Kyseinen dokumenttielokuva herätti kiivaasti ja vähemmänkin kiivaasti tunteita ikärajansa puolesta. Itselleni yhdentekevää sikäli, mutta valistuselokuvan arvo kärsii liian korkeasta ikärajasta. Käytiin Tukholman reissun jäljiltä katsastamassa Finnkinon Superpäivillä kyseinen pätkä. Dokkari kertoo siis Rovaniemeläisestä Janista, jolla on huumeongelma, kaveri piikittää aktiivisesti Subutexia ja jos ei sitä niin sitten rauhoittavia taikka viimeisenä vaihtoehtona alkoholia. Koko leffan ajan mennään hyvin kylmää kyytiä eteenpäin huumemaailmassa. Rovaniemi on toki suhteessa pienempi kaupunki keskellä ei mitään kuin Helsinki ja ajatuksia heräsi esimerkiksi sen asian tiimoilta, että miten velanperintä olisi etelän päässä tapahtunut, olisiko oman sormiparin tarjoaminen riittänyt siinä vaiheessa kun “väärinkäsityksiä” syntyy? Ajatusta huumeiden käytöstä myöskin jotenkin tasoitti se, että Ranskassa heroiini-riippuvaiset käyttää Subutexia riippuvuuden hoitoon, jotta pysyvät jossain määrin ihmisten kirjoissa, Jani vetää Subutexia muuten vaan.

Dokumenttielokuvana Reindeerspotting koskettava, keskustelua herättävä sekä suomalaisesta huumausainekulttuurista ensimmäinen suuremman luokan leffa. Janilla on omia unelmia ja leffasta välittyvästä tunteesta havaitsee huomaavansa kuinka inhimillinen, sydämellinen ja omalla tavallaan “pohjoisen poika” Jani onkaan. On sikäli surullista ajatella, että tuossa tilassa voisi olla kuka tahansa läheisistä tuttuihin.

Jo pelkästään silmiä avaavasta leffakerrasta ehdottomasti viisi siirappipulloa. Uskallan varauksetta suositella jos aihealueessa on sinulle mitään kiinnostusta herättävää.

Helsingissä ollaan “juhlittu” SYÖ-viikkoja 19.3. lähtien, ja juhlaviikot jatkuu vielä 1.4 asti. Ideanahan on siis, että erinäiset ruokaravintolat tarjoavat menultaan jonkun aterian joka maksaa 10 euroa. Ja koska me ollaan useamman kerran käyty Ateneuminkujalla sijaitsevassa Morrison’s Grill & Green nimisessä raflassa niin päätettiin toki hyödyntää tämä tarjous sen myötä. Ton mestan hampurilaiset on vaan törkeen jees, tarpeeksi isoja ja todellakin hintansa väärti – vieläkin kielen päällä pyörii kanahampurilaisen loistava currykastike. Plus ei siinä vielä kaikki, täytyy nostaa isomman ravintolamäärän omaavalla Rafla.fi kokonaisuudelle peukaloa siitä, että varauksia voi tehdä internetin välityksellä. Ei tarvii enää soitella ja odottaa, että joku tarjoilijoista kerkeisi nappaamaan puhelimen kun tuntuu, että aina pöytävarausta tehdessä sai odotella luurin päässä pitempäänkin. Suositellaan!

Syö Helsinki! 19.3.–1.4.2010
Morrison’s Grill & Green

Oh. Siisteintä Helsinki-kuvaa hetkeen.

