Marley & Me
Mä olen aikoinani kirjastosta lainannut Josh Groganin Marley & Minä nimisen kirjan jota luin ja nauroin vedet silmissä. Kirja oli juuri sitä mitä oli hauska lukea ja samalla pelätä tulevana koiranomistajana. Muutama hetki sitten löysin tiedon, että kyseisestä kirjasta tulee elokuva, ja jälkikäteen vielä kävi ilmi että leffaan oli pääosiin valittu ehkä surullisimman huonot perusvarmat valinnat Owen Wilson ja Jennifer Aniston. Kuitenkin skeptisyydestä huolimatta pysyin neutraalilla kannalla ja pidin mielen yllä siihen asti, että täytyy tsekata ennenkuin dumaa.
Katottiin sitten eilen Emmin kanssa kyseinen elokuvatuotos. Verrattuna kirjaan oli kohtauksia skippailtu aika raisulla kädellä, samaten myöskin koko elokuvan ajan tuntui sen keskittyvän enemmän itse parisuhteeseen kuin koiraan, kirjan tarina meinaan eteni täysin koiran ehdoilla ja parisuhde oli toissijainen. Mutta kieltäminen ei käy asioista, että elokuvassa oli komediaa, hyviä kohtauksia sekä se oli äärettömän peruspositiivinen miltei loppuun asti. Lopussa Wilson pääsi vauhtiinsa ja esitti itse näkemäni parhaan roolisuorituksen draamassa, vähän samaan malliin kuin kukaan ei olisi odottanut Adam Sandlerin onnistuvan Click!:issä. Aniston nyt ei vain pääse Frendit -suorituksistaan suuntaan eikä toiseen, joten niin täysin ei-mitään-lisättävää-rooli.
Tää leffa kuitenkin toimii oman aikansa, ei ole maailman parhaimmasta päästä, mutta katselee mielellään. Se, että onko se leffalipun ostamisen arvoinen on toinen juttu.









