Kyseinen dokumenttielokuva herätti kiivaasti ja vähemmänkin kiivaasti tunteita ikärajansa puolesta. Itselleni yhdentekevää sikäli, mutta valistuselokuvan arvo kärsii liian korkeasta ikärajasta. Käytiin Tukholman reissun jäljiltä katsastamassa Finnkinon Superpäivillä kyseinen pätkä. Dokkari kertoo siis Rovaniemeläisestä Janista, jolla on huumeongelma, kaveri piikittää aktiivisesti Subutexia ja jos ei sitä niin sitten rauhoittavia taikka viimeisenä vaihtoehtona alkoholia. Koko leffan ajan mennään hyvin kylmää kyytiä eteenpäin huumemaailmassa. Rovaniemi on toki suhteessa pienempi kaupunki keskellä ei mitään kuin Helsinki ja ajatuksia heräsi esimerkiksi sen asian tiimoilta, että miten velanperintä olisi etelän päässä tapahtunut, olisiko oman sormiparin tarjoaminen riittänyt siinä vaiheessa kun “väärinkäsityksiä” syntyy? Ajatusta huumeiden käytöstä myöskin jotenkin tasoitti se, että Ranskassa heroiini-riippuvaiset käyttää Subutexia riippuvuuden hoitoon, jotta pysyvät jossain määrin ihmisten kirjoissa, Jani vetää Subutexia muuten vaan.

Dokumenttielokuvana Reindeerspotting koskettava, keskustelua herättävä sekä suomalaisesta huumausainekulttuurista ensimmäinen suuremman luokan leffa. Janilla on omia unelmia ja leffasta välittyvästä tunteesta havaitsee huomaavansa kuinka inhimillinen, sydämellinen ja omalla tavallaan “pohjoisen poika” Jani onkaan. On sikäli surullista ajatella, että tuossa tilassa voisi olla kuka tahansa läheisistä tuttuihin.

Jo pelkästään silmiä avaavasta leffakerrasta ehdottomasti viisi siirappipulloa. Uskallan varauksetta suositella jos aihealueessa on sinulle mitään kiinnostusta herättävää.

Eilen oli Finnkinoissa Superpäivät joka siis suomennettuna meinaa että on pirusti jengiä ja femman liput + muuta oheistarjouskrääsää. Päätettiin kuitenkin lähteä kolmestaan Emmin ja frendin kanssa tsekkaamaan tuorein Kummeli. Kuitenkin ollu lähtökohtaisesti jo pienestä pitäen niiden perässä ja läpät on ollu ehkä kovinta suomalaista koskaan. Ostin kesällä noi kaikki dvd:t itelle hyllyyn vaikken kyl tiä tuleeko niitä sit kateltua muuta kuin harvoin ohimennen ja lievässä laitamyötäisessä, haha.

Kummeli Alivuokralainen

Leffa itsessään oli puhtaasti sitä mitä Kummelit onkin ollu. Mulle vaan heräs ajatus, että nytkö se alkaa olemaan tässä. Ymmärrän toki että leffa on alunperin kirjoitettu teatterilavalle ja sen myötä leffakäännöstä on mainostettukin farssiksi. Kyseenalaistin hieman erinäisten lehtien arvioita leffasta, kun tuntuivat jäävän aika pohjamutiin, mutta loppujenlopuksi elokuva pyöri pääasiallisesti ainoastaan siinä seksuaalisuus-ympäristössä jossa homoista tehtiin hauskaa. En kiellä, loistavia kohtia oli ja äärettömän hyviä heittoja, mutta silti Kummeli -leffaksi jäi vähän vaisuksi nimim. muistan vielä Jackpotin aiheuttamat huutonaurukohtaukset. Veikkaan kans että tää leffa alkaa uppoo vasta muutaman kerran jälkeen. Yllättävää oli kanssa, että Silvennoisella oli puhtaasti erityylinen rooli kuin yleisesti ja sieltä tuli vain muutamat replat joissa tuotiin esiin sitä “oikeaa” herraa – omalla tavallaan siis kiva mutta samalla myös huono. Samaan kastiin menee myös Mikko Kivisen valinta toiseksi päänäyttelijäksi, kuuluu suomalaiseen komediaan… mutta Kummeliin? Mielestäni ei. No oli niin tai näin, kaikesta sekavuudesta nähden maksoin mielelläni kuitenkin femman tosta että pääsin näkemään sen teatterissa. Suosittelen kattomaan ja vetämään omat johtopäätökset.