Kauheessa juoksussa ollut tässä, puuhastelua ja valmistautumista. Emmin pikkusysteri oli meillä pari yötä kylässä ja se omalla intensiivisellä tavallaan vei kauhean nopeasti ja helposti aikaa. Plus etten oo erityisemmin jaksanu lösähtää koneen äärelle sen kummemmin, mailit ja pankkitilin saldot käyny vaan tsekkailee. Mutta asian nimihän on nyt se, että allekirjoittanut siirtyy huomisen jälkeen 18 päiväksi lomailemaan! Ens viikko tullaan viettämään vielä Stadin puolella torstaihin asti, sitten ois dooms day:ta taas kerran kun lähdetään kokeilemaan et mennäänkö inssistä läpi tokalla kertaa – jos mennään niin luvassa on matkailua ympäri Suomea. Nyt on kuitenkin vahva luotto, että edellisen kerran virheistä opittuina tän kertasesta mennään ongelmitta läpi, tai ainahan parantamista on, mutta ainakin ilman hylkyä. Siitä suunnitelmat olis lähteä matkustamaan kohti pohjoista ja nauttimaan lomasta. Olen myöskin lupautunut itselleni ja tyttöystävälleni, että siinä vaiheessa Eetu siirtää itsensä internetittömään tilaan johon ei kuulu Facebook, Twitter, Youtube, blogi taikka edes sähköposti, joka kylläkin kuulostaa vielä paremmalta kun irtautuu kaikesta arkisesta. Sieltä takaisinpäin tullessa, tuossa parin viikon päästä loppuviikolla olisi myöskin tarkoitus poiketa hakemaan meidän koiravauva kotiin, omnomnom kun fiilikset on kuin kuumilla kivillä kävelis.

Lähiajan kalenteri kans tuppaa olemaan suhteellisen täydennäköinen. Huomenissa mun vanha koulukaveri tulee meille hengaileen ja täytyy katsella että mitä tehdään ja mihin päädytään. Lauantaina ohjelmaan on lyöty Sacha Baron Cohenin tuorein tuotos Brüno ja sunnuntaina heti aamusta päivystämään Valtterin kirpputorille – vähän koirarahaa siis. Elämä maittaa.

Ja koska hype ei ole koskaan pahasta niin jatkettakoon kesämusiikilla. Redraman tuorein levy toimii edelleen kuin junan vessa. Rediltä tuli myöskin levyn aloitusbiisistä Rise uusi video joka kieltämättä antaa videossa hyvää katukuvaa.

Koitan vielä kirjotella postauksen tai pari ennen internetblokkia.

Lähdin viikonlopuksi karkuun Helsingin melua ja melskettä. Suuntana siis Siuntio ja mun porukoiden luona, ihan rehellisesti maalle siis. Yksi niistä paikoista jotka oikeesti aina saa mielenrauhan luotua ja stressitasoa laskettua, pääsee saunomaan, ottaa iisisti ja nauttimaan luonnosta. Muutama vuosi taaksepäin kun täällä vielä asu niin sitä ei vaan osannut nauttia näistä asioista yhtä paljon kuin nyt hieman kasvaneena. Toinen maximaalisen nautinnon tuottaja on se, että Ludde pääsee nauttimaan tästä myöskin, on mahtavaa nähdä koira onnellisena juoksemassa vapaana kun kaupungissa se on ihan liian paljon kiinni hihnassa – ei se koirapuistokeissi oo sama asia kuitenkaan koskaan kuin vapaana luonnossa.

Koko viime viikko meni aika tiukalla tahdilla taas, ei rehellisesti edes oikeen huomannut kuinka viikko vierähti. Käytiin maanantaina ostamassa LG:n mikro, maksettiin 10 euroa joka oli käypä hinta siitä – hyvä mieli aina tän tyyppisestä säästöstä. Keskiviikkona kaveri tuli hakemaan mut duunista ja käytiin hakemassa meille uusi tv-taso, Ikean Tobo (ala 80e – kiitos Huuto.net).

