Uncharted 2 – Among Thieves pohjautuu aarteenmetsästäjä Nathan “Nate” Drake:n saamaan pahansuovalta miljardööriltä saamaan toimeksiantoon. Toimeksianto menee reisille ja kilpailu alkaa siitä, että kumpi saa aarteen ensiksi löydettyä. Pelin tarinankerronta on suhteellisen vahvaa ja väliepisodeista tuleekin mieleen hyvin leffamainen tunnelma. Tarina myöskin mukailee hyvin 80-luvun aarteenmetsästyselokuvia ja fiilis Indiana Jonesina olemisestakaan ole kovin kaukana.

Itse olen tällä hetkellä aika hyvissä koukuissa. Jotenkin ensimmäisen kerran koen sen fiiliksen, että Pleikkarin pelimoottorissakin ammunta voidaan toteuttaa jotenkin inhimillisesti. Kuitenkin henkeen ja vereen vannon sen nimeen, että fps:ssä PC on ainut ja oikea, ainakin itselleni. Tattiosuminen on vaan yksinkertaisesti pirun vaikeaa, mutta nyt kun sitä on jonkun aikaa mättänyt niin pikkuhiljaa se päänkorkeus alkaa automatisoitumaan helpommin. Lievää autoaimia ampumisessa kuitenkin peli tukee, koska tatti hakeutuu miltei itsestään vihollisiin.

Kyseisen pelin saa Platinum-versiona inhimilliseen hintaan, maksoin omastani briteistä tilattuna 19,40e.

Propagandalla maustettu EA:n mainosteksti kuvaa peliä näin:

Sarjan kolmas osa korostaa skeittauksen yhteisöllisyyttä. Pelaajan tehtävänä on kerätä kasaan kaupungin paras skedejengi ja muuttaa miljöö mieleisekseen. Luvassa on uniikkeja tiimihaasteita, tiukkoja verkkopelitaistoja kilpailevia skeittijengejä vastaan sekä tietysti täysin uuden joka skeittarin paratiisin Port Carvertonin katujen valtaamista.

Täytyy tunnustaa, että kyseinen peli tuli TheHutista intuitiolla tilailtua ja Skate 1:sen perusteella en sen häävimpiä ajatuksia uskaltanut uhrata tälle, mutta nyt kun levyt on lyönyt koneeseen ja antanut ohjaimen laulaa niin fiilis on kuin Tony Hawkilla konsanaan. Sitä muuten nostalgisesti muistelee aikoinaan PS1:llä pelattuja tunteja Tony Hawkin parissa niin kyllä Skate 3 lähentelee samoja tunnelmia. Realismiä on jo pelottavan paljon, kun oikeasti täytyy normal-tasolla skarpata ollien kanssa että pääsee grindaamaan putken päälle.

Ihan rehellisesti jaksaa nuori mies lämmetä tälle vaikka ainokainen oikea skeittisessio itsellä aikoinaan päättyi oikean käden kipsaamiseen ja dekki jäi sille tielleen.

Itse juonen osalta lainaan vielä tämän:

Armottoman kreikkalaisen mytologian maailmaan sijoittuva God of War III on yksinpeli, jossa pelaajat pääsevät pelaamaan entistä spartalaista soturia Kratosia, kun tämä kiipeää Olympusvuoren (Mount Olympusin) uhkaavilla rinteillä ja laskeutuu helvetin syövereihin kostamaan hänet pettäneille. Kratosilla on trilogian tässä osassa aseinaan kaksiteräiset miekat ja valikoima uusia aseita ja taikuutta. Hän joutuu kohtaamaan mytologian synkimpiä olioita ja ratkomaan samalla mutkikkaita pulmia edetäkseen armottomassa tehtävässään tuhota Olympus.

Tai otsikon sijaan, pitäisi varmaan sanoa, että jumalallista. Peli jota on ilmeisesti odotettu aivan järjettömän kauan että se julkaistaan ja sitten kun se on julkaistu niin ylistetty sitä kuinka hyvä se voi olla. En mene kieltämään. Jokainen mies ja poika, jolla on omat “cojonesit” jossain määrin tallella tykkää virtuaaliväkivallasta, se vaan on viihdyttävää ja hauskaa. Kyseinen peli antaa sitä aimo annoksen pelaajalle, pääsee tuhoamaan jumal-olentoja sekä niiden sotureita mitä suuremmin vaihtoehdoin, ja se on vielä suhteellisen helppoakin.

