumaan helpommin. Lievää autoaimia ampumisessa kuitenkin peli tukee, koska tatti hakeutuu miltei itsestään vihollisiin.

Kyseisen pelin saa Platinum-versiona inhimilliseen hintaan, maksoin omastani briteistä tilattuna 19,40e.

PS. Koska aina ei ole ylimääräistä rahaa niin hyvä vaihtoehto sen säästämiselle on MP3-levyn lataaminen, jos levyn fyysinen kokonaisuus ei ole niin tärkeä. Levyn kanssa hinta 16,95e, ilman levyä MP3:na 9,90.

Tilaa Kymppilinja – Valmistaudu olemaan väärässä levy CDON:ista