Sen jälkeen luvassa oli hieman sähkötöitä kun vedettiin yks lisäpistorasia meidän keittiö/olohuoneeseen jossa tietenkin loogisesti oli vedetty vain yksi ainokainen lattiarasia, toisessa huoneessa niitä kun sitten on sopivat kolme kappaletta yhdelle seinälle. Sitten mikrolle johdonreikää kaappiin ja laitettiin vaatekaappiin vihdoin ovet. Loppujenlopuksi nyt alkaa keittiö/olkkari olemaan mallillaan, toisessa huoneessa vallitsee luova kaaos kun ruokapöytä on keskellä lattiaa ja loput vaatesäkit odottaa pääsyään kaappiin. Jos ensi viikon tavoitteeksi ottaisi sen, että sielläkin mahtuisi kävelemään jo avoimesti. Motivaatiot on rehellisesti hieman laskenut tuosta laitosta, alkaa enemmänkin väsyttämään ajatus, mutta pikkuhiljaahan se siitä muotoutuu, kämppä todennäköisesti on “lopullisesti” valmis asuttavaksi tulevan kuukauden sisään. Mulla on nyt harmi vaan ne kaaoskuvat vanhasta kämpästä muuttopäivältä kotikoneella, joten en voi niitä tähänkään postaukseen läiskästä mukaan.

Nyt lauantain viettoon ulkoilmaan! Pitäkää hauskaa.

Vappu oli ja meni, täytyy kyllä rehellisesti sanoa että oli ehkä raskain mutta siinä ohessa antoisin juhla. Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin niin rakkaasta tyttöystävästäni tuli viime viikolla onnellisen pienen pojan isosisko. Joten päästiin näkemään keskiviikkona, että miten pieni vastasyntynyt lapsi voikaan olla. Meillä oli kuitenkin pakkaamista vielä illalla joten ei voitu jäädä sen pidemmälti, eikä äitikään päässyt kotiin kuin vasta seuraavana päivänä. Meidän muuttopäivä alkoi kymmenen aikoihin josta sitten lähdin itse kömpimään Citymarkettia kohti, hakemaan välipaloja sekä iltaa varten hieman voimajuomaa muuttoavullemme. Päästiin itse asiaan sitten puoli kolmen pintaan kun lähdimme viemään vanhaa työpöytää frendille ja siinä ohessa hakemaan sohvaa Helsingin itäpuolelta. Siellä luvassa oli onneksi vain sohvan kanto kahdessa osassa kuusi kerrosta alaspäin, no big deal… Tämän jälkeen pöytä ja siitä sitten Ikeaan kuluttamaan aikaa, odottaessa siis uuden asunnon avaimia. Oltiin Ikeassa parisen tuntia ja mukaan tarttui uusi työtuoli, työpöytä sekä Pariisi -taulu.

Tän ostosreissun jälkeen siirryttiinkin sitten takaisin vanhalle kämpälle jossa luvassa olikin sitten myymäni Ikean Hopen kaapinkantoa ensiks seitsemät rappuset alas ja sitten kohti Fredaa, jossa pitikin sikailla kaappi ensiksi portin lävitse (2cm raolla) ja sen jälkeen vielä ekaan kerrokseen itse sisälle asti. En mee sanomaan, että kaapin kokonaisena kanto oli mitenkään paras ratkaisu, mutta loppujenlopuksi se on aina ongelma jos Ikean jo kasattua tuotetta lähtee purkamaan. Itseasiassa viereisestä rapusta käveli unkarilainen kaveri joka ei puhua pukahtanu sanaakaan suomea taikka englantia ja se hoiti homman kotiin siihen malliin pikkurillillä, että itse joutu kyllä nostamaan hattua sille suoritukselle. Tästä sitten takasin vanhalle kämpälle kasaamaan autoa valmiiks ja sen jälkeen kohti Vallilaa ja uutta kämppää. Avaimet kädessä kahdeksan aikoihin ja luvassa oli autonpurkua, lastaamista ja purkua. Loppujenlopuksi sänkyyn painuessa kello olikin sitten miellyttävät 2:30 yöllä, kiitos vappubileistä siis!