Tunnustan itse vähän pelin taustoja tuntematta dumanneeni kyseinen pelin trailerin perusteella, mutta riittävien soraäänien kuuleminen sai uusiin ajatuksiin. Peli on duunikaverilta lainassa ja on kyllä vienyt mukanansa. Ihan päin seiniähän mä sitä pelaan, mutta silti se jaksaa viihdyttää ja tykkään siitä vapauttavasta tunteesta möykyttää kauniin väkivaltaisesti tv-ruudulla.

Oon hieman löysäillyt tän kirjottamisen kanssa ja aina sopivin tekosyin töiden tekemisestä ja omasta laiskuudesta. Tosiasia on kuitenkin että mun illat on nyt menny viimeisest pari viikkoa aktiivisesti ensiks Salkkareiden ja sen jälkeen Suomen Big Brotherin parissa. Jälkimmäisestä puheenollen (ihan kun siitä nyt ei yleisesti puhuttais) täytyy jakaa arvostusta sille, että meininki on sentään kuus kertaa parempi tällä hetkellä kuin viime vuonna. Mut yleisesti loistavaa viihdettä kyllä. Tällä hetkellä mä itse nostan peukaloa (nohomo) Ninon neitihomoudelle, en tiedä hetkeen tiputtavampia fiiliksiä kuin kaverin oikeen elosteleva nauru ja siihen tupakkayskä päälle. Toinen kova kaveri talossa on Sami, joka vetää aivan turpakännit päällä. Esimerkkinä käy mun mielestä eilinen poteminen siitä ettei altaaseen viedä laseja kun Sami sai tehtäväkseen valvoa saunan ja paljun “sääntöjä“. Loistavaa! Itellä on ainakin vielä fiilikset sellaset, että tota kyseistä meininkiä jaksaa kattoa ja aion myöskin seurata Emmin kera. Toivotaan nyt vaan et ylimääräinen katsojien kosiskelu tuomalla kahdeksan uutta kilpailijaa kesken kauden on kadonnutta juonikäännettä nyt jo.

Tilitin edellisessä postauksessa siitä kuinka rahankäytöstä katosi kontrolli impulssiostoksen myötä. Okei, ostin seuraavana päivänä vihdoinkin kauan kaipaamani uuden konepaketin. Eilen uuden tukiaseman, joten nyt katsellaan sitten lokakuun puolessa välissä odottavia 822 euron laskuja. Toki, ei se sikäli nyt ole rahallisesti ongelmatilanne, tuntuupa vaan kornilta kun piti ensiksi säästää säästötilille sopivat summat ja sitten lähteä katsomaan ostoksia. Tein myös uuden ratkaisun noiden edellisen postauksen pelien suhteen, kun Play.com ei jostain syystä saanut laskutettua mun Visa Electronia niin vaihdoin kaupaksi ja ostin sitten nämä:

Pulju siis on GAME.CO.UK. Ostin noi käytettyjen pelin puolelta jonka vuoksi hinnat oli semialhaiset, odotin vähän kauhulla kyllä että mitä sieltä tulee mut täytyy sanoa, että nyt kun pelit on kotona niin yhdessä levyssä bongasin pienen skraidun (peli toimi kuitenkin ihan ongelmitta) ja muuten täysin priimaa. Varaukseton peukalo kyseiselle puljulle, meitsi tulee tukemaan ainakin tulevaisuuden peliostoksissa kyseistä mestaa paljonkin!

Jaha, itsekurin puutetta havaittavissa.

Bongailin eilen duunin kautta semisti hyvän diilin Playstation 3:sen kanssa, hieman käytettynä sain tingattua hinnan itelleni 240 euroon, joka alkoi olemaan sen verran alhainen että mun oli pakko ostaa se. Onneks mulla nyt sikäli ei oo rahasta tiukkaa, mutta tää todennäkösesti laittaa hieman ostoslistaa uudelleenpriorisointiin. Eilen sitten hypepäissäni kävin vielä hakemassa kaverilta GTA IV:n lainaan, jotta voin nyt suoriutua sen läpipeluusta joka edellisellä kerralla jäi vähän liian paljon kesken. Pleikan mukana tuli myöskin Killzone 2, jota en kuitenkaan vielä oo jaksanu kokeilla. Sen lisäksi toki tänään suuremmissa fiilistelyissä laitoin Play.com:ista vielä hieman lisäpelejä tulemaan:

Kyllä nuori mies voikin olla taas onnellinen, ja tuhlaileva.