Katsottua: I Love You Philip Morris
Eilisen päivän viimeisteli iltanäytökseen varatut liput leffaan nimeltä I Love You Philip Morris.
Oletusarvoisesti nimi Jim Carrey riittää hyvin usein kertomaan, että se on hauskaa – vaikka väliin onkin mahtunut draamaelokuvia. Kyseinen elokuvahan koki hyvin paljon levitysongelmia Amerikassa johtuen elokuvan sisällöstä johon liittyy hyvin hyvin hyvin vahva homoseksuaalisuus. Suomi oli yksi niistä euroopan maista jotka sai elokuvan kuitenkin teatterilevitykseen. Asennoiduin Yes Manin kaltaiseen nauruhermoja repivään elokuvanautintoon, mutta toisin kävi. Tai no, naurahdin ja hymähdin elokuvan aikana uaseammankin kerran, mutta en kokenut tätä elokuvaa pelkästään komediana vaan lähinnä draamakomediana. Se ei kuitenkaan haittaa allekirjoittanutta – vaikkakin meidän parisuhteen kauniimpi osapuoli koki elokuvan huonoksi ja tylsäksi, mutta mä tunnustan viihtyneeni. Jim Carrey osasi oikeasti näytellä roolinsa pussiin komedia- että draamanäyttelijänä sekä Ewan McGregorin suoritus kuvasti erittäin hyvin tietynkaltaista ihmistyyppiä, homoseksuaalina. Leffassa oli useamman kerran loistavia “puskista“-käänteitä joita ei oikeasti osannut aavistaa ja itseasiassa koko elokuvan ajan oli sellanen fiilis etten osaa arvata mitä seuraavaksi tapahtuu. Koin tämän elokuvan oikeasti hyväksi sekä viihdyttäväksi, vaikkakaan se ei tuo mitään muutosta siihen mitä seksuaalitasa-arvot on taikka käsittele näitä aihealueita yhtään samaan malliin kuin Brokeback Mountain tai Milk. Tarjoan kuitenkin 4 siirappipulloa viidestä.