Lähdettiin seuraavana päivänä ihastelemaan lihaskipuisena Skattalle uutta perheenjäsentä, joka ihan rehellisesti on ehkä sympaattisin ja hellyttävin olento jota on sitten Ludden pentuaikojen tullut nähtyä. Lapsissa on jotain taikaa. Meillä toi onneks syö hyvinkin kaikkea vauvakuumetta ja vastaavia kun pääsee näkemään vierestä mitäs se touhu nyt onkaan kun eletään pienen lapsen kanssa.

Pidin kuitenkin vappuna sen viisi vapaata johon kerkes mahtumaan kaikenlaista miellyttävää, ettei oikeen päästy maistelemaan uutta asuinaluetta ja kotia, mutta nyt kun on pari-kolme arkipäivää eletty uutta ympäristöelämää niin täytyy kyl sanoa, että tää vaikuttaa oikein lupaavalta. Nyt vaan on karmeesti kamojen laittamista sekä lauantaina luvassa kaapeleiden vetämistä toiseen huoneeseen, vaatekaapin kasausta ja parit lamput kattoon. Touhua on, mutta onneks aina voi ottaa lungistikkin.

Kaikki postailee nyt ajankohtaisesti joululahjoistaan ja siitä kuinka ei tunnu vielä yhtään joululta. Lisätäänpä oma nimi listaan myös, sillä ulkona oleva sade ei mitenkään kutittele joulun tuntua mieleeni, mutta jaksan kyllä uskoa siihen että kun sitten jouluviikolla siirrytään Emmin kanssa Skattalle joulun viettoon niin se alkaa siltä tuntumaankin. Nyt laitoin joululauluja soimaan ja vedän kohta taas jokailtaisen meininkin, kynttilät palamaan ja valojoulukuusi ainoana valona päälle.

Kävin tänään hakemassa lisää saikkua selän takia ja siinä ohessa hain Postista oman joululahjani, oli meinaan työn ja tuskan takana keksiä mitään mikä ois just sellainen joululahja jota mä haluaisin. Mitään tiettyä kun ei ollut niin mitään erityisiä pyyntöjä oli vaikea esittää. Nyt kuitenkin tiedän että vielä täytyy ennen joulua esittää toiveita noista Veikkauksen joulupaketeista, tottakai se isoin 24 euron on se juttu.  Jokatapauksessa nyt sain sen nimenomaisen lahjani joka tälle joululle oli iPod Classic 160 GB:

Hyötykäyttöön siis. Kun saan vain ajokortin suoritettua ja porukat hoitaa -86 vuoden mannemersun mulle Helsingin päähän niin täytyy ostaa FM-lähetin jonka avulla soitinta voi hyödyntää autossa ja kunhan taas saa rahaa keräiltyä tarpeeksi on kotiteatterin aika jossa soitin tulee esittämään CD-soittimen sijaisuutta.  Äkkiseltään soittimeen menee ~40000 biisiä, which is nice.

Laitetaan kaupan päällisiksi siis musiikkia, hieman jouluista sellaista. Viikate – Sylvian Joululaulu:



Morjensta pöheikköön, oon Siuntiossa porukoitten luona evakossa Helsinkiä taas. Emmi lähti perjantaina käymään mutsinsa luona Hämeenlinnassa ja allekirjoittanut jäi sitten Ludden kanssa kahden kesken viettämään poikien iltaa. Plääni oli kuitenkin se että tänään lähdettiin sitten tännepäin saunomaan ja viettämään arki-irtaantumista hetkeks taas. Fiilis good. Makaan sängyssä läppäri sylissä ja vedän viikonlopun viimesiä hengenvetoja taas, huomenna kun on sunnuntai ja ne on aina niin sunnuntaita. Toki huomenna tarkotus ois suorittaa Emmin kanssa illemmalla hieman elämysmatkailua kohti Helsingin Kontulaa ja käydä siellä katselemassa vähän ranskanbulldogin pentuja kun saattaa olla jopa niin että meidän karvakorva saa toisen kaverin, todennäköisesti se on fine lady joka tulee pitää tolle jöötä ihan tosissaan.

Perjantaina kuitenkin ilmeni että saadaan perhetutuilta mökki vuokralle hiihtolomaviikoks Espanjasta Alicanten läheisyydestä, joka on siis mieletöntä. En oo moneen vuoteen käyny matkustelemassa ja nyt on järjettömän hyvä tietää että pääsee käymään vähän etelän auringossa ja kattomassa hieman eri kulttuureja. Kyseinen mesta on kuitenkin tuttu lapsuudesta kun siellä tuli ravailtua porukoitten matkassa kerta jos toinenkin. Aluksi vakavassa harkinnassa oli ottaa Finnairin tarjouksista matkat Souliin, mutta en sitten rehellisesti omannut tarpeeksi varmuutta sinä sunnuntai-iltana jona tarjous loppui ostaa niitä matkoja. Sen jälkeen vaihtoehto kaksi oli Milano, mutta ajatus mahdollisuudesta päästä tuttuun mestaan ja saada, sanotaanko miellyttävän halpa majoitusdiili niin Espanja voitti – loppu olikin varmistamista vaille. Nyt vielä liput tilaukseen ja sit alkaa venaaminen.

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, kuukauden päästä on todennäkösesti suhteellisen moni ihmisistä lirissä joululahjojensa kanssa. Me kuitenkin Emmin kanssa ollaan alotettu aikasin ja yleistilanne näyttää eri hyvältä, Emminkin privaattilahja (josta hän esitti itse toiveen) on laitettu vireille joten mun huolenaiheet alkaa olemaan ohi, tärkeimmälle kun lahja on sen jälkeen jo. Täytyy kuitenkin ny vielä varmistella että millä sitä itseään hellii, oisko se sitten vaikkapa tuo edellämainittu french buli aka ranskanbulldoggi… Selvitellessä.

Dodiin. Nyt alkaa olee taas tutuntuntuinen käyttöliittymä, juuri sellainen mikä kotoisalta tuntuu. Toi koko Blogger -ratkaisu oli täysin väliaikainen, piti vaan saada purkaa ajatuksia muttei ollu aikaa laittaa leiskaa eikä muutenkaan hommaa kuntoon. Nyt on toisin, nykku on ollu saikulla nii on kerenny vähä päräyttää koodeja esiin ja väännellä. Suoraa lainaustahan tää koko leiska on mut oon kyl tyytyväinen, nyt alkaa olee vähän uniikimpi tää ilme ja enemmän sellanen mitä ite haluun. Sekä saan vähän tilastofaktaa itelleni tän myötä siitä miten paljon jengiä täällä käy oikeesti.

Käytiin eilen illalla parin tunnin lenkki koirapuiston kautta kiertäen Taka-Töölön kulmia ja täytyy sanoo kyl et on yleisesti koko asuinalue on aivan mahtava, jos vaan valita sais niin uus kämppä ois ihan samoilla alueilla. Töölössä on vaan jotenkin niin siisti meininki vaikka sinne kuuluukin sit kans samaan sarjaan nää svenska-talande-mummot ja snobbailijat mut what can i say, fiilailen silti. Oon nyt viime päivinä alottanu henkilökohtaisen “kierrä-Helsinkiä” -tourin johon on sisältyny Katajanokkaa, Kruununhakaa ja ny eilen oli toi Töölö, vaikka täällä nyt on tullu kierreltyäkin kun asuu ite. Mutta lähtökohtaisesti muualta muuttaneena diggaan käydä Stadia läpiä ja alkaa tunnistaa maisemia ja siihen päälle myös nauttia niistä. Jos vielä kameran jaksais pitää kädessä kun olis liikkeellä niin sais kyl siistejä kuvia mut nyt joudutte tyytymään vaan tähän kännyllä napattuun Skatan maisemaan:

Jos sais joskus aikaiseksi niin vois motivoitua taas kantaa kameraa enemmän ja napsimaan myös kuvia tännepäin ja itelle tottakai.

Onko loistavampaa? Thomas The Tank vs. 50 Cent